Shingon
Shingon (真言宗, Shingon-shū, "Totuuden Sana / Mantrakoulukunta") on japanilainen esoteerisen buddhalaisuuden koulukunta. Shingon on yksi Japanin tärkeimmistä buddhalaisuuden koulukunnista ja yksi harvoista säilyneistä vajrayana-buddhalaisuuden muodoista Itä-Aasiassa. Sitä kutsutaan toisinaan myös japanilaiseksi esoteeriseksi buddhalaisuudeksi tai itämaiseksi esoteriikaksi (Dōngmì, 東密). Sana shingon on japanilainen lukutapa kiinalaiselle sanalle 真言 (zhēnyán), joka on sanskritinkielisen mantraa tarkoittavan sanan käännös.
Shingon koulukunnan perustaja, Kiinassa opiskellut munkki Kūkai (空海, kuolemansa jälkeen tunnettu myös nimellä Kōbō Daishi, 弘法大師) opiskeli Kiinassa kiinaa ja hänet vihittiin buddhalaiseksi opettajaksi kiinalaiseen esoteeriseen zhēnyán-koulukuntaan. Zhēnyán-koulukunnan perustivat Kiinassa (n. 600–700-luvuilla) intialaiset vajrācāryat (esoteeriset mestarit), kuten Śubhakarasiṃha, Vajrabodhi ja Amoghavajra. Kūkain vihki Amoghavajran kiinalainen seuraaja Huiguo (kiinaksi: 惠果; pinyin: Huìguǒ; Wade–Giles: Hui-kuo) (746–805).
Kūkai toi Shingon-opin Japaniin vuonna 806. Kūkai teki vaikutuksen vahvistumisen ajan keisareihin (keisari Kammun poikiin) ja myös moniin aatelisiin japanilaisiin uskonnollisfilosofisen sisältönsä lisäksi myös kulttuurivaikutteiden kuten kalligrafian ja veistosten kautta.
Shingon-buddhalaisuutta harjoittavia arvioidaan nykyisin olevan yli 12 miljoonaa. He ovat jakautuneet 46 lahkoon. Shingonin keskus on edelleen Kōyavuorella Kansain alueella Wakayaman prefektuurissa.[1] Se on edelleen pyhiinvaelluskohde, jossa käy vuosittain pari miljoonaa henkeä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Shinshufin.info (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pälkäneen lukio (Arkistoitu – Internet Archive)