Statens Järnvägar

Statens järnvägarin tunnus.

Statens Järnvägar, (SJ) (suom. Valtion rautatiet), jonka alkuperäinen virallinen nimi oli Kungl. Järnvägsstyrelsen (suom. Kuninkaallinen rautatiehallitus), oli 1. tammikuuta 2001 asti liiketoimintaa harjoittava Ruotsin valtion laitos.

Historiaa

SJ luotiin vuonna 1856, kun ensimmäiset Ruotsin rautateiden pääradoista avattiin. Sen jälkeen käynnistyi räjähdysmäinen kehitys, kun laitos järjesti ratavahteja ratojen varsille, teetti työsuhdeasunnot kaikille vahdeille ja asemahenkilökunnalle, loi arkkitehtiosastoja päättämään asemien muodoista ja siitä miltä asema näytti radalle ja ympäristöönsä. Laitoksella oli esimerkiksi vuoteen 1973 saakka oma puutarhaosasto, joka koristi asemien vierustoja.

SJ:n merkitys kasvoi 1900-luvun puoliväliin saakka ja siitä tuli yhä suurempi ja laajemmalle ulottuva yritys. Suuri merkitys tuli olemaan myös vuoden 1939 valtiopäiväpäätöksellä kansallistaa kaikki rautatiet. SJ:llä oli toisen maailmansodan jälkeen, kun monia yksityisiä rautateitä oli kansallistettu, hyvin merkittävä asema. Se kuljetti tavara- ja matkustajajunia koko valtiollisella rataverkolla ja harjoitti linja-autoliikennettä suuressa osassa maata. SJ oli jopa mukana maanteiden tavaraliikenteessä tytäryhtiöidensä ASG:n ja Swelastin kautta. Sillä oli oma matkatoimistoketju ja se harjoitti laivaliikennettä sekä junalautoilla että autolautoilla. SJ:llä oli omat korjaamot kaikelle rautatiekalustolle ja laitos rakensi ja kunnossapiti kaikki ratansa. Vuonna 1950 laitos oli suurimmillaan ja järjesti työtä melkein joka sadannelle työssäkäyvälle ruotsalaiselle; silloin 50 000 ihmistä työskenteli laitoksessa. Suurin osa julkisilla aloilla työskentelevistä ihmisistä työskenteli siihen aikaan SJ:n palveluksessa.

Vuonna 1988 tehty liikennepoliittinen päätös jakaa SJ liikennettä harjoittavaan ja ratoja ylläpitävään laitokseen (Banverket) sekä kasvatti että vähensi yrityksen laajuutta. Monia rautatielinjoja lakkautettiin ja jäljelle jääneitä ratoja ja asemia järkeistettiin kovalla kädellä. Kehitys kävi ilmeisemmäksi vuoden 1963 valtiopäiväpäätöksen jälkeen, sillä sen mukaan jokaisen liikennelajin tuli kannattaa omilla tuloillaan. Seuraavalle kymmenvuotiskaudelle oli tunnusomaista ankara rationalisointi. Samanaikaisesti SJ panosti linja-autoliikenteeseen ja se oli 1970-luvulla Ruotsin suurin linja-autoyhtiö (SJ Buss).

Stig Larsson valittiin uudeksi SJ:n pääjohtajaksi 1988 ja hän johti menestyksekkäästi lävitse uudelleenjärjestelyt ja uudistukset. SJ muuttui näin valtiollisesta laitoksesta valtio-omisteiseksi yritykseksi, jonka painopiste oli rautateissä. Vuonna 1991 yrityksen uudeksi kalustoksi tuli esimerkiksi suurnopeusjunayksikkö X2000, joka osaltaan oli SJ:n panostus nykyaikaiseen rautatiekalustoon.

Keskittyminen ydintoimintaan

Valtiollisen liikennepolitiikan mukaisesti on toimintoja asteittain myyty ja SJ:tä jaettu osiin. Matkatoimistoketju myytiin 1990-luvulla. Linja-autoliikenne järjestettiin Swebus-yhtiöön, joka myytiin jotta SJ voisi keskittyä junaliikenteeseen. Malmirataliikenne, joka aiemmin oli tuottoisin osa SJ:n tavaraliikennettä, siirrettiin LKAB:lle. Suuri jako tapahtui 1980-luvun lopulla, kun valtio päätti perustaa radoista huolehtivan laitoksen (Banverket), joka sai vastuulleen Ruotsin rataverkon rakentamisen ja kunnossapidon.

Yhtiöittäminen

Keskustelu SJ:n yhtiöittämisestä alkoi 1990-luvun alussa ja vuosina 1992–1993 yhtiöitettiin SJ Kombi, joka silloin oli oma liiketoiminta-alueensa tavaraliikenneosastossa. Uuden yhtiön nimeksi tuli Rail Combi AB. Ensimmäisinä vuosina ulkopuolisilla omistajilla oli 30 prosenttia yhtiön osakkeista. Myöhemmin SJ osti takaisin nämä osakkeet. Yhtiö on nykyisin osa norjalaista Godstrafikbolaget CargonNet -yhtiötä (ennen NSB Gods). Green Cargo AB:n (ennen SJ Gods) ja NSB:n välisessä kaupassa ei käytetty lainkaan käteistä rahaa, vaan vaihdettiin vain omistusosuuksia. Cargonet sai Railcombista sata prosenttia ja Green Cargo sai Cargonetista 45 prosenttia. Suuri osa SJ:n toiminnasta lakkasi 1. tammikuuta 2001. Laitoksen kuudesta silloisesta osastosta muodostettiin oma osakeyhtiö, joista kaksi ensimmäistä valtio omistaa suoraan:

• SJ AB, matkustajaliikenneosasto (ennen SJ Resor)
• Green Cargo AB, tavaraliikenneosasto (ennen SJ Gods/SJ Cargo)
• EuroMaint AB, korjaamoja ynnä muuta (ennen SJ Maskindivision/SJ Teknik)
• Unigrid AB, tietokoneet (ennen SJ Data)
• Jernhusen AB, kiinteistöt (ennen SJ Fastigheter)
• TraffiCare AB, siivous, joka on koottu yhteen emoyhtiönä toimivan AB Swedcarrierin kanssa (ennen SJ Terminalproduktion/SJ Städ)
• TrainTech Engineering AB, nykyisin Interfleet Technology, tekniikkayksikkö (ennen SJ Maskindivision/SJ Teknik)

Liikelaitos

Entisestä valtion laitoksesta jäi jäljelle pieni jäänne eli liikelaitos Statens järnvägar. Laitos hoiti tiettyä omaisuutta, mutta ei harjoittanut normaalia rautatietoimintaa. Se lakkautettiin vuoden 2012 lopussa.