Allikkobarbi
(Ohjattu sivulta Salmostoma bacaila)
Allikkobarbi | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
Alalahko: | Särkikalat Cyprinoidei |
Alaheimo: | Seeprakalat Danionidae |
Suku: | Salmostoma |
Laji: | bacaila |
Kaksiosainen nimi | |
Salmostoma bacaila |
|
Katso myös | |
Allikkobarbi[1] (Salmostoma bacaila) on seeprakalojen heimoon (Danionidae) kuuluva makean veden kala.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allikkobarbi on pitkänomainen, kapea kala. Kyljet ovat hopeiset, selkä hieman tummempi. Laji muistuttaa ulkonäöltään kovasti silakkaa. Allikkobarbi on melko pienikokoinen ja jää alle 20 senttimetrin mittaiseksi.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia on tavattu tähän mennessä viidestä maasta: Afganistanista, Nepalista, Bangladeshista, Intiasta ja Pakistanista.[4] Sen uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen.[5]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allikkobarbi näyttäisi syövän hyönteisten toukkia.[2] Se syö aktiivisimmin lokakuussa, helmikuussa vähiten aktiivisesti. Lajin kalat uivat 10–15 yksilön parvissa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Common Names List - Salmostoma bacaila www.fishbase.org. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ a b 25.1.2019 Salmostoma bacaila 25.1.2019 (25.1.2019 peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Large razorbelly minnow: Salmostoma bacaila | BdFISH Feature en.bdfish.org. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ Country List - Salmostoma bacaila www.fishbase.org. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ The IUCN Red List of Threatened Species IUCN Red List of Threatened Species. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ Peaymi FY: Food and feeding habit of a Teleostean fish Salmostoma bacaila(Ham.) at Partapur dam, Makhdumpur Jehanabad, Bihar fisheriesjournal.com. 2018. Viitattu 9.2.2019.