Rautakausi II Palestiinassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rautakausi II on ajanjakso Israelin ja Palestiinan historiassa, joka sijoittuu noin vuosille 1000–586/500 eaa.[1]

Rautakausi II on perinteisesti jaettu kolmeen osaan Raamatun tapahtumien perusteella. Rautakausi IIA:n (1000–925/900 eaa.) päättymisenä on pidetty vuotta 925 eaa., jolloin Salomon ajan katsotaan päättyneen. Rautakausi IIB (900–720/700 eaa.) päättyi vuonna 720 eaa. Samarian valloitukseen ja Israelin tuhoutumiseen. Rautakausi IIC ja rautakausi II kokonaisuudessa on katsottu päättyneen vuoteen 586 eaa., jolloin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja tuhosivat Juudan kuningaskunnan.[2]

Arkeologisen tutkimuksen perusteella 900- ja 800-lukujen eaa. materiaalisessa kulttuurissa ei löydy suuria eroja. Sen sijaan 700-luvulla keramiikka on alkanut kehittyä eri suuntaan, joten keramiikan perusteella Rautakausi IIA ulottuisi vuoteen 800 eaa., jonka jälkeen alkaisi IIB. Israelin seudun arkeologiassa 700-luvun eaa. lopulla näkyy selvästi assyrialaisten valloittajien vaikutus tuhokerrostumana. Erityisesti Megiddossa kerrostuman päällä on selvä kerros assyrialaisvaikutteista arkkitehtuuria. Juudea alkoi vaurastua ilmeisesti vasta 600-luvulla eaa., kun Assyria oli tuhonnut sen pohjoisen kilpailijan Israelin ja lopulta myös assyrialaisten vaikutus oli alkanut pienentyä. Jerusalem olikin arkeologisen aineiston perusteella merkittävä keskus 600-luvulla eaa.[2]

  1. Alanne, Merja: Rautakausi Israel-Palestiinassa (1200–500/400 eKr.) (pdf) 2009. Helsingin yliopisto. Viitattu 3.8.2010.
  2. a b Alanne, Merja: Israelin ja Juudan kuningasten aika Vanhan testamentin ja arkeologian näkökulmista Helsingin yliopisto. Viitattu 3.8.2010.