Renault Mégane
Renault Mégane on Renault’n vuodesta 1995 lähtien valmistama alemman keskiluokan henkilöautomalli, joka korvasi Renault 19:n. Vuonna 2021 esiteltyä uusinta sukupolvea valmistetaan ainoastaan sähköautona.
Renault Mégane I (1995–2003)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Mégane I | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Argentiina Espanja Indonesia Kolumbia Ranska Saksa Turkki Venäjä |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 1995–2003 |
| Tuotantomäärä | 5 000 000 kpl |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen cabriolet 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Renault 19 |
| Seuraaja | Renault Mégane II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Renault 19 Renault Megane Scénic |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,4–2,0 l |
| Huippunopeus | 158–213 km/h |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Leveys | 1 698–1 699 mm |
| Korkeus | 1 365–1 420 mm |
Ensimmäisen sukupolven Mégane esiteltiin syksyllä 1995 korvaamaan Renault 19. Uudessa mallissa käytettiin samaa pohjalevyä, moottoreita ja vaihteistoja kuin edeltäjässään. Méganen akseliväli oli neljä senttimetriä edeltänyttä 19-mallia pidempi, mutta kokonaisuuspituus lyheni kolmella sentillä. Tavaratila oli aiempaa pienempi, mutta sisätilat pysyivät entisen kokoisena. Nimensä auto sai Renault’n konseptimallilta vuodelta 1988. Mégane jatkoi Patrick Le Quémentin Lagunassa esittelemää tyylisuuntaa, huomattavimpana yksityiskohtana ”linnunnokka”-konepelti, joka lainattiin 1960-luvun Renault 16 -mallista. Muotoilussa toistuivat ellipsikuviot niin ulkona kuin sisälläkin. Méganen tekniikkaan perustui vuonna 1996 esitelty Mégane Scénic -tila-automalli.
Méganen kilpailuetuna oli sen erinomainen kolariturvallisuus verrattuna saman aikakauden kilpaileviin malleihin. Edistyksellinen turvallisuusratkaisu oli turvavöiden voimanrajoittimet.[1] Luokkansa parhaana Mégane sai vuoden 1998 Euro NCAP -kolaritestistä tulokseksi neljä tähteä viidestä.[2]
Korimalleina olivat aluksi viisiovinen hatchback sekä kaksiovinen coupé. Coupén akseliväli (247 cm) oli 11 senttiä hatchbackia lyhyempi, joten takaistuintilat (istuinjärjestys 2+2) olivat siksi varsin ahtaat.[1]
Suomen moottorivalikoimassa olivat bensiinimoottorit 1,6e (75 hv), 1,6 (90 hv), 2,0 (114 hv) ja 2,0 16V (150 hv) sekä dieselmoottori 1,9D (64 hv). 1,6-litrainen oli suurennettu versio Renault 19:n 1,4-litraisesta Energy-moottorista, jota sai edelleen joillain markkinoilla. Edellismallin tavoin 2,0-litraisissa oli neljä vääntösauvaa takajousituksessa.[1]
Syksyllä 1996 esiteltiin porrasperäinen korimalli, jota kutsuttiin nimellä Classic. Porrasperän 510-litrainen tavaratila lukeutui luokkansa suurimpien joukkoon. Toinen uutuus oli Coupén lyhyempään koriin perustuva Cabriolet, jota valmisti Karmann Saksassa. 16V-mallissa katto avautui ja sulkeutui sähkötoimisesti.[1]
Seuraavana syksynä suppeaa yhden moottorin dieselvalikoimaa laajensi 1,9-litrainen 98 hevosvoiman dTi. ABS-jarrut tulivat vakiovarusteeksi vuoden lopussa.[1]
Perusmalli oli nimeltään RN. Varusteluun sisältyi kuljettajan turvatyyny, kauko-ohjattava keskuslukitus, lämmitettävät etuistuimet (ei diesel), kaksiosainen takaselkänoja, ohjaustehostin, kierroslukumittari ja ohjauspyörän korkeussäätö. Verhoilu oli yhdistelmä kangasta ja plyysiä. Classicissa verhoilu oli kokonaan plyysiä.[1]
RT-mallissa oli lisäksi etusumuvalot, pääntuet takaistuimilla, ulkolämpömittari, kuljettajan istuimen korkeus- ja ristiseläntuen säätö, sähköikkunat edessä ja lämmitettävät sähköpeilit.[1]
Coupéen tarjottiin S-pakettia, johon kuului kevytmetallivanteet, takaspoileri ja radio/CD-soitin.
Mégane koki kasvojenkohotuksen maaliskuussa 1999. Näkyvimmät muutokset olivat keulassa, jossa uudistuksia tehtiin muun muassa ajovaloihin ja etusäleikköön. Myös takavalot ja puskurit olivat uudet. Classicin takaluukun kanteen tuli kromilista. Uutta oli myös 12 vuoden puhkiruostumattomuustakuu. Täysin uutena korimallina esiteltiin farmari Break, jota valmistettiin Turkissa. Aiemmin vain 2,0-litraisissa ollut neljän vääntösauvan takajousitus tuli nyt kaikkiin malleihin.[1]
Uuden moottorivalikoiman muodostivat 1,4 (75 hv), 1,4 16V (95 hv), 1,6 16V (110 hv) ja 1,9 dTi (100 hv). 2,0-litrainen (140 hv) suorasuihkutteinen bensiinimoottori tuli Suomeen vain Cabriolet-mallina.[1]
Varustetasoiksi tulivat Confort, Grand Confort ja Sport.
Näistä edullisin vastasi aiempaa RT-varustelua lisättynä matkustajan turvatyynyllä, sivuturvatyynyillä, ajotietokoneella sekä takaistuimen keskipaikan kolmipisteturvavyöllä ja pääntuella. Verhoilu oli kankaan ja plyysin yhdistelmä.[1]
Grand Confortissa oli lisäksi sähköikkunat takana, takaistuimen keskikyynärnoja ja paremmin muotoillut etuistuinten pääntuet.[1]
Sport sisälsi kevytmetallivanteet, valkopohjaiset mittarit, nahkaverhoillun ohjauspyörän, urheiluistuimet ja takaspoilerin.[1]
Vuosimallin 2000 Cabrioletissa katto oli sähkötoiminen myös 1,6-litraisissa.[1]
Syksyllä 2000 varustetasoiksi tulivat Authentique, Expression, Privilège ja Dynamique. Samaan aikaan 1,9 dTi korvautui uudella yhteispaineruiskutteisella 1,9 dCi (105 hv) -dieselmoottorilla. Ilmastointi tuli vakiovarusteeksi lokakuussa 2001.[1]
Authentique vastasi suunnilleen alkuperäistä RN-perusmallia, kuitenkin uusilla turvavarusteilla. Myös hätäjarruassistentti lisättiin nyt varusteluun.[1] Verhoilu oli kankaan ja plyysin yhdistelmä.
Expression puolestaan vastasi edeltänyttä Confortia. Verhoilu oli plyysiä. Classic oli aina lähtöhintaisena Expression-tasoinen.
Privilègessä oli sen lisäksi matkustajan istuimen korkeussäätö, keskikyynärnoja edessä ja takana, sähköikkunat takana, kevytmetallivanteet ja korinväriset ovenkahvat. Cabrioletissa oli lisäksi nahkaverhoilu.
Huippumalli Dynamiqueen kuului vielä takaspoileri.
Vuosien 2000–2001 aikana tarjolla oli erikoismalli Silver Edition, johon kuului 15/16 tuuman kevytmetallivanteet (moottorista riippuen), kirkaslasiset sivuvilkut, kromattu vaihteenvalitsimen nuppi ja hopea metalliväri. Loppuvuonna 2001 tarjottiin Decor-pakettia: kevytmetallivanteet, kirkaslasiset sivuvilkut, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, kynnyslistat ja tekstiilimatot.
Vuoden 2002 alussa Privilège poistui ja muut varustetasot saivat eteensä Premium-tunnuksen ja sen mukana radio/CD-soittimen sekä kevytmetallivanteet vakiovarusteiksi.[1]
Moottorivaihtoehdot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Malli | Iskutilavuus | Tyyppikoodi | Teho | Huippunopeus | 0–100 km/h (s) |
|---|---|---|---|---|---|
| 1.4 8v Eco | 1 390 cc (84,8 cu in) | E7J | 70 hp (52 kW) | 168 km/h (104 mph) | 14.5 |
| 1.4 8v | 1 390 cc (84,8 cu in) | E7J | 75 hp (56 kW) | 170 km/h (106 mph) | 13.8 |
| 1.4 16v | 1 390 cc (84,8 cu in) | K4J] | 98 hp (73 kW) | 184 km/h (114 mph) | 11.8 |
| 1.6 8v | 1 598 cc (97,5 cu in) | K7M | 90 hp (67 kW) | 184 km/h (114 mph) | 11.5 |
| 1.6 16v | 1 598 cc (97,5 cu in) | K4M | 110 hp (82 kW) | 195 km/h (121 mph) | 9.8 |
| 1.8 16v | 1 783 cc (108,8 cu in) | F4P | 120 hp (89 kW) | 198 km/h (123 mph) | 9.5 |
| 2.0 8v | 1 998 cc (121,9 cu in) | F3R | 115 hp (86 kW) | 197 km/h (122 mph) | 9.7 |
| 2.0 16v | 1 998 cc (121,9 cu in) | F4R | 139 hp (104 kW) | 213 km/h (132 mph) | 8.6 |
| 2.0 16v | 1 998 cc (121,9 cu in) | F7R | 150 hp (112 kW) | 215 km/h (134 mph) | 8.6 |
| 2.0 16v IDE | 1 998 cc (121,9 cu in) | F5R | 140 hp (104 kW) | 213 km/h (132 mph) | 8.6 |
| 1.9 8v D Eco | 1 870 cc (114,1 cu in) | F8Q | 65 hp (48 kW) | 160 km/h (99 mph) | 17.8 |
| 1.9 8v TD | 1 870 cc (114,1 cu in) | F8Q | 95 hp (71 kW) | 178 km/h (111 mph) | 12.6 |
| 1.9 8v dTi | 1 870 cc (114,1 cu in) | F9Q | 80 hp (60 kW) | 170 km/h (106 mph) | 13.8 |
| 1.9 8v dTi | 1 870 cc (114,1 cu in) | F9Q | 100 hp (75 kW) | 183 km/h (114 mph) | 12.3 |
| 1.9 8v dCi | 1 870 cc (114,1 cu in) | F9Q | 106 hp (79 kW) | 189 km/h (117 mph) | 11.5 |
Renault Mégane II (2002–2008)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Mégane II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Brasilia Espanja Indonesia Iran Ranska Taiwan Turkki |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 2002–2008 |
| Korimalli |
2-ovinen coupé-cabriolet 3-ovinen hatchback 4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Renault Mégane I |
| Seuraaja | Renault Mégane III |
| Teknisesti samankaltaisia | |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Renault–Nissan C |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,4–2,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
| Mitat | |
| Pituus | 4 355–4 498 mm |
| Akseliväli | 2 522–2 686 |
| Leveys | 1 777 mm |
| Korkeus | 1 460–1 514 mm |
Edeltäjäänsä huomattavasti rohkeammin muotoiltu toisen sukupolven Mégane tuli markkinoille syyskuussa 2002. Se perustuu Renault’n ja Nissanin yhteistyössä kehittämälle pohjalevylle.
Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestistä Mégane sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[3] Erikseen vuonna 2004 testattu Mégane CC ansaitsi sekin viisi tähteä.[4]
Renault Mégane III (2008–2016)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Mégane III | |
|---|---|
_Privilege_hatchback_(2015-07-15)_01.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Espanja Ranska Turkki |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 2008–2016 |
| Korimalli |
2-ovinen coupé 2-ovinen coupé-cabriolet 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Renault Mégane II |
| Seuraaja | Renault Mégane IV |
| Teknisesti samankaltaisia | |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Renault–Nissan C |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,2–2,0 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen automaatti 6-vaihteinen kaksoiskytkin CVT-automaatti |
| Mitat | |
| Pituus | 4 295–4 559 mm |
| Akseliväli | 2 640–2 703 mm |
| Leveys | 1 804–1 808 mm |
| Korkeus | 1 423–1 507 mm |
Edellismallia maltillisemmin ja konservatiivisemmin muotoiltu kolmannen sukupolven Mégane esiteltiin loppuvuonna 2008. Se perustuu samalle pohjalevylle kuin edeltäjänsä.
Vuoden 2008 Euro NCAP -kolaritestistä Mégane sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[5]
_%E2%80%93_Frontansicht,_17._April_2011,_Mettmann.jpg)
Keväällä 2012 malli koki pienen kasvojenkohotuksen, jossa se sai uuden etupuskurin, jossa sumuvalot sijaitsevat alasäleikössä. LED-päiväajovalot tulivat saataville.
Perusteellisempi kasvojenkohotus tuli vuoden 2014 alussa, jolloin Mégane sai uuden etupuskurin ja -säleikön. Ohjaamossa tietoviihdejärjestelmä oli uusi.
_%E2%80%93_Frontansicht,_21._April_2013,_M%C3%BCnster.jpg)
Renault Mégane IV (2015–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Mégane IV | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Espanja Turkki |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 2015–2021 |
| Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari |
| Luokka | C-segmentti |
| Edeltäjä | Renault Mégane III |
| Teknisesti samankaltaisia |
Infiniti QX50/QX55 (J55) Mercedes-Benz W420 Mitsubishi Outlander IV Nissan Pulsar (C13) Nissan Qashqai (J11) Nissan Qashqai (J12) Nissan Sylphy (B18) Nissan Townstar Nissan X-Trail (T32) Nissan X-Trail (T33) Renault Espace V Renault Kangoo III Renault Kadjar Renault Koleos II Renault Scénic IV Renault Talisman |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Renault CMF-C/D |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,2–1,8 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen kaksoiskytkin 7-vaihteinen kaksoiskytkin |
Neljännen sukupolven Renault Mégane esiteltiin viisiovisena hatchbackina Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 2015. Farmarimalli Sport Tourerin ensiesittely tapahtui Geneven autonäyttelyssä keväällä 2016. Mégane rakennetaan samalle alustalle Nissan Pulsarin kanssa,[6] ja se on luokkansa ainoa auto, johon on saatavana nelipyöräohjaus.[7]
Vuoden 2015 Euro NCAP -kolaritestistä Mégane sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[8]
Bensiinimoottorit ovat 100- ja 130-hevosvoimaiset TCe:t. Molemmissa on vakiona kuusivaihteinen manuaalivaihteisto, mutta tehokkaamaan moottorin yhteyteen saa halutessaan myös seitsenportaisen EDC-kaksoiskytkinvaihteiston. Dieselinä on 110-hevosvoimainen dCi kuusivaihteisella manuaali- tai kaksoiskytkinvaihteistolla.[9]
Urheilullisessa Mégane GT -mallissa on 205-hevosvoimainen TCe-bensiinimoottori. Voimansiirtona on seitsenportainen kaksoiskytkinvaihteisto. 4CONTROL-nelipyöräohjaus ja Launch Control -lähtöjärjestelmä ovat GT-mallissa vakiovarusteina.[10]
Edullisimpaan Life-varusteluun kuuluu kuusi turvatyynyä, ESP, turvavyönmuistutin jokaisella istumapaikalla, mäkilähtöavustin, manuaali-ilmastointi, LED-päiväajovalot, sähköikkunat edessä, 4,2 tuuman monitoiminäyttö, lämmitettävät sähköpeilit, nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä ja vakionopeudensäädin.[9]
Zen-mallissa on lisäksi 16 tuuman kevytmetallivanteet, sivuikkunoiden kromilista, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, automaattiset kaukovalot, digitaalinen mittaristo, R-Link 2 -multimediajärjestelmä seitsemän tuuman kosketusnäytöllä, kuljettajan istuimen ristiseläntuen säätö, matkustajan istuimen korkeussäätö, liikennemerkkien tunnistusjärjestelmä, sähköikkunat takana ja tuulilasinpyyhinten sadetunnistin.[9]
Parhaiten varustellussa Bose-mallissa on 17 tuuman kevytmetallivanteet, aktiivinen hätäjarrutusjärjestelmä (yli 30 km/h), tummennetut takaikkunat, Bose-äänentoistojärjestelmä 10 kaiuttimella, sisätilojen tunnelmavalaistus, osittain nahkaverhoillut istuimet, kromattu pakoputken pää, peruutuskamera, pysäköintitutka edessä ja takana, navigointijärjestelmä 8,7 tuuman kosketusnäytöllä, sähkötoiminen käsijarru, LED-ajovalot ja älyavainkortti.[9]
Vuoden 2020 alkupuolella malli koki kasvojenkohotuksen, jossa siihen tehtiin uudistuksia muun muassa etupuskuriin. Uutuutena oli ladattava hybridimalli E Tech, jonka voimalinja muodostuu 1,6-litraisesta bensiinimoottorista ja kahdesta sähkömoottorista, joiden yhteisteho on 160 hevosvoimaa. Akku on kooltaan 9,8 kilowattituntia, ja suurin toimintamatka pelkällä sähköllä on 50 kilometriä.[11]
Renault Mégane E-Tech Electric (2021–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Renault Mégane (1996–2003) Ajovalo.net. Viitattu 8.8.2015.
- ↑ Renault Mégane 1998 Euro NCAP. Viitattu 8.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Renault Mégane 2002 Euro NCAP. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Renault Mégane CC 2004 Euro NCAP. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Renault Mégane 2008 Euro NCAP. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Next-gen Renault Mégane spied hiding all-new design under camouflage 1.3.2015. Motor1.com. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
- ↑ IS koeajoi: Aidosti sporttinen Renault Mégane GT on luokkansa ainut nelipyöräohjattu auto Ilta-Sanomat. 14.8.2016. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 14.8.2016.
- ↑ Renault Mégane 2015 Euro NCAP. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Tyylikäs ulkonäkö, runsas varustelu – Renault Mégane. Intohimouutiset, maaliskuu 2016, s. 4. Renault Suomi.
- ↑ Uusi Renault Mégane GT 4CONTROL on 205 hv ajoelämys vailla vertaa. Intohimouutiset, maaliskuu 2016, s. 2–4. Renault Suomi.
- ↑ Uudistuva Renault Megane: kohokohtana ladattava hybridiversio Moottori. 4.2.2020. Viitattu 12.7.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renault Mégane Wikimedia Commonsissa
