Robert A. Heinlein

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Robert Heinlein)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert A. Heinlein
Robert A. Heinlein (1976)
Robert A. Heinlein (1976)
Henkilötiedot
Syntynyt7. heinäkuuta 1907
Butler, Missouri
Kuollut8. toukokuuta 1988 (80 vuotta)
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Salanimi
  • Anson MacDonald
  • Lyle Monroe
  • John Riverside
  • Caleb Saunders
  • Simon York
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Hugo
Damon Knight Memorial Grand Master Award

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Robert Anson Heinlein (7. heinäkuuta 1907 Butler, Missouri, Yhdysvallat – 8. toukokuuta 1988) oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija. Hän oli pitkään yksi "kolmesta suuresta" tieteiskirjailijasta Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken kanssa.[1] Hänet on nimetty ensimmäiseksi tieteiskirjallisuuden grand mastereista.[2]

Heinlein sai elämänsä aikana seitsemän Hugo-palkintoa ja ensimmäisen grand master -palkinnon elämäntyöstään. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa Stranger in a Strange Land (1961) ja Starship Troopers (1959).

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinlein syntyi vuonna 1907 Missourissa Rex ja Bam Heinleinin perheen kolmanneksi pojaksi. Perhe muutti pian Kansas Cityyn, missä Heinlein varttui. Heinlein oli lapsena kiinnostunut tähtitieteestä ja luki paljon tieteiskirjallisuutta.[3]

Heinlein opiskeli laivastoakatemiassa vuosina 1925–1929 ja valmistui aliluutnantiksi. Vuonna 1932 hänet sijoitettiin hävittäjä U.S.S. Roperille. Hän tuli kuitenkin pienellä aluksella merisairaaksi ja joutui eroamaan armeijasta vuonna 1934 luutnanttina. Armeijan jälkeen Heinlein kävi Kalifornian yliopistoa Los Angelesissa ja asettui ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa Hollywoodissa. Kun häntä ei valittu, hän päätti ryhtyä kirjailijaksi ja lähetti vuonna 1939 Astounding Science-Fiction -lehteen kertomuksensa ”Life-Line”. Lehden julkaistua tarinan Heinlein lähetti niitä lisää.[3]

Kirjailijan ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinleinin varhaiset novellit ja romaanit julkaistiin ensin jatkokertomuksina, ja kirjamuodossa vasta vuosia myöhemmin.[4] Ennen toista maailmansotaa Heinleinin kertomuksia oli ilmestynyt lähes yksinomaan tieteisfiktiolehdissä, mutta sen jälkeen kustantajat uskaltautuivat julkaisemaan tieteiskirjoja.[5]

Heinleinin ”tulevaisuuden historia” -sarja koostuu hänen 1940- ja 1950-luvuilla kirjoittamistaan kertomuksista, jossa kuvataan joskus samojen henkilöhahmojen kautta ihmiskunnan historian vaihetta, jossa ihminen oppii ensin avaruusmatkailun ja sitten tähtienvälisen matkailun. Sarjaan kuuluvat kertomukset Mies, joka myi kuun (1950), Maan vihreät kunnaat (1951), Kapina 2100 (1953), Maan hylkäämät (1958) ja Orphans of the Sky (1963).[4]

Heinleinin ensimmäinen pitkä teos Näin ei saa jatkua ilmestyi jatkosarjanalähde? vuonna 1940, ja se julkaistiin myöhemmin yhdessä jatkonsa Coventryn (1940) kanssa nimellä Kapina 2100 (1953). Kertomus kuvaa kapinaa tulevaisuuden Yhdysvaltojen uskonnollista pakkovaltaa vastaan.[6]

Seitsemän miehen sodassa (1941, kirjana 1948) aasialaiset hyökkäävät Yhdysvaltoihin.[7] Yli-ihmisen aika (1942, kirjana 1948) on kertomus yhteiskunnasta, jossa valmistetaan perintötekijöiltään täydellisiä lapsia.lähde?

Heinleinin aikaparadoksikertomuksista merkittävimpiä ovat ”By His Bootstraps” (1941) ja ”All You Zombies” (1958). Novelli ”And He Built a Crooked House” (1941) on moniulotteisuuden kuvaus.[4]

Heinlein julkaisi vuodesta 1947 alkaen aina 1950-luvun lopulle saakka myös nuorille tarkoitettua tieteiskirjallisuutta, kuten Rocketship Galileo (1947), Red Planet (1949), Farmer in the Sky (1950), Between Planets (1951), The Rolling Stones (1952), Starman Jones (1953), The Star Beast (1954), Tunnel in the Sky (1955), Time for the Stars (1956), Galaksin kansalainen (1957), Have Spacesuit – Will Travel (1958) ja Taistelu Venuksessa (1963).[4] Starship Troopers (1959) sai parhaan romaanin Hugo-palkinnon vuonna 1960[8], ja Farmer in the Sky sai retro-Hugo-palkinnon vuonna 2001.[9]

Heinleinin aikuisille suuntaamia 1950-luvun romaaneja ovat The Puppet Masters (1951), The Door into Summer (1956) ja Panoksena tulevaisuus (1957), joista jälkimmäinen sai Hugo-palkinnon.[4]

Romaani Stranger in a Strange Land (1961) oli myyntimenestys ja toi Heinleinille Hugo-palkinnon.[10] Virginia Heinlein julkaisi teoksen alkuperäisen, lyhentämättömän version miehensä kuoleman jälkeen.[11]

Heinlein lopetti novellien kirjoittamisen 1960-luvun puolivälissä ja keskittyi romaaneihin. Hän toi kirjoissaan usein esiin libertaarisen maailmankuvansa, jonka jotkut tulkitsivat jopa fasistiseksi. Heinleinin uran loppuvuosien tuotantoa pidetään yleisesti heikkotasoisempana kuin 1970-lukua edeltänyttä tuotantoa.[4]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert ja Virginia ”Ginny” Heinlein Tahitilla 1980.

Robert Heinlein ja hänen kolmas vaimonsa Virginia Gerstenfeld menivät naimisiin vuonna 1948. He tapasivat toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivaston koelaitoksessa Philadelphiassa. Gerstenfeld työskenteli kemistinä ja ilmailun testi-insinöörinä ja Heinlein insinöörinä. Robert Heinlein oli toiminut laivastossa ennen tuberkuloosia vuonna 1934 ja Virginia Gerstenfeld työskenteli hänen avustajanaan vaikka oli sotilasarvoltaan korkeampi.[11]

Heinlein-yhdistys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinlein-yhdistys on Virginia Heinleinin perustama yhdistys miehensä puolesta. Yhdistys muun muassa myöntää Robert A. Heinlein -palkinnon.lähde?

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Robert A. Heinleinin kirjallisesta tuotannosta
Irtonovellit
  • ”Elämänlanka” (1939) teoksessa Isaac Asimov science fiction valikoima 3, suomentanut ja toimittanut Reijo Kalvas. Hyvinkää: Viihdeviikarit, 1989. ISBN 951-611-269-2.
  • ”Kuun mustat onkalot” (1949), teoksessa: Huomispäivän maailmat (Tomorrow’s worlds), toim. Robert Silverberg. Suomentanut Erkki Vainikkala. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
  • ”Maan vihreät kunnaat” (1947). Aikakone 3, 1982.
  • ”Skylift” (1953). Aikakone 2/1988.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Robert J. Sawyer. The Death of Science Fiction
    Sir Arthur Clarke Named Recipient of 2004 Heinlein Award (Arkistoitu – Internet Archive). Heinlein Society Press Release. May 22, 2004. (englanniksi)
  2. ↑ Robert A. Heinlein nebulas.sfwa.org. Viitattu 30.9.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b William H. Patterson, Jr.: Robert A. Heinlein: a biography The Heinlein Society. Viitattu 26.2.2023.
  4. ↑ a b c d e f D’Ammassa, Don: ”Heinlein, Robert A.”, Encyclopedia of Science Fiction, s. 181–183. New York: Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5924-1 (englanniksi)
  5. ↑ Robert A. Heinlein. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-560-X
  6. ↑ Halme, Jukka: Kapina 2100. Aikakone 25.10.2000.
  7. ↑ Juhani Hinkkanen: Seitsemän miehen sota. Aikakone 3/1992.
  8. ↑ 1960 Hugo Awards thehugoawards.org. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  9. ↑ 1951 Retro-Hugo Awards thehugoawards.org. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Stranger in a Strange Land: Stranger in a Strange Land britannica.com. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  11. ↑ a b Virginia Heinlein, 86; Wife, Muse and Literary Guardian of Celebrated Science Fiction Writer articles.latimes.com. 26.1.2003. Arkistoitu Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_A._Heinlein&oldid=21948585”