Schalk Burger

Schalk Burger toisen buurisodan aikana.

Schalk Willem Burger (6. syyskuuta 1852 Lydenburg, Transvaal – 5. joulukuuta 1918) oli buuripoliitikko ja -sotilas, joka toimi Transvaalin tasavallan viimeisenä, virkaatekevänä presidenttinä vuosina 1900–1902.

Burger osallistui vuonna 1881 kenttäkornettina ensimmäiseen buurisotaan ja myöhemmin sotaretkeen ndebeleiden kuningasta Nyabelaa vastaan. Hänet valittiin vuonna 1886 parlamenttiin eli Volksraadiin. Burger suhtautui Transvaalissa asuviin ulkomaalaisiin eli uitlandereihin vähemmän vihamielisesti kuin presidentti Paul Kruger ja hän tuki Krugerin kilpailijana tunnettua Piet Joubertia. Burger valittiin 1895 Volksraadin puhemieheksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli toimeenpanevan neuvoston eli maan hallituksen jäsen. Burger oli vuoden 1898 presidentinvaaleissa Krugerin vastaehdokkaana, mutta hävisi vaalin. Vaikka Burger vastusti vastakkainasettelua Britannian kanssa, toisen buurisodan puhjettua syksyllä 1899 hän otti osaa sotatoimiin ja sai maaliskuussa 1900 ylennyksen kenraalikomendatiksi. Hänen katsottiin kuitenkin epäonnistuneen komentajana ja tappiollisen Spionkopin taistelun yhteydessä hän veti joukkonsa pakoon taistelukentältä.

Joubertin kuoltua maaliskuussa 1900 Burgerista tuli Krugerin varamies, ja kun Kruger kesäkuussa 1900 matkusti Eurooppaan, Burger jäi hoitamaan presidentin tehtäviä Transvaaliin. Hän alkoi pian tavoitella rauhaa. Burger oli yksi toukokuussa 1902 solmitun Vereenigingin rauhansopimuksen allekirjoittajista. Myöhemmin samana vuonna hän lähti vapaaehtoiseen maanpakoon Eurooppaan. Palattuaan hän osallistui vuonna 1905 Het Volk -puolueen perustamiseen ja hänet valittiin Kapmaan parlamenttiin. Myöhemmin hän tuki pääministeri Louis Bothaa ja toimi eteläafrikkalaisen puolueen (SAP) Transvaalin-osaston johtajana. Vuodesta 1913 kuolemaansa asti Burger kuului Etelä-Afrikan unionin senaattiin.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Schalk Burger Wikimedia Commonsissa