Soikiomerkit
Soikiomerkeiksi kutsutaan kahta ensimmäistä suomalaista postimerkkiä. Viiden ja kymmenen kopeekan arvoiset merkit otettiin käyttöön 1. maaliskuuta 1856.[1]
Suomen ensimmäisiä postimerkkejä edelsivät ehiökuoret, jotka oli otettu käyttöön jo vuonna 1845. Ne olivat kirjekuoria, joihin oli painettu valmiiksi postimerkkiä muistuttava kuva.[2] Vuonna 1850 suomalaisiin ehiökuoriin tuli soikionmuotoinen arvoleima, johon käytetyt leimasimet kaiversi ruotsalainen mitalikaivertaja Karl Magnus Mellgren.[3] Samoilla leimasimilla valmistettiin myös ensimmäiset postimerkit.[2] Ne tekivät valtion Raha-asiain kansliatoimikunnan vahtimestarit yksinkertaisella käsileimauskoneella.[4] Soikiomerkit olivat huokoiselle paperille painettuja ja epäsäännöllisesti käsin leikattuja. Tämän vuoksi niistä puuttuu postimerkeissä yleensä oleva hammaste.
Merkkeihin painetun soikion leveys on noin 28 mm ja korkeus noin 24 mm. Viiden kopeekan soikiomerkki on väriltään indigonsininen ja sitä painettiin 235 000 kappaletta. Niistä myytiin merkkien kelpoisuusaikana 138 500 ja loput tuhottiin myöhemmin polttamalla. Alitsariininpunaisia 10 kopeekan merkkejä puolestaan valmistettiin 602 000 kappaletta, joista myytiin 442 439. Ilmestymisvuoden jälkeen merkkejä painettiin lisäksi 1857 ja 1859.[5] Niiden kelpoisuusaika päättyi 31. tammikuuta 1860.[1]
Koska vanhoja ehiökuoria ei ollut pakko mitätöidä, pelkäsi postilaitos, että ihmiset alkavat leikkaamaan irti niissä olevia arvoleimoja ja käyttämään uusien postimerkkien sijaan. Tämän vuoksi soikiomerkkeihin tehtiin pieniä muutoksia, joilla ne pysyttiin erottamaan ehiökuorien leikkeistä. Niitä olivat muun muassa postitorviin ja vaakunaan lisätyt "helmet".[5]
Soikiomerkeistä on vuosien saatossa tehty myös lukuisia väärennöksiä sekä uusintapainamia. Ne erottaa parhaiten paperin laadusta. Aidoissa soikiomerkeissä se on yleensä huokoista, mutta väärennöksissä kiinteää ja valkoista.[6] Soikiomerkkien arvo vaihtelee nykyään muun muassa merkin kunnosta ja sen mitätöintiin käytetystä leimasta riippuen paristakymmenestä eurosta jopa yli kahteen tuhanteen euroon.[7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suomen postimerkit. (Arkistoitu – Internet Archive) Postimuseo. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ a b Suomalaisen postimerkin 150 vuotta -näyttely avautuu Postimuseossa Itella 23.2.2006. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Mellgren, Carl Magnus (1806 - 1886) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Median kronikkaa Hannu Kautto. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ a b Suomi 1856–1962 postimerkkiluettelo. (Arkistoitu – Internet Archive) Keräilijä.net. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Ossa, Mikko: "Suomi – filatelian aarreaitta", s. 136. Postimerkkiliike Lauri Peltonen, Hanko 1972.
- ↑ Suomen Filateliapalvelun huutokauppa (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Zeppeliini-postimerkkiarkilla kova lähtöhinta 27.9.2013. Taloustaito. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 26.1.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Soikiomerkit Wikimedia Commonsissa
