Peura
| Peura | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
| Alaheimo: | Kauriit Capreolinae |
| Suku: |
Peurat Rangifer C. H. Smith, 1827 |
| Laji: | tarandus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rangifer tarandus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläinlaji. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peuran levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa, Siperia, Pohjois-Amerikan pohjoisosat ja Jäämeren arktiset saaret, mukaan lukien Grönlanti. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin päätettiin hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.[3]
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euraasiassa eläviä peuran alalajeja kutsutaan peuroiksi, ja Pohjois-Amerikassa eläviä karibuiksi.[2][4][5]
Peuran alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin: tundralla tai metsässä eläviin peuroihin.[2][5] Toiset alalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, toiset puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.[5] Metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten siellä elävien peurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.[5] Kapeammat ja tiiviimmät sarvet helpottavat puuston seassa liikkumista, kun taas tundralla sarvet voivat kasvaa leveämmiksi.[2][5]
Käsitys peuran alalajien määrästä on vaihdellut vuosien saatossa. Esimerkiksi vuoden 2005 vallitsevan tulkinnan mukaan alaljeja on 14:[2]
- Rangifer tarandus tarandus – tunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
- Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
- Rangifer tarandus caboti (elää Kanadassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
- Rangifer tarandus caribou – metsäkaribu (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
- Rangifer tarandus dawsoni † (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
- Rangifer tarandus fennicus – metsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
- Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
- Rangifer tarandus osborni (elää Kanadan Brittiläsessä Kolumbiassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
- Rangifer tarandus pearsoni (elää Venäjän Novaja Zemljalla)
- Rangifer tarandus pearyi (elää Kanadassa arktisilla saarilla, kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
- Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
- Rangifer tarandus platyrhynchus – huippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
- Rangifer tarandus sibiricus – tundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
- Rangifer tarandus terraenovae (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
Kuuden lajin taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2022 lopulla julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan peura pitäisi itsessään jakaa kuuteen eri lajiin, ja näistä osa edelleen alalajeihin:[6]
- Rangifer arcticus, "tunturikaribu"
- Rangifer arcticus articus (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa ja läntinen Grönlanti lukuun ottamatta sen lounaisosaa)
- Rangifer arcticus fortidens (Kanadan Kalliovuoriet)
- Rangifer arcticus granti (Yhdysvaltain Alaskan läntinen osa ja siihen kuuluvat saaret)
- Rangifer arcticus montanus (Columbia-vuoret - erityisesti Selkirk-, Purcell- ja Monashee-vuoret - Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa sekä Yhdysvaltain Washingtonissa, Idahossa ja Montanassa)
- Rangifer arcticus osborni (Brittiläinen Kolumbia Kanadassa)
- Rangifer arcticus pearyi (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa, lukuun ottamatta Baffininsaarta)
- Rangifer arcticus stonei (Yhdysvaltain Alaskan eteläosien ja Kanadan Yukonin kaakkoisosan vuoristot)
- Rangifer arcticus dawsoni † (eli Kanadan Kuningatar Charlotten saarilla, kuollut sukupuuttoon 1908)
- Rangifer caribou, metsäkaribu
- Rangifer caribou caribou (Koillis-Kanadan boreaaliset metsät)
- Rangifer caribou caboti (Quebecin ja Labradorin pohjoisosat Kanadassa)
- Rangifer caribou terranovae (Newfoundland Kanadassa)
- Rangifer fennicus, metsäpeura
- Rangifer fennicus fennicus (Suomi sekä Luoteis-Venäjä)
- Rangifer fennicus valentinae (Ural-vuoristo Venäjällä ja Altai-vuoristo Mongoliassa)
- Rangifer fennicus setoni † (eli Venäjän Sahalin-saarella, uskotaan kuolleen sukupuuttoon 2007, nykyisin alueella elää poroja[7])
- Rangifer groenlandicus, "grönlanninpeura" (Grönlannin lounaisosissa)
- Rangifer platyrhynchus, huippuvuortenpeura (Norjan Huippuvuoret)
- Rangifer tarandus, tunturipeura
- Rangifer tarandus pearsoni (Venäjän Novaja Zemljan ja Uuden-Siperian saaret, Wrangelinsaari)
- Rangifer tarandus phylarchus (Kamtshatkan niemimaa Venäjällä)
- Rangifer tarandus sibiricus (Siperia)
- Rangifer tarandus tarandus (Norjan arktinen tundra ja Islannin Austfirðir) + siitä kesytetty poro (poronhoitoalueilla Fennoskandian tundrilla)
- Rangifer tarandus eogroenlandicus † (eli itäisellä Grönlannilla, kuollut sukupuuttoon 1900)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gunn, A.: Rangifer tarandus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Rangifer tarandus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Poromiehet eksoottisella teurastusmatkalla Yle.fi. 28.12.2012. Yle Lappi. Viitattu 29.12.2012.
- ↑ Hirvieläimet www.tunturisusi.com. Viitattu 18.6.2023.
- ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 87 ja 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Lee E. Harding: Available names for Rangifer (Mammalia, Artiodactyla, Cervidae) species and subspecies. Zookeys, 26.8.2022, nro 1119, s. 117–151. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mizin, Ivan A.; Sipko, Taras P.; Davydov, Andrey V.; Gruzdev, Alexander R.: The wild reindeer (Rangifer tarandus: Cervidae, Mammalia) on the arctic islands of Russia: a review. Nature Conservation Research, 2018, 3. vsk, nro 3. doi:10.24189/ncr.2018.040 ISSN 2500-008X
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helle, Timo. Peuran ja poron jäljillä. Kirjayhtymä. 1982. ISBN 951-26-2311-0.
- Leinonen, Antti. Peurasalolla. Forssan kustannus. 1989. ISBN 951-9026-08-8.
- Montonen, Martti. Suomen peura. WSOY. 1974. ISBN 951-0-06261-8.
- Pulliainen, Erkki ja Leinonen Antti. Petra: Karjalan peura. Tammi. 1990. ISBN 951-30-9483-9.