Kirjoituskone

Italialainen Olivetti Lettera 22 vuodelta 1950.

Pistekirjoitukseen tarkoitettu Braille-kirjoituskone.

Kirjoituskone on mekaaninen tai sähkömekaaninen kirjoituslaite, johon kuuluu näppäimistö. Eri kirjaimia kuvaavia näppäimiä painamalla tuotetaan tekstiä paperille kirjain kerrallaan. Vuosikymmenien ajan kirjoituskoneilla tehtiin helposti luettavaa tekstiä nopeammin kuin käsin tekstaamalla. Nykyisin tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat ja erilliset tulostimet ovat korvanneet kirjoituskoneet lähes kokonaan, mutta joihinkin erikoistarkoituksiin käytetään edelleen kirjoituskoneita.

Mekaaniset kirjoituskoneet

Saksalainen rintamakirjeenvaihtaja kirjoituskoneineen elokuussa 1941 Virossa.

Kirjoituskoneet ovat suurimman osan historiastaan olleet mekaanisia, mutta 1960-luvulla alkoivat yleistyä sähkökirjoituskoneet, joista edelleen kehittyivät tekstinkäsittelylaitteet.

Kirjoituskoneen tarina alkaa vuodesta 1714 englantilaisen Henry Millin patentoitua laitteen, jonka kanssa kirjoitettu teksti näytti painetulta. Nykyaikaisen kirjoituskoneen kehittyminen alkoi Yhdysvalloissa typographerista vuonna 1829. Näppäimistön sijasta tässä oli pyöreä valitsin. Se oli vielä hitaampi kuin käsinkirjoittava ihminen. Italiassa esiteltiin vuonna 1855 Cembalo scrivano. Se sai suopean vastaanoton, mutta siitä ei kuitenkaan tullut kaupallista tuotetta. Ensimmäinen kaupallinen tuote oli vuonna 1870 tanskalaisen pastorin Rasmus Malling-Hansenin (1835–1890) kehittämä kirjoituslaite, jossa näppäimet olivat metallisessa puolipallossa. Kirjoituskonemarkkinat aukesivat E. Remington and Sonsin vuonna 1873 kehittämälle type-writerille. Koneen suunnittelija Christopher Latham Sholes otti käyttöön QWERTY-näppäimistön, jotta yleisesti käytetyt kirjaimet jakaantuisivat tasaisemmin näppäimistölle. Remingtonkin oli vielä puutteellinen, sillä kirjoittaja näki kirjoittamansa rivin vasta rivin valmistuttua siirtyessään seuraavalle riville. Vaihtonäppäimen puuttuessa Remingtonilla kirjoitettiin vain isoja kirjaimia. Vuonna 1897 markkinoille tullut Underwood No. 1 -kirjoituskone oli kehitykseltään edistynein ja muodostui rakenteeltaan vuosikymmeniä hallinneeksi standardiksi.

On myös sanottu, että kirjoituskoneiden tulolla konttoreihin oli merkittäviä sosiologisia vaikutuksia yhteiskuntaan, sillä konttorikoneiden myötä naisetkin tulivat kodin ulkopuoliseen työelämään. Typisti, konekirjoittaja oli uusi ammatti, jonka koettiin olevan asemaltaan korkeampi kuin tehtaantyttö. 1870-luvun puolivälissä konttorit olivat miesten työpaikkoja. Työssä käyvät naiset olivat tehtaissa tai myyjättärinä kaupoissa. Kirjoituskone loi uusia työpaikkoja sihteereille ja konekirjoittajille. Nämä olivat pääasiassa naisia, koska he hyväksyivät pienet palkat. Vuonna 1900 Yhdysvalloissa 75 prosenttia konttorien työpaikoista oli naisten hallussa.

Suomen ensimmäinen kirjoituskone oli Remingtonin kakkosmalli, joka saapui Jyväskylään vuonna 1877 liikemies Heikki Helmiselle. Hän oli tutustunut koneeseen vuonna 1876 Philadelphian maailmannäyttelyssä, missä se oli esitelty.

Mekaanisen kirjoituskoneen eräs etu on sen täydellinen riippumattomuus sähkövirrasta ja paristoista. Tietoturvaongelmat ovat nostaneet esiin vanhempaa kirjoituskonetekniikkaa.

Sähkömekaaniset kirjoituskoneet

Ensimmäiset sähkökirjoituskoneet

Kirjoituskoneet muuttuivat vähitellen sähkötoimisiksi, jolloin näppäilynopeus lisääntyi kun kirjasimen valinta ja kirjasinvasaran liikuttaminen erotettiin toisistaan niin, että vasaran liikuttamisesta huolehti sähkömoottori näppäimen ohjaamana, joko mekaanisen tai sähköisen kytkennän kautta. Ensimmäiset mallit muistuttivat ulkonäöltään ja toiminnaltaan mekaanisia kirjoituskoneita mutta niissä vasaran iskusta vastasi sähkömoottori. Näin tarvittava näppäinvoima pieneni, mikä mahdollisti kirjoitusnopeuden kasvattamisen. Myös teksti oli tasaisempaa kuin mekaanisella kirjoituskoneella tuotetussa tekstissä, jossa heikommilla sormilla lyödyt kirjaimet saattoivat jäädä himmeämmiksi kuin muut.

Pallokirjoituskone

IBM Selectric -pallokirjoituskoneen vaihdettavia kirjasinpalloja kokovertailussa 2 euron kolikkoon.

Aluksi sähkökirjoituskoneissa oli tavallisen kirjoituskoneen kaltaiset kirjasinvarret, kunnes IBM keksi, että kirjasimet voidaan muotoilla teräksisen pallon pintaan. Kutakin lyöntiä varten pallo kääntyy asentoon, jossa valittu kirjasin tulee paperia vasten. Pallo voitiin myös helposti vaihtaa ja näin saatiin käyttöön erilaisia kirjasinlajeja ja kielikohtaisia kirjaimistoja. "Golfpallokirjoitin" IBM Selectric tuli markkinoille vuonna 1961.

Kiekkokirjoituskone

Pallokirjoituskoneen jälkeen Olivetti kehitti kiekkokirjoituskoneen. Siinä oli pyörivä muovikiekko, joka muodostui säteittäisistä kirjasinvarsista. Paperille painuvat kirjaimet vaihtuivat, kun kiekko kääntyi. Kiekko oli helposti vaihdettavissa, mikä mahdollisti useiden kirjasinlajien ja kirjaimistojen käytön samalla koneella.

Pian kiekkokirjoituskoneita alettiin ohjata tietokoneilla RS-232-sarjaliikenneportin tai rinnakkaisliitännän (LPT) kautta ja niistä tuli kiekkotulostimia ja tekstin tuottaminen eriytyi sen tulostamisesta. Vähitellen myös kirjoituskoneisiin tuli muistia ja ne alkoivat saada puskurimuistilla varustetun tietokonetulostimen piirteitä, minkä vuoksi niitä alettiin kutsua tekstinkäsittelylaitteiksi. Varhaisissa tekstinkäsittelylaitteissa tekstiä pystyi muokkaamaan pienessä nestekidenäytössä ennen sen tulostamista paperille.^lähde?

Lämpötulostin

Jotkut hinnaltaan halvat matkakirjoituskoneet tuottivat tekstin ilman metallisen tai muovisen kirjasimen mekaanista kosketusta lämpökirjoittimina.

Tekstinkäsittelylaitteet

Tekstinkäsittelylaitteet (tunnetaan myös nimellä sähkökirjoituskoneet) ovat asiakirjojen muokkaamiseen tarkoitettuja erikoistuneita tietokoneita, joissa teksti voidaan tallentaa massamuistiin (levykkeelle) ja sitä muokataan näytöllä. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu integroitu tulostin. Tekstinkäsittelylaitteiden valtakautta oli 1980-luku.

Brother WP-1400D-sähkökirjoituskone

1990-luvun aikana henkilökohtaiset tietokoneet tekstinkäsittelyohjelmineen ja tulostimineen käytännössä kokonaan syrjäyttivät kirjoituskoneet. Tietokoneiden näppäimistöt kuitenkin pohjautuvat edelleen kirjoituskoneiden näppäimistöön. Esimerkiksi yläreunan QWERTY-järjestys perustuu siihen, että mekaanisten kirjoituskoneiden aikana haluttiin välttää kirjainvarsien takertuminen toisiinsa englanninkielistä tekstiä naputeltaessa sijoittamalla harvemmin käytetyt näppäimet useammin käytettyjen väliin.

Katso myös

• Kymmensormijärjestelmä
• Tulostin

Lähteet

• Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa. (Alkuteos 50 Machines that Changed the Course of History) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4

Aiheesta muualla

• Kirjoituskoneesta Museoviraston sivuilla.
• Jessica Bruder: Click, Clack, Ding! Sigh ... The New York Times 30.3.2011. (englanniksi)
• ”Kirjoituskone”, Neljä kertaa nopeammin kuin pännällä. Konttoritekniikan historia, s. 20–33. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7916-2
• Kun kirjoituskone tuli Suomeen, Suomen Kuvalehti, 13.02.1932, nro 7, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Why the Office Needs a Typewriter Revolution Low Tech Magazinen artikkeli kertoo kirjoituskoneiden historiasta ja esittää toimistotietokoneiden korvaamista kirjoituskoneilla energiatehokkuuden ja työtehon kohentamiseksi. (englanniksi)

Painaminen

Painotekniikat	Kohopaino Offsetpaino Rotaatiopaino Syväpaino Flexopaino Silkkipaino Digipaino Tarvepainatus