Antonio López de Santa Anna

Antonio López de Santa Anna
Meksikon presidentti
16. toukokuuta 1833 – 3. kesäkuuta 1833
Varapresidentti	Valentín Gómez Farías
Edeltäjä	Valentín Gómez Farías
Seuraaja	Valentín Gómez Farías
18. kesäkuuta 1833 – 5. heinäkuuta 1883
Varapresidentti	Valentín Gómez Farías
Edeltäjä	Valentín Gómez Farías
Seuraaja	Valentín Gómez Farías
27. lokakuuta 1833 – 15. joulukuuta 1833
Varapresidentti	Valentín Gómez Farías
Edeltäjä	Valentín Gómez Farías
Seuraaja	Valentín Gómez Farías
24. huhtikuuta 1834 – 27. tammikuuta 1835
Varapresidentti	Valentín Gómez Farías
Edeltäjä	Valentín Gómez Farías
Seuraaja	Miguel Barragán
23. maaliskuuta 1839 – 10. heinäkuuta 1839
Edeltäjä	Anastasio Bustamante
Seuraaja	Nicolás Bravo
10. lokakuuta 1841 – 26. lokakuuta 1842
Edeltäjä	Francisco Javier Echeverría
Seuraaja	Nicolás Bravo
14. toukokuuta 1843 – 6. syyskuuta 1843
Edeltäjä	Nicolás Bravo
Seuraaja	Valentín Canalizo
4. kesäkuuta 1844 – 12. syyskuuta 1844
Edeltäjä	Valentín Canalizo
Seuraaja	José Joaquín de Herrera
21. maaliskuuta 1847 – 2. huhtikuuta 1847
Varapresidentti	Valentín Gómez Farías
Edeltäjä	Valentín Gómez Farías
Seuraaja	Pedro María Anaya
Henkilötiedot
Syntynyt	21. helmikuuta 1794 Xalapa, Uusi-Espanja
Kuollut	21. kesäkuuta 1876 (82 vuotta) México, Meksiko
Puoliso	Inés García Dolores Tosta
Tiedot
Puolue	Liberaalipuolue –1833 Konservatiivipuolue 1833–
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Antonio de Padua María Severino López de Santa Anna y Pérez de Lebrón eli tunnetummin Santa Anna (21. helmikuuta 1794 – 21. kesäkuuta 1876) oli meksikolainen kenraali ja poliitikko. Hän palveli yksitoista kertaa Meksikon presidenttinä vuosina 1833–1855. Lisäksi hän oli Meksikon varapresidentti vuosina 1837–1839. Häntä on kutsuttu Meksikon kruunaamattomaksi kuninkaaksi.

Elämäkerta

Santa Annan perhe oli siirtomaasyntyisiä, mutta puhdasverisiä eurooppalaisia criolloja. Hänen isänsä palveli kerran Vera Cruzin kuvernöörin alaisena. Lyhyen koulunkäynnin jälkeen Santa Anna työskenteli kauppiaalle Vera Cruzissa. Kesäkuussa 1810, samana vuonna kun Miguel Hidalgo julisti Meksikon itsenäiseksi, hänet nimitettiin kadetiksi Fijo de Vera Cruzin jalkaväkirykmenttiin Jose Joaquín de Arredondon alaisuudessa. Santa Anna taisteli kapinallisia vastaan ja valvoi intiaaniheimoja sisämaaprovinsseissa. Kuten useimmat criollot, hän oli uskollinen Espanjan kruunulle ja taisteli itsenäisyysliikkeen kapinallisia vastaan.

Hän haavoittui nuolesta 1811 ja palveli 1813 Texasissa ja sai kunniamaininnan urhoollisuudestaan Medinan taistelussa 18. elokuuta 1813.

Vuonna 1821 hän kuitenkin siirtyi El Libertadorin, Agustín de Iturbiden, myöhemmän keisari Augustin I:n puolelle. Santa Anna sai mainetta karkottaessaan Espanjan joukot Veracruzin satamasta 1821. Iturbide palkitsi hänet kenraalin sotilasarvolla uskollisuudestaan julistautuessaan keisariksi. Kuitenkin vuotta myöhemmin Santa Anna oli niiden upseerien joukossa, jotka tukivat Casa Matan suunnitelmaa syöstä Iturbide vallasta ja tehdä maasta tasavalta. Myöhemmin Santa Anna oli mukana kukistamassa presidenttejä Manuel Gómez Pedraza ja Vicente Guerrero. Vuonna 1824 hänet nimitettiin Yucatánin kuvernööriksi. Omasta aloitteestaan hän suunnitteli hyökkäystä Kuubaan, joka oli vielä Espanjan vallassa, muttei saanut kerättyä varoja tai tukea retkeen.

Vuonna 1829 Espanja teki viimeisen yrityksen saada niskoitteleva siirtokunta valtaansa nousemalla maihin Tampicossa prikaatinkenraali Isidoro Barradasin päällikkyydessä olevan 2600 miestä käsittävän sotilasosaston voimin. Santa Anna marssi paikalle ja löi keltakuumeesta kärsineet espanjalaiset paljon pienemmällä joukolla, josta sai sankarin ja isänmaan pelastajan maineen.

Meksikon presidenttinä

Santa Anna julisti jääneensä eläkkeelle, kunnes maa tarvitsisi häntä. Kun Anastasio Bustamante kaappasi vallan ja surmasi hänen virkaan asettamansa presidentti Vicente Guerreron, Santa Anna lähti apuun. Hänet valittiin presidentiksi 1833. Hänellä ei ollut juurikaan kiinnostusta viranhoitoon, jonka hän jätti varapresidentti Valentín Gómez Faríasille. Liberaali Gómez Farías pyrki kitkemään korruptiota ja astui samalla rikkaiden maanomistajien, armeijan ja katolisen kirkon varpaille. Kun valitukset tulivat liian suuriksi, Santa Anna erotti Gómez Faríasin ja lakkautti perustuslain, hajotti kongressin ja keräsi vallan keskushallitukselle. Useat osavaltiot ryhtyivät avoimeen kapinaan. Santa Anna johti joukot Zacatecasiin, löi militian kahden tunnin taistelussa ja antoi armeijansa ryöstää kaupunkia kahden päivän ajan. Tämä jälkeen hän marssi Coahuila y Tejasiin. Tähän mennessä hän oli jättänyt presidentin viran neljään kertaan; aina kun jossain syttyi kapina, hän nimitti seuraajan ja marssi näyttämään kuka oli Meksikon todellinen hallitsija.

Coahuila y Tejas kapinoi 1835 ja julistautui itsenäiseksi 2. maaliskuuta 1836. Santa Anna marssi armeijoineen pohjoiseen ja surmasi 187–250 texasilaista Alamossa helmi–maaliskuussa 1836 ja teloitti 342 Goliadin retkellä 27. maaliskuuta 1836. Texasin Sam Houstonin joukko kuitenkin löi hänet San Jacintossa 21. huhtikuuta 1836, ja pieni joukko vangitsi hänet seuraavana päivänä. Texasin presidentti David G. Burnet ja Santa Anna solmivat Velascon sopimuksen ja hänet vapautettiin Texasin itsenäisyyttä vastaan. Meksikon hallitus julisti, ettei Santa Anna enää ollut presidentti, ja sopimus oli laiton.

Oltuaan vieraana Yhdysvalloissa ja tavattuaan presidentti Andrew Jacksonin 1837, Santa Anna palasi USS Pioneerilla Veracruziin asettuakseen tilalleen Manga de Clavoon.

Vuonna 1838 Santa Anna sai mahdollisuuden korvata häviönsä, kun ranskalaiset laskivat maihin Veracruziin Meksikon kieltäydyttyä korvaamasta Ranskan kansalaisten eräitä taloudellisia menetyksiä (ns. Guerra de los pasteles). Hallitus nimitti Santa Annan ylipäälliköksi ja puolustamaan maata keinoilla millä hyvänsä. Meksikon joukot vetäytyivät epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen, ja Santa Anna haavoittui jalkaan ja käteen tykkitulesta. Hänen nilkkansa murskaantui, jalka jouduttiin amputoimaan, ja hän määräsi sen haudattavaksi kaikin sotilaallisin kunnianosoituksin. Vaikka México jäi ranskalaisten valtaamaksi ja joutui myöntymään vaatimuksiin, Santa Anna saavutti mainetta sankarina haavoittumisensa jälkeen.

Pian häntä pyydettiin jälleen tarttumaan asioihin, kun Bustamanten presidenttikausi ajautui kaaokseen. Santa Annasta tuli presidentti viidettä kertaa. Valtion kassa oli tyhjä, ja kenraalien Jose Urrea ja José Antonio Mexía armeijat marssivat kohti pääkaupunkia. Kapina murskattiin Pueblassa, presidentti itse komensi armeijaa.

Hänen kaudestaan tuli entistäkin yksinvaltaisempi. Kriittiset sanomalehdet kiellettiin ja toisinajattelijat vangittiin. Vuonna 1842 uudistettiin sotaretki Texasiin, mutta ilman muita tuloksia kuin tasavallan vakuuttaminen Yhdysvaltain suojeluksen tarpeesta.

Veronkorotusvaateet nostivat levottomuuksia, ja Yucatán ja Laredo julistautuivat itsenäisiksi tasavalloiksi. Kun tyytymättömyys kasvoi, Santa Anna jätti taas presidentinviran. Hän pelkäsi henkensä puolesta ja pakeni, mutta intiaanit saivat hänet kiinni Xicossa, ja hänet luovutettiin hallitukselle, joka vangitsi hänet. Hänen henkensä säästettiin, mutta diktaattori karkotettiin Kuubaan.

Vuonna 1846 Yhdysvallat julisti sodan Meksikolle. Santa Anna kirjoitti pääkaupunkiin, ettei enää haaveillut presidentinvirasta, mutta tarjosi palveluksiaan vierasta invaasiota vastaan. Presidentti Gómez Farías oli tarpeeksi epätoivoinen ja salli hänen palata. Tällä välin Santa Anna oli neuvotellut salaa Yhdysvaltain edustajien kanssa päästäkseen laivastosaarron ohi ja lupasi myydä kiistellyt alueet Yhdysvalloille edulliseen hintaan. Meksikossa hän petti molemmat sopimukset ja julisti itsensä jälleen presidentiksi ja yritti taistella Yhdysvaltain hyökkäystä vastaan.

Vuonna 1851 hän meni maanpakoon Kingstoniin Jamaikalle ja kaksi vuotta myöhemmin Kolumbiaan. Huhtikuussa 1853 konservatiivikapinalliset kutsuivat hänet takaisin, ja yhdessä he pääsivät vallankahvaan. Tämäkään kausi ei ollut parempi kuin edelliset, ja raha virtasi hänen omiin taskuihinsa, ja Yhdysvallat sai lisää alueita (ns. Gadsdenin osto). Santa Anna julisti itsensä diktaattoriksi arvonimellä Su Alteza Serenísima. Ayutlan kapina poisti hänet vallasta 1854.

Jopa hänen tukijansa armeijassa olivat saaneet Santa Annasta tarpeekseen, ja 1855 liberaalit Benito Juárezin ja Ignacio Comonfortin johdolla kaatoivat Santa Annan, joka pakeni taas Kuubaan. Kun rahavarojen kavallus tuli ilmi, hänet tuomittiin poissa olevana maanpetoksesta ja hänen maatilansa takavarikoitiin. Hän asui maanpaossa Kuuban jälkeen Kolumbiassa ja Yhdysvalloissa New Yorkissa.

Vuonna 1874 hän käytti hyväkseen yleistä armahdusta ja palasi Meksikoon. Hän kuoli Méxicossa 21. kesäkuuta 1876 varattomana ja lähes sokeana. Meksikon hallitus ei muistanut häntä edes Churubuscon taistelun vuosipäivänä.

Yksityiselämä

Santa Anna oli Napoleonin ihailija ja keräsi häneen liittyviä esineitä. Itseään hän piti Lännen Napoleonina (Napoleón del Oeste)

Hän oli naimisissa Inés Garcían kanssa ja sai viisi lasta. Kun vaimo kuoli 1844, 50-vuotias Santa Anna nai 15-vuotiaan María Dolorres de Tosan ja sai vielä lisää lapsia.

Frances Calderón de la Barca, joka oli itsenäistyneeseen Meksikoon Espanjan suurlähettilään skottilaissyntyinen vaimo, kertoo teoksessaan Life in Mexico tavanneensa jalastaan hyvin huolissaan olevan Santa Annan tämän maatilalla Veracruzissa.

Madame de la Barca kertoo Santa Annan tapaamisesta

»Hetken kuluttua sisään astui kenraali Santa Anna, herrasmiesmäinen, hyvän näköinen, hillitysti pukeutunut, vähän melankolisen näköinen invalidi, joka oli meille kaikille mitä mielenkiintoisin henkilö. Hänellä oli kalpea ihonväri, pehmeät ja läpitunkevat silmät ja mielenkiintoinen ilme kasvoillaan. Ellei olisi tiennyt mitään hänen menneisyydestään, olisi häntä saattanut luulla syrjään vetäytyneeksi filosofiksi, joka on kokenut maailmaa ja sen kiittämättömyyttä ja havainnut kaiken olevan turhuutta.»

Vuonna 1838 ranskalaiset olivat saapuneet kahdenkymmenenkuuden sotalaivan ja kahdentuhannen sotilaan kanssa Veracruziin antaakseen näytöksen Ranskan sotilasmahdista. Santa Anna, jolla oli vastuu kaupungin puolustamisesta, epäonnistui tehtävässään täysin. Ranskalaisten poistuessa laivaveneillään kaupungista Santa Anna sai kuitenkin organisoitua ranskalaisia vastaan hyökkäyksen. Kahakassa Santa Anna menetti vasemman jalkateränsä kranaatinsirpaleesta. Jalkansa menettänyt Santa Anna esiintyi nyt kuin kuolemaa tekevä sankari, joka pyysi kansakunnalta anteeksi monia erehdyksiään. Tämän jälkeen Santa Annalla oli isänmaallisen sankarin ja marttyyrin sädekehä. Menetetty jalkaterä teki Santa Annasta kuuluisan ja sitä kautta syypään moniin niihin onnettomuuksiin, joista häntä myöhemmin syytettiin.

Santa Anna oli uskomattoman turhamainen. Vuonna 1838 menettämänsä jalan hän siirrätti vuonna 1842 Veracruzista pääkaupunkiin ja hautautti sen suurin juhlallisuuksin Santa Paulan hautausmaalle. Jalan hautaamista oli todistamassa amerikkalainen diplomaatti Brantz Mayer, jonka tehtävänä oli mm. saada vapaaksi Peroten vankilasta USA:n ja Meksikon välisissä sodissa meksikolaisten vangeiksi ottamat amerikkalaiset.

Santa Annan jalan hautajaiset Santa Paulan hautausmaalla

Brantz Mayerin seitsenhenkinen retki oli palaamassa Meksikon kaupunkiin tekemältään tutkimusmatkalta Xochicalcon pyramidille Santa Annan jalan hautajaispäivän juuri valjetessa. Brantz Mayer kertoo:

»Syyskuun 27. Lähdimme Ayotlasta tänä aamuna puoli kolmen aikaan ja saavuimme kaupungin porteille juuri kun ammuttiin kunnialaukauksia juhlistamaan päivää, jona Santa Annan Veracruzin taistelussa vuonna 1838 irti ammuttu jalka haudattiin pyhäinjäännöksenä.

Pääkadut oli juhlaliputettu. Upseerit esiintyivät paraatiunivormuissa. Hallituksen arvovaltaisimmat virkamiehet olivat kokoontuneet hautajaistilaisuuteen. Ja tämä Presidentin jalka, joka oli irronnut 1838, ja joka oli siitä lähtien ollut haudattuna Veracruzissa, oli nostettu haudastaan ja tuotu pääkaupunkiin 1842. Lasiseen arkkuun asetettuna se tuotiin nyt Santa Paulan hautausmaalle, jossa se sijoitettiin hautamuistomerkkiin. Jalan otti vastaan Meksikon armeijan kenraalikomissaari Don Antonio Esnaurrísar.

Señor, lisensiatti Sierra y Rosa piti juhlallisen puheen, joka päätti pyhäinjäännöksen kunniaksi järjestetyn arvokkaan tilaisuuden. Hautajaistilaisuudessa olivat läsnä myös sotaministeri José M. Tornel y Mindivil ja sisäministeri Ignacio Trigueros, sekä itse Santa Anna, osittain elävänä, osittain kuolleena.»

Hautausmaan ruumiiden protesti

Vähän aikaa hautajaisten jälkeen ilmestyi naapurihaudalle tulikivenkatkuinen ”Hautausmaan ruumiiden protesti, koska meidän keskuuteemme on tuotu jalka”. Hautausmaan ruumiiden protestikirjoitus on pitkä, kolmiosainen häväistyskirjoitus, jossa haudatut vainajat vaativat luittensa rauhan vuoksi edustajainhuonetta estämään hautausmaan häpäisyn. Joulukuun ensimmäisenä päivänä 1844 raivostunut väkijoukko kaivoi jalan esiin ja heitti sen kadulle.

Ruotsalaisen Magnus Mörnerin latinalaisen Amerikan historiaa käsittelevä teos Latinamerika kertoo turhamaisen Santa Annan jalan tulleen haudatuksi Meksikon katedraaliin. Branz Mayerin teoksessa on kerrottuna kyseinen kolmiosainen häväistyskirjoitus asiaan viittaavine sanomalehtiartikkeleineen.

Vuonna 1988 Meksikon katedraalin ylisuntio, sacristán mayor, Luis Abila Blancas suhtautui hyvin närkästyneenä kysymykseen Santa Annan jalan katedraalissa sijaitsevasta haudasta. Hän ilmoitti tuollaisen tiedon olevan täydellistä pötypuhetta.

Yllä kerrotun johdosta on selvää, ettei Santa Annan jalalla ole hautapaikkaa missään, koska luultavimmin kadulle heitetyn jalkaterän oli siepannut jokin hautausmaan lähettyvillä juoksennellut koira, joka oli leukojensa välissä haudannut sen lopullisesti. Magnus Mörnerin teoksessaan esittämä tieto Santa Annan äärettömästä turhamaisuudesta pitänee kuitenkin paikkansa.

Santa Annan jalkaproteesi

Myös Santa Annan jalkaproteeseihin liittyy tarinoita. Eräästä niistä kertoo Santa Annan aikalainen madame de la Barca teoksessaan Life In Mexico:

»Pysäytettyämme kotimatkalla vaunumme erään suutarinliikkeen kohdalla, näimme sen myymäläpöydällä Santa Annan jalan, jota katselimme kunnioituksen vallassa kuten ainakin sankaria. Tällä jalalla, joka on varustettu mitä hienoimmalla päällisellä, hän tarkastaa joukkonsa ensi sunnuntaina, asettaen paremman jalkansa etummaiseksi. Yleensä hän käyttää koristelematonta puujalkaa. Suutari, joka on espanjalainen, ja jota voin suositella kaikille asiakkaille hävyttömimpänä kaikista tapaamistani ihmisistä, kävi äänekästä keskustelua erään herrasmiehen kanssa, joka oli tuomassa kenraalilta viestiä, jossa pyydettiin jotakin muutosta jalkaan. Viestintuojan lähtiessä liikkeestä suutari mumisi; Hän saa kävellä sillä sellaisenaan, tai ottaa joukot vastaan ilman jalkaansa.»

Meksikolainen senaattori Jesús Romero Flores kertoo 1900-luvun puolivälissä kirjoittamassaan teoksessa Michoacán histórico y legendario, että hän oli nähnyt Santa Annan jalkaproteesin Michoacánin osavaltion museossa Moreliassa. Museon henkilökunnalla ei ollut vuonna 1988 jalasta mitään tietoa. Proteesia on yritetty jäljittää myös Yhdysvaltojen puolella.

Lähteet

• Pereyra, Carlos; Historia del pueblo mexicano II. Meksiko 1955.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio López de Santa Anna Wikimedia Commonsissa