Shōjo
Shōjo (jap. 少女, ”tyttö”, "tyttöjen") on mangan, animen ja muun japanilaisen populaarikulttuurin noin 10–17-vuotiaat tytöt käsittävä kohderyhmä.
Shōjon piirteitä ovat muun muassa liioitellut tunnereaktiot, lapsekkaat ja kauniit piirteet kuten suuret silmät, paksut hiukset ja hoikat tyttöhahmot, yksityiskohtaiset ja tyylikkäät vaatteet ja romanttisen kiinnostuksen kohteena söpöt nuoret pojat. Tyylissä korostuu suloisuus ja nuorekkuus.
Useimmat shōjotaiteilijat ovat 70-luvulta alkaen olleet naisia.
Shōjo-tyylin merkittävimmät naispuoliset taiteilijat ovat "Loistava 24" -nimellä tunnettu väljä ryhmä, johon kuuluivat Moto Hagio, Riyoko Ikeda, Yumiko Ōshima, Keiko Takemiya ja Ryōko Yamagishi. He loivat nykyisin shõjolle tunnusomaisia tehosteita kuten esimerkiksi kukkaset, kimalle-efektit ja salamat laajentamaan hahmon tunteiden esittämistä. Ryhmä myös mursi perinteisen kuva-asettelun ja kuvaruutujen muodon. He myös hälvensivät tietoisesti sukupuolirajoja.[1]
Shōjossa käsitellään usein sellaisia aiheita kuten rakkaus, aikuistuminen, unelmat, maailman pelastaminen sekä elämä ja kuolema. Tarinan pääjuoni voi olla minkälainen tahansa, mutta yleensä taustalla on toinen, syvällisempi juoni. Tarina voi esimerkiksi kertoa teinitytöstä, joka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Hän on saattanut tavata jo leikki-iässä pojan ja heistä on tullut toistensa parhaat ystävät ja luotetut mutta he ovat elämän myötä joutuneet erilleen vuosiksi.
Tarinan eteneminen on aluksi suoraviivaista ja esittelee samalla päähenkilön. Myöhemmin hän ehkä tapaa pojan ja huomaa tämän olevankin lapsuudenystävä ja olleensa rakastunut tähän jo tuohon aikaan. Päähenkilö joutuu kohtaamaan aikuistumisen ja toisen huomioon ottamisen ja samalla hänen ja muiden taustat ja niistä kumpuavat motiivit nousevat esiin. Ne voivat tuoda tarinaan syvyyttä ja useita näkökulmia päähenkilön tapaan toimia.
Melkein jokaisesta shōjo-sarjasta löytyy romantiikkaa, ja useimpien päähenkilö on samastumisen kohteeksi kelpaava teini-ikäinen tyttö.
Tarinan sivuhahmot voidaan koota siten, että lukija löytää heistä kiinnekohtia. Joitakin tyyppiesimerkkejä ovat rento, näennäisen välinpitämätön hahmo, joka pohjimmiltaan on hyväsydäminen sekä hiljainen, vahvanoloinen tyttö, jolla kuitenkin on jokin huolellisesti piilotettu herkkä kohtansa tai hänelle nolo salaisuus. Sivuhahmojen tehtävänä on usein tukea, mutta myös näyttää päähahmolle toisenlaisia elämänmalleja ja ratkaisuja.
Tunnettuja shōjo-sarjoja ovat muun muassa Sailor Moon, Wedding Peach, Candy Candy, Tokyo Mew Mew, Peach Girl, Kareshi kanojo no jijō, Mermaid Melody, Kamikaze Kaitou Jeanne ja Fruits Basket. Laajalevikkisin shõjo-lehti on ollut Ciao, jonka levikki oli 446,667 tilaajaa 2017.[2]
Shōjoa ei pidä sekoittaa shōjoaihin eli tyttöjen välistä rakkautta käsitteleviin sarjoihin, joka on useamman eri kohdeyleisön sarjojen muodostama oma genrensä.
Toisinaan Suomessa tyyliä kuvaamaan käytetään humoristista sanaleikkiä sohjo[3], joka on lainattu lumen ja veden seoksen nimestä.
Tunnettuja shōjo-sarjoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Candy Candy
- Cherry Juice
- Fruits Basket
- Full Moon wo sagashite
- Emma
- Sailor Moon
- Fushigi Yuugi
- Nana
- Princess Ai
- Sugar Sugar Rune
- Time Stranger Kyoko
- Tokyo Mew Mew
- Vampire Knight
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paul Gravett Manga – 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa s. 78–80 Otava 2006 ISBN 951-1-20524-2
- ↑ Ciao levikki j-magazine.or.jp. Viitattu 07.02.2018.
- ↑ Arvio Japan pop - lehdessä 2/2009 s. 52
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shōjo Wikimedia Commonsissa
