Samuli Autio
Samuli Ilmari Autio (13. marraskuuta 1889 Jalasjärvi – 14. elokuuta 1968) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Autio ja Matilda Ojaniemi ja hänen puolisonsa oli Katri Ester Nikunen.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samuli Autio kävi kansakoulun ja Oulaisten maamieskoulun vuosina 1911–1912 ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Orimattilan yhteiskoulussa vuonna 1930. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918. Asemestarikoulun Vaasassa vuonna 1918, Suojeluskuntain päällystökoulussa hän suoritti seuraavat kurssit: upseerien täydennyskurssin vuonna 1924, taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1925 ja 1928 sekä suojeluskuntain komentajakurssin vuosina 1933–1934.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samuli Autio – nivalalainen maanviljelijä ja myöhemmin metsätyönjohtaja Kittilästä – liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antaneeseen jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Hänet komennettiin Berliinin räjäytyskursseille (pommarikurssi) 4. joulukuuta 1916, jonka jälkeen hänet komennettiin erikoistehtäviin Suomeen, mutta Luulajassa Ruotsin viranomaiset pidättivät hänet. Hän palasi 26. kesäkuuta 1917 pataljoonaan ja sen täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 7. elokuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Samuli Autio saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan 11. maaliskuuta ja osallistui taisteluihin Tampereen ja Viipurin seuduilla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Autio toimi sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä Kaartin jääkäripataljoonassa, josta hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 komppanianpäälliköksi Käkisalmen läänin rykmentin III pataljoonaan, jossa hän palveli rykmentin hajottamiseen saakka. Hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 Käkisalmen läänin rykmentin hajottamisen jälkeen Savon jääkärirykmentin 9. komppaniaan päälliköksi. Armeijasta hän erosi 16. heinäkuuta 1921 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön, ja sijoitettiin 1. lokakuuta 1921 alkaen Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin piiriesikunnan kansliapäällikön tehtäviin, josta hänet määrättiin 1. marraskuuta 1921 piirin 3. alueen päälliköksi. Ilomantsin suojeluskunnan paikallispäälliköksi Autio nimitettiin 15. tammikuuta 1922, mistä hänet jo 1. maaliskuuta 1922 siirrettiin Joensuun suojeluskuntapiirin 3. alueen päälliköksi. Muutaman vuoden tehtäväänsä Joensuussa hoidettuaan Autio siirrettiin 15. lokakuuta 1924 Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin toiseksi sotilasohjaajaksi ja 16. huhtikuuta 1926 yhdeksännen alueen ja 1. marraskuuta 1927 ensimmäisen alueen päälliköksi. Viransijaisena hän toimi viidennen alueen päällikkönä l. toukokuuta – 1. lokakuuta 1932 välisen ajan. Hänet komennettiin 1. lokakuuta 1932 neljännen alueen aluepäälliköksi, mistä alueesta muodostettiin vuonna 1933 ensimmäinen alue.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Autio osallistui pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 12:n 2. pataljoonassa (II/JR 12), osallistuen taisteluihin Länsi-Kannaksella. Välirauhan aikana hän toimi KOP:n Vaajakosken konttorinjohtajana. Jatkosotaan hän osallistui Jalkaväenkoulutuskeskus 9:n I pataljoonan komentajana ja Jalkaväenkoulutuskeskus 5:n päällikkönä, mistä hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 12:n I pataljoonan komentajaksi. Näissä tehtävissä hän toimi vuoteen 1942 asti.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1942 lähtien Autio sai jääkäriystävältään Ragnar Nordströmiltä töitä tämän omistamasta R. Nordström & Co Oy:stä, toimien yrityksessä vuoteen 1948 asti, jolloin hän siirtyi Suomen Maalarimestariliiton palvelukseen, missä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1958 asti. Näiden töiden ohella Autio toimi Loviisan yhteiskoulun liikunnanopettajana vuosina 1943–1946. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1958. Hänet on haudattu Helsinkiin.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jyväskylän seudun rintamamiesyhdistyksen puheenjohtajana ja Rintamamiesliiton hallituksen jäsenenä Samuli Autio oli vuosina 1940–1942.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|