S/S Normandie
| S/S Normandie | |
|---|---|
 Normandie |
|
| Tyyppi | linjalaiva |
| Lippuvaltio |
 Ranska Yhdysvallat |
| Omistaja |
Compagnie Générale Transatlantique, 1935–1941 Yhdysvaltain laivasto 1941–46 |
| Rakennustelakka | Chantiers & Ateliers de St Nazaire, Penhoët |
| Kölinlasku | 26. tammikuuta 1931 |
| Vesillelasku | 29. lokakuuta 1932 |
| Luovutettu | 1935 |
| Status | Kaatui New Yorkin satamassa 9. helmikuuta 1942 ja myytiin romuksi 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 314 m |
| Leveys | 36,5 m |
| Syväys | 18,5 m |
| Bruttovetoisuus (GT) | 79 280 (83 423 v. 1936) |
| Koneisto | 4 x höyryturbiini-sähkö |
| Koneteho | 160 000 hv (maks. 200 000) kW |
| Nopeus | max 32,2 kn |
| Miehistö | 1 345 |
| Lähteet | [1] |
S/S Normandie oli ranskalaisen Compagnie Generale Transatlantiquen linjalaiva.
Se rakennettiin Saint-Nazairessa ja laskettiin vesille 1932. Aluksella tehtiin neitsytpurjehdus 29. toukokuuta 1935. Uudenaikainen muotoilu ja loistelias sisustus herättivät laajalti huomiota ja valmistuessaan se oli yksi suurimmista ja nopeimmista laivoista. Alus ei kuitenkaan ollut kaikesta saamastaan positiivisesta huomiosta huolimatta kaupallinen menestys. Sen toimintaa pidettiin yllä Ranskan hallituksen tukiaisilla.
Aluksen kotisatamana oli Le Havre ja määräsatamana New York, joiden välillä sillä tehtiin 139 itä–länsi -suuntaista ja 138 länsi–itä -suuntaista Pohjois-Atlantin ylitystä. Toisen maailmansodan alettua Yhdysvaltain viranomaiset takavarikoivat aluksen. Se nimettiin USS Lafayetteksi. Muutettaessa joukkojenkuljetusalukseksi se syttyi 1942 tuleen, kaatui kyljelleen ja upposi New Yorkin satama-altaaseen.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]"Iloisella 1920-luvulla" alettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistuneita laivoja, kuten RMS Mauretaniaa ja RMS Olympicia, pitää vanhentuneina. Haluttiin rakentaa uusia laivoja, joiden tekniikka olisi ajanmukaista ja sisustus muodikasta.
Suuret siirtolaisvuodet olivat ohi Yhdysvaltain tiukennettua maahanmuuttopolitiikkaansa. Varustamot etsivät nyt asiakkaikseen keskiluokkaisia matkustajia. Erityissijalla olivat yhdysvaltalaiset, jotka matkustivat Eurooppaan nauttimaan vapaamielisestä alkoholipolitiikasta. White Star Line, Cunard Line ja Compagnie Generale Transatlantique ryhtyivät suunnittelemaan uusia aluksia.
Compagnie Generale Transatlantique oli jo rakennuttanut lippulaivakseen S/S Ile de Francen, jonka sisustus oli art decoa, mutta sen runkoa pidettiin vanhanaikaisena. Yhtiötä lähestyi venäläinen emigrantti Vladimir Jurkevitš, joka oli suunnitellut aluksia Venäjän keisarikunnan laivastolle. Hän oli kokeillut pienoismalleilla uusia runkoratkaisujaan, jotka olivat toimineet loistavasti. Uusia ratkaisujaan hän tarjosi aluksi Cunard Linelle, joka kuitenkin hylkäsi ne liian radikaaleina.
Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtionavustamana aluksen rakentaminen aloitettiin tammikuussa 1931. Lehdistö ja suuri yleisö seurasivat rakentamista alusta alkaen.
Alus suunniteltiin edustamaan Ranskaa maailman merillä, joten suurin osa sen osista tuli ranskalaisilta valmistajilta. Kuitenkin sen peräsimen valmisti tšekkoslovakialainen Škoda ja ohjauslaitteisto tuli Edinburghista. Alus oli varustettu, siihen aikaan ainutlaatuisella, jäävuorien ilmaisuun tarkoitetulla tutkalaitteella.[2]
Vesillelaskua oli 29. lokakuuta 1932 seuraamassa 200 000 katselijaa. Sisustaminen ja muu varustelu saatiin valmiiksi alkuvuodesta 1935. Saman vuoden toukokuussa tehtiin lehdistön innolla seuraamat koepurjehdukset. Niissä saavutettiin vaikuttava 32,125 solmun (59,496 km/h) nopeus ja tehtiin hätäpysäytys, joka pysäytti aluksen vain 1 700 metrin matkalla.[2]
Sisustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen kuuluisa ja aikanaan paljon kehuttu sisustus oli Art Decoa. Aluksen monet maalaukset ja patsaat kuvasivat sen nimikkomaakuntaa, Normandiaa.[2]
Lasten ruokasalia koristivat kuvat Jean de Brunhoffin Babar-norsusta. Koristelluin oli ensimmäisen luokan ruokasali, jonne mahtui kerrallaan 700 ruokailijaa 157 pöytään. Aluksen suunnittelun johdosta ruokasaliin ei tullut lainkaan luonnonvaloa. Valaisu järjestettiin salin päihin sijoitetuilla valtavilla kattokruunuilla ja kahdellatoista pitkällä Lalique-lasipylväällä. Laivayhtiö esitti mainonnassaan, että ruokasali oli pidempi kuin kuuluisa Versaillesin peilisali.[2]
Matkustajia houkuteltiin myös grillibaarilla, suurella salongilla, jota käytettiin yökerhona, ulko- ja sisäuima-altailla, kappelilla ja teatterilla joka toimi sekä puhe- että elokuvateatterina. Sanottiin, että aluksen loistavat yleiset tilat sopivat rikkaille ylemmän keskiluokan naisille hyvinä pukujen ja korujen esittelypaikkoina.[2]
Kalleimpiin hytteihin kuului useampi makuuhuone, piano ja oma yksityinen kansi.
Linjalaivana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arviolta 50 000 katsojaa oli 29. toukokuuta 1935 kerääntynyt Le Havren satamaan katselemaan aluksen lähtöä neitsytmatkalleen. Ranskalaiset toivoivat sen voittavan nopeimmalle matkustaja-alukselle myönnettävän Sinisen nauhan. Normandie lunasti odotukset ja riisti arvostetun palkinnon S/S Rexiltä keskinopeudella 30 solmua (56 km/h). Matka Le Havresta yli Pohjois-Atlantin New Yorkiin kesti neljä vuorokautta, kolme tuntia ja neljätoista minuuttia. Se oli ensimmäinen Sinisen nauhan voittanut ranskalainen alus ja piti ennätystä hallussaan vuoteen 1936, jolloin sen rikkoi RMS Queen Mary. Sininen nauha palasi 1937 alukselle.[2]
Lyhyen linjalaivauransa aikana alus oli aikansa julkisuuden henkilöiden suosiossa. Sillä matkustivat Marlene Dietrich, Walt Disney, Fred Astaire, Ernest Hemingway, Irving Berlin, James Stewart ja Ranskan presidentti Albert Lebrun.[2]
Tuho
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan ja Normandie, joka tuolloin oli odottamassa lähtöä paluumatkalle New Yorkissa, jäi aloilleen ja internoitiin 3. syyskuuta 1939 Se pysyi ranskalaisen päällystön alaisuudessa, kunnes Yhdysvaltain rannikkovartiosto otti 1941 aluksen haltuunsa. Joulukuussa 1941 laiva liitettiin virallisesti Yhdysvaltain laivastoon, joka nimesi sen La Fayetteksi, joka myöhemmin epävirallisesti, mutta yleisesti kirjoitettiin muodossa Lafayette. Sitä alettiin muuttaa joukkojenkuljetusalukseksi. Sillä syttyi 9. helmikuuta 1942 hitsauskipinän aiheuttama tulipalo, jolloin ensimmäisen luokan ruokasalissa säilytetyt tulenarat materiaalit leimahtivat ja sytyttivät aluksen puuosat tuleen.[2]
Tulipalon ja voimakkaan tuulen vallitessa laiva alkoi kallistua ja sisään virtaava vesi, jota auttoivat vielä alukseen ruiskutetut sammutusvesitonnit, kaatoivat aluksen kyljelleen 10. helmikuuta kello 2.45. Se makasi New Yorkin satamassa, kunnes se nostettiin 1943 pystyyn.[2]
USS Lafayette (runkonumero AP-53) ei koskaan ollut joukkojenkuljetusaluksena ja poistettiin 1945 laivaston alusluettelosta. Laivan korjaaminen todettiin liian kalliiksi, joten se myytiin lokakuussa 1946 romuksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.titanicandco.com/normandie.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i j k Michael L. Grace: Cruising The Past Cruise Ship History: The French Line’s SS NORMANDIE. The greatest liner ever to sail “across the pond”! Will the SS United States and QE 2 face a similar demise?. 18. helmikuuta 2009. Viitattu 19.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]