Serbian tiede- ja taideakatemian muistio 1986

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteitä ei merkitty, ainakin osaksi perustunee en-wikin artikkeliin jonka neutraalius on kyseenalaistettu.

Serbian tiede- ja taideakatemiassa laadittiin vuosina 1985–1986 muistio, jossa tuotiin selkeästi esiin ajatus yhtenäisen Suur-Serbian tai serbijohtoisen Jugoslavian luomisesta.[1]

Muistion mukaan serbejä syrjittiin Jugoslaviassa.[1] Muistiosta julkaistiin osia belgradilaisessa hyvin tunnetussa iltalehdessä Večernje novosti:ssa syyskuussa 1986[2]. Muistiossa esitetään erilaisia serbikansallismielisiä näkökantoja. Muistion ensimmäinen osa käsittelee Jugoslavian talouden ja yhteiskunnan kriisiä ja toinen serbien huonoa asemaan Jugoslaviassa[3]. Muistiossa väitetään, että Tito heikensi toisen maailmansodan jälkeen tarkoituksella serbien asemaa[2] pilkkomalla serbialueita antamalla serbien asuttamia alueita muille osatasavalloille, jotka sortivat alueillaan serbejä. Kosovossa sorrettiin serbejä[2]. Kosovo ja Vovjodina oli irrotettu Serbiasta, jotta tätä voitaisiin heikentää. Sloveenit ja kroaatit johtivat Jugoslaviaa riistäen serbejä taloudellisesti[2]. Serbejä sorrettiin Kosovossa ja Kroatiassa.lähde?

Muistiota sanotaan usein SANU:n muistioksi, koska SANU on Serbian tiedeakatemian nimen lyhenne. Serbian taide- ja tiedeakatemian varapuheenjohtaja Antonije Isakovicin johdolla[2] laaditun luonnosmaisen muistion laatijoina ja sen synnyttäneissä kokouksessa istuneita oli monia vaikutusvaltaisia serbiälymystön edustajia, muun muassa Kosta Mihajlović, Mihailo Marković, Vasilije Krestić ja Dobrica Cosić. Cosic ja Isakovic olivat tunnettuja serbikirjailijoita[2], ja varsinkin Cosic tunnettu nationalismistaan.lähde?

Myöhemmin Jugoslavian sotien pääarkkitehteinä usein pidetyt Radovan Karadzic ja Slobodan Milosevic tuomitsivat muistion pahana nationalismina[4].

Jugoslavian hajoamisesta kertovan kirjan Yugoslavia: Death of a Nation kirjoittajat Laura Silber ja Allan Little pitivät kirjassaan muistiota Jugoslavian hajoamisen historian merkkipaaluna ja yhtenä näiden sotien syistä[5].

Muistion pääperiaatteista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistiossa arvosteltiin Jugoslavian hajautuneisuutta, ja siinä väitettiin taloudellisesti edistyneempien sloveenien ja kroaattien kehittäneen talouttaan Serbian kustannuksella. Serbejä syrjittiin Kroatiassa ja Kosovossa. Muistiossa väitettiin albaanien juuri silloin suorittavan Kosovossa serbien kansanmurhaa[6]. Kosovossa oli julistettu serbikansalle keväällä 1981 avoin sota, ja Kosovon serbialaisiin kohdistui fyysinen, poliittinen, oikeudellinen ja kulttuurinen kansanmurha[7]. Albaanit olivat muuttaneet Kosovoon jo vuosisatoja ja vallanneet aluetta serbeiltä. Muistiossa vaadittiin järjestyksenpitoa Kosovoon, jossa serbit pakotettiin muuttamaan pois vuosisataisilta kotiseuduiltaan[7].

Muistiossa arvosteltiin myös Jugoslavian perusperiaatteita, jotka oli muotoiltu jo Jajcen kokouksissa 1943, ja Jugoslavian perustuslakia vuodelta 1974. Muistion mukaan perustuslaki oli valtioliiton perustuslaki eikä liittovaltion perustuslaki[7] koska muun muassa tasavaltojen veto-oikeus esti päätöksenteon[6]. Jugoslaviasta olisi luotava keskitetysti hallittu liittovaltio[7]. Perustuslakia olisi muutettava[8], mikä ei kuitenkaan olisi demokraattisesti mahdollista. Talouskehitys oli ollut laskeva 1960-luvun puolivälistä asti, jolloin kansallinen itsekkyys oli voimistunut. Jugoslavia oli muistion mukaan sisäisten ristiriitojensa takia lähes räjähdysherkässä tilassa. Eri tekijät uhkasivat koko maan vakautta. Jugoslavian käynnissä oleva yleinen hajoaminen[6] kohdistuisi pahiten serbeihin, joita asui muissa osatasavalloissa huomattavia määriä.lähde?

Epäsuorasti ja vain yhdessä kappaleessa[9] tuotiin esille serbikansan hajanaisuus alueittain eri puolilla Jugoslaviaa: tällöin serbeillä ei olisi oikeutta tai mahdollisuuksia omaan yhtenäiseen valtioon[10]. Serbejä asui muistion mukaan eniten Serbian alueiden ulkopuolella Bosniassa ja Kroatiassa[9]. Oltiin katkeria siitä, että Jugoslaviaa johtava Josip Broz Tito oli 1930-luvulta lähtien pitänyt serbejä muiden kansojen sortajina ja "sellinvartijoina"[6], minkä takia jo ennen toista maailmansotaa edistyneemmät Slovenia ja Kroatia syrjivät serbejä taloudellisesti[6], minkä takia Serbia ei kehittynyt taloudessa[6]. Sloveenit ja kroaatit, etunenässä kroaatti Tito ja slovenialainen puolueen pääideologi, vuoden 1974 perustuslain puuhamies Edvard Kardelj olivat luoneet vuoden 1974 perustuslain mukaisen[9]Jugoslavian, jossa heikko Serbia loi vahvan liittovaltion. Serbia oli jäänyt jälkeen talouden kehityksestä[6]. Taloudellisesti kehittyneet Slovenia ja Kroatia puolustivat niille edullista nykyistä järjestelmää[6], ja omivat aloitteen olennaisissa poliittisissa ja taloudellisissa asioissa[6]. Näin Titon kuoleman jälkeen Jugoslaviassa serbit jäivät alakynteen, vaikka olivat toisessa maailmansodassa tehneet suurimmat uhraukset[9]. Titon Jugoslaviassa serbeihin oli kohdistunut syrjintä, kulttuurillinen väheksyntä ja kansanmurha, tuhoaminen, uskontojen vaihdos ja sulauttaminen jugoslaaveiksi. Joissain osatasavalloissa Serbian menneisyyttä ja henkistä perintöä kutistetaan kouluopetuksessa[11], ja kouluopetus pitäisi tämän takia yhtenäistää[11]. Serbeillä ei muistion mukaan ollut sosialistisen Jugoslavian toisessa AVNOJ:n perustuskokouksessa Jajcessa vuonna 1943 kunnollista serbien etuja ajanutta edustusta[11], ja niinpä serbien olisi omaksuttava aktiivinen asenne[11].

Muistiossa väitettiin Kroatian serbien olleen uhattuna[9], niinpä Kroatian serbien aseman tarkaiisuselvennä oli tärkeää[11]. Muistiossa pidettiin talouden alamäen syynä kansa- ja aluekeskeistä itsekästä ajattelua[8], joka oli mahdollista nykyisen Serbian ja koko Jugoslavian pirstovan perustuslain takia[7].

Muistiossa ennustettiin aivan oikein Jugoslavian olevan hajaantumassa sloveenien ja kroaattien takia. Hajoaminen haittaisi eniten serbejä[9], koska hajottaisi kansallisen yhtenäisyyden, ja niin hajoaminen olisi serbien vuosisataisten tavoitteiden vastaista[9]. Muistio mainitsi myös serbejä kroaattien taholta uhkaavan vaaran, vaikka Kroatiassa ei ollut vielä järjestetty monipuoluevaaleja ja ruvettu täydellä voimalla vaatimaan itsenäisyyttä. Kroatian uhattujen serbien asema olisi ratkaistava poliittisesti, ettei Kroatialle ja Jugoslavialle tulisi pahoja seurauksia. Serbien tulisi Jugoslavian hajotessa ajaa omia kansallisia etujaan. Yhtenäinen serbivaltio ratkaisisi serbien ongelmat.lähde?

Muistio oli osin ristiriitainen, koska sitä oli laatimassa monta henkeä ja se oli pelkkä luonnos.lähde?

Muistio muistutti serbialaisen ministerin vuonna 1844 laatimaa kansallista ohjelmaa nimeltä Nacertanije-luonnos, jossa kaavailtiin kaikkien eteläslaavien yhdistämistä saman valtion alle[9].

Muistion saama vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbian taide- ja tiedeakatemian muistio herätti Jugoslaviassa ankaraa arvostelua: sloveenit, kroaatit, makedonialaiset ja bosniakit tuomitsivat muistion,[2] jota pidettiin aiheellisesti serbien kansallismielisenä propagandana. Muistion tuomitsivat myös Slobodan Miloševićin[2] johtamat kommunistit ja Radovan Karadžić. Serbian maltillisen presidentin, Ivan Stambolićin, mielestä muistiossa avattiin "kansallismielinen valtataistelun rintama"[2]. Muistion laatiminen jouduttiin lopettamaan sen laatijoihin julkisuudessa kohdistuneen ankaran arvostelun takia[2]. Silti Serbian tiedeakatemian silloinen johto jatkoi toimintaansa. Akatemian johto ei sanoutunut irti muistiosta[2].

Joulukuussa 1986 akatemian johtotroikka Kanazir, Madakovic, Isakovic sai luottamusäänestyksessä 80 prosenttia äänistä[8].

Muistion laatijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999 ISBN 951-1-16390-6
  • Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus 1992 ISBN 951-37-0956-6

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Cohen & Riesman: Serbia's Secret War: Propaganda and the Deceit of History, s. 116. Texas A&M University Press, 1996. ISBN 978-0-89096-760-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.2.2013). (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Lautela 1992, s. 26
  3. ↑ Memorandum 1986 (the Greater Serbian Ideology) by Serbian Academy of Arts and Sciences (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Lampe, John R. 2000. Yugoslavia as History: Twice There Was a Country. Cambridge: Cambridge University Press. pg. 347
  5. ↑ 1986: The Memorandum
  6. ↑ a b c d e f g h i Lautela 1992, s. 29
  7. ↑ a b c d e Lautela 1992, s. 28
  8. ↑ a b c Lautela 1992, s. 27
  9. ↑ a b c d e f g h Lautela 1992, s. 30
  10. ↑ Lautela 1992, s. 27, 28
  11. ↑ a b c d e Lautela 1992, s. 31

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Serbian_tiede-_ja_taideakatemian_muistio_1986&oldid=22702748”