Saksan 3. panssarikrenatööridivisioona
| 386. motorisoitu jalkaväkidivisioona 3. motorisoitu jalkaväkidivisioona 3. panssarikrenatööridivisioona |
|
|---|---|
.svg) divisioonan tunnus |
|
| Toiminnassa | 1. maaliskuuta 1943–16. huhtikuuta 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Tukikohta | Frankfurt |
| Sodat ja taistelut |
Italia Länsirintama |
Saksan 3. panssarikrenatööridivisioona (saks. Panzergrenadier-Division 3) oli Saksan armeijan divisioona toisen maailmansodan aikana.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wehrkreis III perusti 386. motorisoidun jalkaväkidivisioonan 25. marraskuuta 1942 Lounais-Ranskassa. Siihen kuuluivat 386. reservipanssaripataljoona, 149. ja 153. motorisoidut rykmentit, 386. kenttätykistörykmentti, 386. moottoripyöräpataljoona, 386. pioneeripataljoona, 386. viestipataljoona ja 386. divisioonan huolto-osat. Sen kotipaikkana oli Frankfurt an der Oder.[1]
Se nimettiin 1. maaliskuuta 1943 3. motorisoiduksi jalkaväkidivisioonaksi Stalingradissa tuhoutuneen saman nimisen yhtymän mukaan. Samalla sen joukko-yksiköt nimettiin uudelleen ja esimerkiksi 386. moottoripyöräpataljoonasta tuli 53. panssaritiedustelupataljoona, joka nimettiin 19. huhtikuuta edelleen 103. panssaritiedustelupataljoonaksi[2]. Siinä oli runsaasti vanhan Stalingradissa antautuneen divisioonan veteraaneja, jotka olivat palanneet palvelukseen sairaaloista toivuttuaan vammoistaan. Divisioonan vahvuuteen kuuluneessa 103. panssaripataljoonassa oli 42 kappaletta StuG-rynnäkkötykkiä sekä kuusi panssarivaunua. Se nimettiin 23. kesäkuuta 3. panssarikrenatööridivisioonaksi saman aikaisesti muiden motorisoitujen divisioonien kanssa.[3]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioona siirrettiin kesäkuussa Italiaan, jossa se osallistui syyskuussa Salernon maihinnousun torjuntaan. Se osallistui taisteluihin Monte Cassinossa, Bernhard-linjalla sekä Anziossa tammikuussa 1944 ennen vetäytymistä Roomaan touko-kesäkuussa. Divisioona vetäytyi kesäkuun lopulla Firenzeen, josta se siirrettiin länsirintamalle elokuussa. Se osallistui länsirintamalla ensimmäisen kerran taisteluihin Pariisin kaakkoispuolella. Divisioona osallistui vetäytymiseen Ranskasta, Nancyn evakuointiin ja se ryhmittyi syyskuussa puolustukseen lähellä Metziä suojatakseen Saarin teollisuusaluetta.[3]
Kaksi kuukautta myöhemmin divisioona täydennettiin, jonka jälkeen sen vahvuus oli 12000 miestä, 31 75 millimetrin panssarintorjuntatykkiä ja 38 kenttätykkiä. Marraskuussa divisioona lähetettiin Aacheniin, jota puolustaessaan se kärsi merkittäviä tappioita. Se vedettiin lepoon ja täydennettäväksi Saksaan ennen osallistumistaan Ardennien taisteluun joulukuusta 1944. Divisioona osallistui Eifelin alueen hallinnasta käytyihin taisteluihin tammikuussa 1945 ja Kölnin alueesta käytyihin taisteluihin maaliskuussa. Se kuitenkin epäonnistui Yhdysvaltain Remagenin sillanpään tuhoamisessa. Divisioona joutui huhtikuussa saarroksiin Ruhrin alueella ja se antautui amerikkalaisille 16. huhtikuuta 1945. [3]
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajina olivat[4]:
- kenraaliluutnantti Fritz-Hubert Graser 23. kesäkuuta 1943 - 1. maaliskuuta 1944
- eversti Hans Hecker maaliskuu 1944
- kenraaliluutnantti Hans-Günther von Rost 1. kesäkuuta 1944
- kenraalimajuri Hans Hecker 25. kesäkuuta 1944
- kenraalimajuri Walter Denkert 3. lokakuuta 1944 - antautumiseen
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitcham, Samuel W. Jr.: German Order of Battle Volume Three: Panzer, Panzer Grenadier, and Waffen SS Divisions in WWII. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3438-7 (englanniksi)
- Edwards, Robert: Scouts Out - A History of German Armored Reconnassaince Units in World War II. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2013. ISBN 978-0-8117-1311-5 (englanniksi)