HMS Hart (U58)
| HMS Hart | |
|---|---|
 HMS Hart |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons |
| Kölinlasku | 27. maaliskuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 7. heinäkuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 12. joulukuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty Länsi-Saksalle 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 925 t (kuiva) |
| Pituus |
86,4 m (vesiraja) 91,3 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 12,2 m |
| Syväys | 3,5 m |
| Koneteho | 4 300 hv |
| Nopeus | 19,75 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 x 4" (102 mm) QF -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisissa torneissa 2 x 40 mm kaksiputkista ilmatorjuntatykkiä 4 x 20 mm yksiputkista ilmatorjuntatykkiä |
HMS Hart (viirinumerot U58 ja F58) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston parannellun Black Swan -luokan sluuppi, joka otettiin palvelukseen vuoden 1943 lopulla.
Alus palveli vuosina 1958-1971 Saksan laivastossa koululaivana fregatiksi luokiteltuna nimellä Scheer.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Black Swan -luokka (sluuppi)
Alus tilattiin 18. joulukuuta 1941 osana vuoden 1941 laivasto-ohjelmaa Alexander Stephen and Sonsilta, missä köli laskettiin 27. maaliskuuta 1942. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1943 kumminaan rouva Pitcher ja otettiin palvelukseen vielä saman vuoden lopulla 12. joulukuuta.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan alus siirrettiin Tobermoryyn koulutettavaksi, missä se oli yli joulun. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi Clydeen sijoitettuun 7. saattajaryhmään (engl. Escort Group 7), jonka mukana se aloitti Atlantin saattueiden suojaamisen tukiryhmän osana. Alus siirtyi ryhmän mukana Gibraltarille maaliskuussa 1944.[3]
Toukokuussa 1944 alus palasi ryhmän mukana Clydeen valmistautumaan kaakkoisen reitin (engl. South West Approaches) sulkemiseen osana operaatio Neptunea. Valmistautumisen aikana Hart kolaroi sluuppi HMS Rochesterin kanssa, mutta alusten saamat vauriot osoittautuivat vähäisiksi ja ne olivat mukana operaatiossa. Alus suojasi Kanaalin saattueita syyskuun loppuun, jona aikana Hart kolaroi 1. syyskuuta joukkojenkuljetusalus Vikingin kanssa.[3]
Alus siirrettiin 19. lokakuuta Devonportin telakalle, mistä se vapautui 23. joulukuuta. Alus saapui joulupäivänä Tobermoryyn koulutukseen, minkä päätyttyä se siirtyi Liverpooliin 22. saattajaryhmään. Alus osallistui 16. tammikuuta 1945 Saksan laivaston sukellusveneen U-482 upottamiseen. Alus osallistui saattueiden suojaamiseen Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka, minkä jälkeen se oli kolme viikkoa huollettavana Devonportissa. Alus lähti Kauko-Itään Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon 20. kesäkuuta 1945.[3]
Intian valtamerelle alus saapui hieman ennen japanilaisten antautumista. Se sai 11. elokuuta määräyksen lähteä Colombosta Singaporen kautta Hong Kongiin liittyäkseen laivastoon. Laivaston uudelleen järjestäminen siirsi aluksen 32. saattajaosastoon ja alus lähetettiin Brisbaneen huollettavaksi 23. joulukuuta. Alus poistui telakalta tammikuussa 1946. Alus jatkoi palvelustaan Tyynenmeren laivastossa, vaikka se vaihtui 1. saattajaosastoksi. Alus ajoi karille 14. huhtikuuta, törmäsi laituriin 13. maaliskuuta 1947 ja kolaroi rahtialus Hong Khengin kanssa 19. heinäkuuta. Lopulta alus vaurioitui pyörremyrskyssä syyskuussa 1949.[4]
Laivaston nimen vaihtuessa Kauko-Idän laivastoksi Hart siirrettiin 1949 3. fregattilaivueeseen. Alus palasi Britteinsaarille, ja se siirrettiin vuoden 1951 kesällä Devonportissa reserviin. Alus hinattiin vuoden 1954 lopulla Lisahallyyn ankkuriin, mistä se palasi Devonprtiin 1955. Alus sijoitettiin myyntilistalle.[4]
Bundesmarinen Scheer
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus myytiin marraskuussa 1957 Länsi-Saksalle, joka liitti sen huollon jälkeen laivastoonsa 24. tammikuuta 1958 nimettynä Scheeriksi. Alus poistettiin palveluksesta 1967 ja se myytiin 17. maaliskuuta 1971 Hampuriin VEBEG'lle romutettavaksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hague, Arnold: Sloops 1926-1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4 (englanniksi)