Sergei Radonežilainen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sergei Radonesilainen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhittäjä Sergei Radonesilainen (ikoni) 1600-luku

Pyhittäjä Sergei Radonesilainen (ven. Сергий Радонежский, Sergi Radonežski; n. 132025. syyskuuta 1392) oli venäläinen munkki, joka perusti Sergijev Posadin Pyhän Kolminaisuuden luostarin. Hänen alkuperäinen etunimensä oli Varfolomei (Варфоломей). Sergei Radonesilainen vaikutti 1300-luvun Venäjän uskonnollisessa ja poliittisessa elämässä.

Mihail Nesterov, Nuoren Varfolomein näky, 1889-1890.
Eduard Lissner, Sergei Radonesilainen siunaa Dmitri Donskoin ennen Kulikovon taistelua, 1907. Maalaus Troitse-Sergijevan lavrasta.

Sergei Radonesilaisen elämään liittyy useita legendoja. Väitetään muun muassa, että hän sai lapsena lukutaidon munkin tarjoamaa ehtoollisleipää syötyään.[1] Hänen sanotaan saaneen ilmestyksiä vielä aikuisiällään.

Toisen kertomuksen mukaan nuori oppimisvaikeuksista kärsivä Varfolomei tapasi vanhan munkin ja pyysi häneltä apua ongelmiinsa. Munkin opastuksen ja rukousten avulla Varfolomei löysi elämälleen uuden suunnan. Hän luopui omaisuudestaan ja perusti veljensä kanssa Pyhän Kolminaisuuden luostarin, myöhemmän Troitse-Sergijevan lavran.

Varfolomei sai luostarissa luostarinimen Sergei ja hän nousi igumenina arvostettuun asemaan Moskovan ruhtinaspiireissä. Isä Sergei toimi suurruhtinas Dmitri Donskoin hengellisenä neuvonantajana ja auttoi tätä valmistautumaan Kulikovon taisteluun, jossa venäläiset puolustautuivat tataareja vastaan.

Vuonna 1892, kun Sergei Razonesilaisen kuolemasta oli kulunut 500 vuotta, venäläinen taidemaalari Mihail Nesterov innoittui maalaamaan aiheesta kaiken kaikkiaan viisi työtä, joista yksi on Nuoren Varfolomein näky.[2]

Sergei Radonesilaista on muutenkin kuvattu useasti sekä kirkollisessa että kirkon ulkopuolisessa venäläistaiteessa, kuten Eduard Lissnerin maalauksessa.

Ortodoksinen kirkko viettää pyhittäjä Sergei Radonesilaisen muistopäivää 5. heinäkuuta.

  1. Venerable Sergius of Radonezh
  2. Iliana Mejas-Ojajärvi, Venäjän maalaustaide, s.161