Skoklosterin linna
_3.JPG)
Skoklosterin linna (ruots. Skoklosters slott) on Ruotsissa Mälaren-järven läheisyydessä Uppsalan ja Tukholman kaupunkien välissä Håbon kunnassa sijaitseva linna. Se on Ruotsin kaikkien aikojen suurin yksityinen linna ja yksi maailman tärkeimmistä barokkimuseoista.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnan rakennutti vuosina 1654–1668 ruotsalainen Carl Gustaf Wrangel.[2] Nelikerroksinen rakennus on tehty tiilestä ja siinä on 77 huonetta.[2] Linnan suunnittelusta vastasi saksalainen arkkitehti Caspar Vogel.[2] Carl Gustaf Wrangel kuoli vuonna 1676, jolloin linna ei ollut vielä kokonaan valmis.[2] Jean de la Valléen linnaan rannan puolelle suunniteltu rakennus ja barokkipuutarhat jäivät toteuttamatta.[2] Wrangelin kuoleman jälkeen linnan peri hänen tyttärensä Margareta Juliana, joka oli avioitunut Nils Brahen kanssa.[2] Nils Brahen kuoleman jälkeen 1699 hänen leskensä perusti sääntöperinnön pojalleen kenraalimajuri Abraham Brahelle (1699–1728). Skoklosterin linna oli sen jälkeen Brahe-suvun omistuksessa, kunnes suvun viimeinen edustaja kuoli 1930, jolloin linna siirtyi perintönä von Essenin perheelle. Von Essenit olivat viimeiset yksityiset linnan omistajat ja heitä varten rakennettiin 1940-luvulla asuinhuoneistot linnan pohjakerrokseen.[2]
Omistajasuvut ovat vuosisatojen kuluessa keränneet taidetta, tekstiilejä, taide-käsitöitä, kirjoja sekä keramiikkaa ajalta 1550–1850. Linnan juhlasali, josta piti tulla yksi Pohjois-Euroopan suurimmista, ei valmistunut koskaan, vaan se on säilynyt siinä asussa, mihin työntekijät sen jättivät kesällä 1676. Työkalut ja rakennustelineet ovat yhä paikoillaan. Kun Ruotsin valtio otti linnan haltuunsa 1967, aloitettiin laaja restaurointityö arkkitehti Ove Hidemarkin johdolla. Työ suoritettiin vanhoja työmenetelmiä ja materiaaleja käyttäen.[2] Apuna olivat Wrangelin kirjastoon jättämät käsikirjat. Linna on nykyään rakennusmuistomerkki.
Museo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linna irtaimistoineen siirtyi 1967 Ruotsin valtiolle[2] ja on siitä lähtien toiminut museona. Skokloster kuuluu samaan organisaatioon kuin Kuninkaallinen varuskamari (Livrustkammaren) ja Hallwylin museo.[3] Skoklosterissa on kolme asekokoelmaa: Wrangelin, Brahen sekä Bielken kokoelmat.[2]
Linnan kokoelmista varastettiin 1990-luvulla esineistöä, ja ainakin osan varkauksista tunnusti linnan kirjastonhoitaja. Varastettu astrolabi palautettiin museoon, kun italialainen keräilijä totesi kokoelmissaan olevan esineen varastetuksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ LSH: Museerna (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Viitattu 4.3.2013.
- ↑ a b c d e f g h i j Statens Fastighetsverk: Skoklosters slott, Bålsta (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Viitattu 4.3.2013.
- ↑ LSH: Organisation (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi) Viitattu 4.3.2013.
- ↑ Ruotsalaismuseo saa takaisin astronomisen aarteensa, Yle.fi/uutiset 21.8.2013
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bergström, Carin (red), Turander, Ralf (foto): Skoklosters slott under 350 år. Byggförlaget AB. 2005.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Linnan kotisivut (ruotsiksi)
