Antonio Salieri
| Antonio Salieri | |
|---|---|
 Joseph Willibrord: Antonio Salieri |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1750 |
| Kuollut | 7. toukokuuta 1825 (74 vuotta) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | Klassismi |
| Soittimet | urut |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Antonio Salieri (18. elokuuta 1750 Legnago – 7. toukokuuta 1825 Wien) oli italialainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän opiskeli lapsena cembalon ja viulun soittamista. Vuonna 1766 Salieri siirtyi Wieniin hovisäveltäjäksi.[1] Siellä hän asui loppuelämänsä. Salieri ansioitui erityisesti oopperoiden säveltäjänä, ja hän oli aikansa arvostetuimpia säveltäjiä.[2] Hän myös opetti monia tulevia arvostettuja säveltäjiä, kuten Ludwig van Beethovenia, Franz Schubertia ja Franz Lisztiä.[1]
15-vuotiaana Salieri matkusti Wieniin, jossa hän tutustui keisari Joosef II:een, Metastasioon ja Gluckiin, joilla kaikilla oli vahva vaikutus häneen. Keisari otti nuorukaisen hovimuusikokseen, Metastasio opetti häntä säveltämään oopperalaulajan äänelle, ja Gluckista tuli hänen suojelijansa. Vuonna 1774 Salieri ylennettiin hovisäveltäjäksi, ja neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin Wienin vaikutusvaltaisimpaan muusikonvirkaan, keisarilliseksi kapellimestariksi.
On väitetty, että Salierilla olisi ollut riitoja tai jonkinlaisia erimielisyyksiä Mozartin kanssa, mutta mikään luotettava dokumentti ei vahvista tätä väitettä.[1][3] Fiktiivinen näytelmä Amadeus (1979) sekä siitä 1984 tehty elokuva ovat vakiinnuttaneet huhut yleisiksi harhaluuloiksi.
Salierin oopperoita käännettiin useille kielille, ja hän oli juhlittu mestari tällä saralla. L'Europa riconosciuta oli menestys La Scalassa 1778 ja Les Danaïdes vielä suurempi Pariisissa 1784. Salieri sävelsi usean tyylin oopperoita, opera seriaa, opera buffaa sekä singspielejä.
Oopperoita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Le Donne letterate (Wien, 1770)
- L'Amore innocente (Wien, 1770)
- Don Chisciotte alle nozze di Gamace (Wien, 1770/71)
- La Moda ossia I Scompigli domestici (Wien, 1771)
- Armida (Wien, 1771)
- La Fiera di Venezia (Wien, 1772)
- Il Barone di Rocca antica (Wien, 1772)
- La Secchia rapita (Wien, 1772)
- La Locandiera (Wien, 1773)
- La Calamita de' cuori (Wien, 1774)
- La Finta scema (Wien, 1775)
- Delmita e Daliso (Wien, 1776)
- L'Europa riconosciuta (Milano, 1778)
- La Scuola de' gelosi (ensimmäinen versio) (Venetsia, 1778)
- Il Talismano (ensimmäinen versio) (Milano, 1779)
- La Partenza inaspettata (Roma, 1779)
- La Dama pastorella (Roma, 1780)
- Der Rauchfangkehrer (Wien, 1781)
- Semiramide (München, 1782)
- La Scuola de' gelosi (toinen versio) (Wien, 1783)
- Les Danaïdes (Pariisi, 1784)
- Il Ricco d'un giorno (Wien, 1784)
- La Grotta di Trofonio (Wien, 1785)
- Prima la musica, poi le parole (Schönbrunn, 1786)
- Les Horaces (Pariisi, 1786)
- Tarare (Pariisi, 1787)
- Axur, Rè d'Ormus (Wien, 1788)
- Il Talismano (toinen versio) (Wien, 1788)
- Il Pastor fido (Wien, 1789)
- La Cifra (Wien, 1789)
- Le Couronnement de Tarare (Pariisi, 1790)
- Il Mondo alla rovescia (1792, Wien, 1795)
- Eraclito e Democrito (Wien, 1795)
- Palmira, Regina di Persia (Wien, 1795)
- Il Moro (Wien, 1796)
- Falstaff ossia Le tre burle (Wien, 1799)
- Cesare in Farmacusa (Wien, 1800)
- L'Angiolina ossia Il matrimonio per sussurro (Wien, 1800)
- Annibale in Capua (Trieste, 1801)
- Die Neger (1802, Wien, 1804)
- La Vestale (1768, ei esitetty, kadonnut)
- L´Isola capricciosa (1779, katkelma, uudistettuna liitetty Il Mondo alla rovesciaan)
- Cublai, gran Kan de' Tartari (1786-88, Würzburg 1998)
- La Princesse de Babylone (1789, katkelma, uudistettuna liitetty Palmira, Regina di Persiaan)
- Così fan tutte (1789, katkelma)
- Catilina (1790-92, Darmstadt, 1994)
- I tre filosofi (1797, katkelma)
- La Bella selvaggia (1802, ei esitetty)
- Danaus (ca. 1807, ei esitetty, saksankielinen versio Les Danaïdesista)
- Das Posthaus (?, katkelma)
- Die Generalprobe (?, katkelma)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Antonio Salieri | Italian composer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Mozarts hämd. Åbo Underrättelser, 17.03.1908, nro 75, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.07.2014.
- ↑ Condé Nast: Antonio Salieri’s Revenge The New Yorker. 23.5.2019. Viitattu 23.3.2022. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antonio Salieri International Music Score Library Project (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
