Rusotäplämullo
Rusotäplämullo | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
Alalahko: | Percoidei |
Heimo: | Mullot Mullidae |
Suku: | Mullus |
Laji: | barbatus |
Kaksiosainen nimi | |
Mullus barbatus |
|
Katso myös | |
Rusotäplämullo (Mullus barbatus) on mullojen heimoon kuuluva kala.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusotäplämullo kasvaa yleisesti 10–20 cm pitkäksi, joskus jopa 30 cm pitkäksi. Naaraat ovat keskimäärin pitempiä kuin koiraat, ja suurimmat yksilöt ovat poikkeuksetta naaraita.[3] Rusotäplämullon vartalo on melko litteä. Leuan alla on kaksi jäykkää viiksikarvaa, jotka ovat lyhyemmät kuin kalan rintaevät. Väritys on punertava.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusotäplämulloa tavataan Atlantin itäosassa Britannian ja Norjan rannikolta aina Kanariansaarille ja Senegaliin asti sekä Välimerellä. Kalaa tavataan myös Azoreilla. Se ui tavallisesti mutapohjaisilla alueilla 10–300 m syvässä vedessä.[5]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusotäplämullot elävät parvina. Ne syövät pääosin merenpohjassa eläviä pieniä selkärangattomia. Ne kutevat kesällä huhti- ja elokuun välisenä aikana 10–55 metrin syvyydessä.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rusotäplämullo on arvostettu ruokakala. Suurimmat pyyntimaat ovat Turkki ja Tunisia.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carpenter, K.E., Smith-Vaniz, W.F., de Bruyne, G. & de Morais, L.: Mullus barbatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Mullus Barbatus WoRMS
- ↑ Mullus barbatus (Linnaeus, 1758) Adriamed. Viitattu 10.12.2012.
- ↑ a b c Mullus barbatus Species Fact Sheets. FAO. Viitattu 10.12.2012.
- ↑ Mullus barbatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)