Salamalaite

Canon Speedlite 430EX -salamalaite.

Salamalaite, lyhyemmin salama, on kamerassa kiinteästi oleva tai erillinen laite, jolla voidaan valaista kuvauskohde, mikäli vallitseva valo ei riitä tuottamaan riittävän kirkasta ja laadukasta kuvaa. Salamoita on monenlaisia aina kameroiden yhdysrakenteisista pienistä ja melko heikkotehoisista salamoista studioissa käytettäviin, jalustoihin kiinnitettyihin tehokkaisiin salamalaitteisiin. Salaman välähdyksen kesto on yleensä 1/1000 sekuntia, mutta jotkin erikoissalamat pystyvät tuottamaan jopa 1/10000 sekunnin välähdyksen. Näin nopeaa välähdystä käytetään esimerkiksi nopean liikkeen täydelliseen pysäyttämiseen.

Nykyiset salamalaitteet tuottavat valon välähdyspään elektroniikalla. Aikaisemmin oli käytössä myös kertakäyttöisiä salamalamppuja käyttäviä salamalaitteita. Niissä käytettiin yksittäisiä lamppuja tai neljän lampun muodostamaa ns. salamakuutiota. Kaikkien varhaisin "salamavalo" perustui magnesiumin polttamiseen.

Salamavalo on sellaisenaan kovaa ja suoraan kohteeseen kohdistettuna latistaa värisävyjä, lisää punasilmäisyyttä ja saattaa ylivalottaa tai jopa polttaa puhki vaaleampia pintoja. Edellä mainitut ongelmat tulevat esille varsinkin käytettäessä pokkarikameroiden kiinteätä salamaa, joka on suoraan objektiivin yläpuolella, mikä lisää punasilmäisyyttä. Tällaisen salaman valo on yleensä suoraa kovaa valoa.

Käyttö

Salamavaloa käytettäessä saadaan huomattavasti parempia kuvia heijastamalla valo jonkin vaalean pinnan kautta kuvauskohteeseen. Tällainen heijastava pinta voi olla esimerkiksi vaalea seinä tai katto. Studio-olosuhteissa käytetään monesti erityisiä heijastimia, joita ovat muun muassa sateenvarjoheijastin ja tasoheijastin. Salaman eteen voidaan myös laittaa läpikuultavasta materiaalista tehty hajotinlevy, joka hajottaa salamavalon laajalle alalle pehmentäen sitä samalla ja tuottaen tasaisen laajan valaistuksen.

Varsinkin paremmissa salamakenkään kiinnitettävissä salamoissa on kääntyvä välähdyspää, jonka voi suunnata esimerkiksi seinään tai kattoon. Studiossa käytettävät salamalaitteet ovat huomattavasti isompia ja ne ovatkin kiinni omilla jalustoillaan. Jalustan avulla salaman korkeutta, kulmaa ja sijaintia voidaan muuttaa, jotta saadaan juuri haluttu valaistus esimerkiksi mallia kuvattaessa. Jalustaan voidaan myös kiinnittää heijastin tai valon hajotin. Salamavaloa voidaan kohdistaa ja suunnata käyttämällä muovista tai metallista valmistettuja läppiä eli ns. ladonovia. Kartiomaisella putkella saadaan valo kohdistettua kapealle alueelle.

Joskus salamaa käytetään antamaan täytevaloa kohteeseen, vaikka vallitseva valaistus olisi riittävä kuvan ottamiseen ilman salamaa. Täytevalolla valaistaan kuvan alueita, jotka muuten jäisivät varjoon. Esimerkiksi mallia studiossa kuvattaessa saatetaan käyttää kolmea salamalaitetta. Yksi salama toimii päävalonlähteenä ja on asetettu noin 45 asteen kulmaan malliin nähden. Toinen salamalaite on kohdistettu valaisemaan mallia toiselta puolelta ja antamaan näin kuvaan täytevaloa. Kolmannella salamalla valaistaan pelkkä tausta.

Erilaisia salamoita

Yläkuva otettu heikommalla ja alakuva vahvemmalla salamalla.

Salamalaitteita on erilaisia käyttötarkoituksen ja kohderyhmän mukaan. Useista kameroista löytyy pieni kiinteä salama, jonka teho on usein kuitenkin melko vähäinen. Koska tällainen salama on monesti suoraan objektiivin yläpuolella, se saa aikaan kuvattavien punasilmäisyyttä. Punasilmäisyys johtuu kirkkaan salamavalon heijastumisesta silmän verkkokalvolta kameran objektiiviin. Verkkokalvon verisuonet värjäävät valon punaiseksi. Punasilmäisyyttä pyritään vähentämään joissakin kameroissa ns. punasilmäisyyden vähennystoiminnolla, jossa kamera väläyttää salamaa muutaman kerran nopeasti ennen varsinaista kuvan ottamista. Tällöin ihmisen silmän iiris ehtii pienentyä kirkkaan valon vaikutuksesta, jolloin silmän kautta pääsee vähemmän valoa verkkokalvolle, mikä vähentää punasilmäisyyttä. Punasilmäisyyden vähennystoiminnon toimiminen käytännön tilanteissa on kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Ongelma on usein se, että kuvattavat luulevat ennakkoväläytystä kuvausväläykseksi ja alkavat jo poistua.

Kompaktikameran kiinteä salama.

Useissa kameroissa ja kaikissa järjestelmäkameroissa on salamakenkä tai täsmäysliitäntä ulkoisen salaman kytkemistä varten. Ulkoinen salama voi olla kameran päälle tuleva salamalaite, jonka voi suunnata kääntyvän välähdyspään avulla haluamaansa suuntaan. Tällaiset salamat voivat olla hyvin monipuolisia. Sauvasalama on puolestaan kädessä pidettävä isohkolla välähdyspäällä varustettu salama, jossa on omat paristot tai akut virtalähteenä. Sauvasalaman saa tarvittaessa kiskon avulla kameraan kiinni. Sauvasalaman voi suunnata haluamaansa suuntaan joko kädellä tai kääntyvän välähdyspään avulla. Sauvasalama kytketään kameran täsmäysliitäntään ja voidaan sen vuoksi viedä kauemmaksi kamerasta, mikä vähentää punasilmäisyyttä ja antaa mahdollisuuden valaista kohde paremmasta kulmasta.

Studiosalamat ovat kalliita, ammattimaisessa kuvauksessa käytettäviä valaisulaitteita. Nämä kiinnitetään yleensä omalle jalustalle. Studiosalamoista on kerrottu aiemmin lisää.

Salamalaitteiden välähdyspään eteen voidaan kiinnittää esimerkiksi teipillä värillisiä, läpikuultavia kalvoja. Monesti käytetään gelatiinikalvoa, josta on helppo leikata saksilla tarvittavan kokoinen pala. Värikalvoilla saadaan aikaan värillistä salamavaloa, jota voidaan käyttää tehosteena kuvassa. Erikoisemman vaikutelman saa aikaiseksi käyttämällä vaikkapa kolmea salamaa ja jokaisessa eri väristä kalvoa. Kalvoja on saatavilla mm. vihreän, punaisen, sinisen ja keltaisen värisenä.

Tekniikkaa

Ulkoinen salama kytketään kameran salamakenkään tai johdon välityksellä täsmäysliitäntään, joka antaa salamalle laukaisusignaalin kameran sulkimen auettua. Salamakenkä on määritetty standardissa (ISO 518:2006). Kenkään kytkettävä salama laukeaa kun salaman kengässä oleva keskimmäinen nasta oikosuljetaan sivuliuskaan. Standardi on kuitenkin väljä esimerkiksi liittimien kautta kulkevan laukaisujännitteen osalta, joten jotkin salamalaitteet eivät välttämättä toimi kaikissa kameroissa tai ne käyttävät liian suurta jännitettä joka voi vaurioittaa kameraa. Lisäksi kameran ja salaman väliseen tiedonsiirtoon (esim. mittaustiedot) tarkoitetut salamakengän nastat ovat kameravalmistajakohtaisia.

Haluttaessa voidaan käyttää myös orjasalamaa, jolloin salaman toiminta ei vaadi fyysistä kiinnitystä kameraan. Tällainen ratkaisu on välttämätön haluttaessa käyttää ulkoista salamaa kamerassa, jossa ei ole täsmäysliitäntää tai salamakenkää.

Studiosalamat voidaan kytkeä erilliseen verkkokäyttöiseen voimanlähteeseen, jolloin saadaan aikaiseksi suurempi valaisuteho ja nopeampi latautuminen. Salaman tehoa voidaan säätää voimanlähteestä käsin. Voimanlähteestä lähtee kameran täsmäysliitäntään täsmäyskaapeli, joten salamalaite välähtää heti kun suljin aukeaa. Yleensä täsmäyskaapeli kytketään vain yhteen salamalaitteeseen ja muut salamat toimivat orjaperiaatteella. Kullakin salamalla voi olla oma voimanlähde, mikäli tarvitaan suurta välähdystehoa.

Salamassa saattaa olla infrapunaan perustuva etäisyysmittari, joka määrittää kohteen etäisyyden ja säätää tämän perusteella salaman välähdystehoa. Kehittyneemmissä salamoissa käytetään ns. TTL (Through the Lens) -tekniikkaa, jossa kamera mittaa linssin läpi kohteen kirkkauden ja etäisyyden ja ohjaa kenkään kytkettyä salamaa mittaustietojen perusteella.

Mikäli salamaa käytetään käsisäätöisenä, täytyy kameran aukko määritellä manuaalisesti. Suurpiirteisen aukkoarvon voi laskea salaman ohjeluvusta. Jos ohjeluku on vaikkapa 20 ja etäisyys kohteeseen viisi metriä, täytyy käyttää aukkoa 4 (20 / 5 = 4), jotta kuva valottuu oikein. ISO-arvona käytetään näissä laskuissa yleensä ISO 100. Herkkyyden muuttuessa myös aukon arvoa täytyy muuttaa etäisyyden pysyessä vakiona.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salamalaite Wikimedia Commonsissa

• Tietoa salamoista (Arkistoitu – Internet Archive)