Refleksi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Refleksit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Heijaste” ohjaa tänne. Heijaste on myös yhtyeen nimi, katso Heijaste (yhtye).

Refleksi (lat. reflexus < reflectere = taivuttaa takaisin) eli heijaste on kerrasta toiseen lähes samanlaisena toistuva reaktio ärsykkeeseen. Se on nopea ja automaattinen. On olemassa sekä synnynnäisiä että opittuja refleksejä. Refleksi voi olla riippuen sen heijastekaaresta joko mono- tai polysynaptinen heijaste. Monosynaptisessa heijasteessa on vain sensorinen neuroni ja motorinen neuroni, mutta polysynaptisessa heijasteessa näiden kahden neuronin välillä on välineuroni tai välineuroneja.

Lihasrefleksit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihasrefleksit eli lihasheijasteet ovat lihastoiminnan muutoksia, jotka aiheutuvat tietynlaisista ärsykkeistä. Lihasheijasteet voidaan jakaa venytys-, suoja-, iho-, asentoheijasteisiin sekä imeväisiän heijasteisiin.

Venytysheijasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Havainnekuva: nelipäisen reisilihaksen venytys saa aikaan supistumiskäskyn.

Venytysheijaste on monosynaptinen heijaste, jossa välittäjäaine on glutamaatti. Lihaksen venyessä lihaskäämi lähettää tyypin Ⅰa sensorisilla neuroneilla impulsseja selkäytimeen. Siellä sensoristen neuronien aksoneilla on synapsit motoristen neuronien kanssa, jotka lähettävät supistumiskäskyjä venyneeseen lihakseen sekä sen kanssa samaa liikettä aikaansaaviin lihaksiin. Tyypin Ⅰa sensoristen hermojen haarat välittävät signaalin lisäksi välineuroneille, jotka inhiboivat eli estävät vastakkaista liikettä aikaansaavien lihasten supistusta. [1]

Asentoheijasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asentoheijasteet osallistuvat asennon ja tasapainon ylläpitämiseen. Asentoheijasteet perustuvat muun muassa silmistä, proprioseptoreista ja sisäkorvan asento- ja liikereseptoreista keskushermostoon tuleviin viesteihin, jotka tuovat tietoa kehon tai sen osan asennosta.

Imeväisiän heijasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväisiän heijasteita ovat muun muassa astumisheijaste, sukellusheijaste sekä tarttumisheijaste. Sukellusheijaste toimii vielä aikuisiässäkin suurimmalla osalla ihmisistä.

Suojaheijasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojaheijasteisiin kuuluvat muun muassa silmän räpytysheijaste, välikorvan jalustinlihasheijaste ja koukistusheijaste (eli vetäytymisheijaste eli väistöheijaste) ja oksennusheijaste.

Silmän räpytysheijasteessa silmäluomet sulkeutuvat jonkin koskettaessa silmää tai lähestyessä sitä.[2] Heijasteen voi saada aikaan myös kuuloärsyke (esimerkiksi kova pamaus).

Välikorvan jalustinlihasheijaste suojaa sisäkorvaa liian kovilta ääniltä siten, että kuuloluuketju jännittyy liian kovassa metelissä tärykalvon jännittäjälihaksen supistuessa.[2]

Koukistusheijaste on huomattavan tarkka: jos raaja koskettaa jotain kipua aiheuttavaa (esimerkiksi terävää kappaletta), raaja vedetään refleksin johdosta kipuärsykkeeseen nähden vastakkaiseen suuntaan, refleksin voimakkuus riippuu kipuärsykkeen voimakkuudesta ja refleksi voi aiheuttaa tasapainottavan liikkeen toisen puolen raajassa.[2]

Oksennusheijaste on suojaheijaste, joka poistaa pilaantuneen ruoan tai myrkyn elimistöstä. Samoin se suojaa elimistöä suolistosairauksissa ja vähentää suolen toimintaa. Oksentamisen käynnistävä pahoinvointikeskus sijaitsee aivorungon alueella lähellä 4. aivokammiota. Ruoansulatuskanavasta sille välittää tietoa vagushermo. Oksennusrefleksin laukeamisen aiheuttaa palleahermo yhdessä suorien ja vinojen vatsalihaksien kanssa. Niiden aiheuttama paine avaa ruokatorven ja vatsalaukun välisen liitoksen, ja mahalaukun sisältöä työntyy suuhun. Myös suoliston venyminen, tulehdus ja tukkeuma, kuten myös jännitys tai muu emotionaalinen tila, voivat aiheuttaa oksennusrefleksin. Pahoinvointikeskusta ärsyttävä hermovaikutus voi tulla myös aivohermojen alueelta. Paha maku tai haju tai myös näköaistimus voi kulkea makuhermoa pitkin pahoinvointikeskukseen kolmoishermoa pitkin välittyvän heijasteen.[3] Oksennusheijasteen voi aiheuttaa myös esimerkiksi intubaatio[4] tai gastroskopia.

Ihoheijasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihoheijasteet perustuvat ihon reseptorien ärsytykseen.

Cremaster-heijasteessa kiveksen kohottajalihas supistuu ärsytettäessä alavatsan tai sisäreiden ihoa.

Babinskin refleksissä (nimetty Joseph Babinskin mukaan) eli jalkapohjaheijasteessa eli plantaarirefleksissä jalkapohjan ihon ärsytys aiheuttaa isovarpaan käpristymisen alaspäin (Babinski –). Vauvoilla varpaat kipristyvät ylöspäin (Babinski +). Aikuisella Babinski + on merkki hermovauriosta.[5]

Vatsaheijasteessa vatsalihakset supistuvat ärsytettäessä vatsan ihoa pituussuunnassa.

  1. Rhoades, Rodney ja Bell, David R. (toim.): Medical Physiology. Principles for Clinical Medicine, s. 99. (Third Edition) Lippincott Williams & Wilkins, 2009. ISBN 9780781768528 (englanniksi)
  2. a b c Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 364. (Updated edition) Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9 (englanniksi)
  3. Menieren tauti lyhyesti Keskisuomen meniereyhdistys. Viitattu 22.6.2009.[vanhentunut linkki]
  4. Tarja Randell: Vapaa hengitystie ja intubaatio Duodecim. Viitattu 22.6.2009.
  5. Video Babinskin kokeesta Terveyskirjasto.fi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]