Rae
Rae on tavallisesti kuuropilvestä satanut pieni jääpallo tai jääpalanen.[1]
Synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakeet syntyvät voimakkaissa nousevissa ilmavirtauksissa ukkospilvien sisällä. Tällaiset nousuvirtaukset voivat otollisissa olosuhteissa olla jopa yli 30 metriä sekunnissa.[2]
Rae alkaa syntyä niin sanotusta raealkiosta, jonka ympärille alkaa tiivistyä vesihöyryä ja jäätä. Kehittyvät raealkiot kulkeutuvat nousuvirtauksen mukana pilven alaosasta sen kylmempiin keski- ja yläosiin, missä ne jäätyvät ja kiinteytyvät. Syntyneet lumi- ja jääkiteet keräävät alijäähtynyttä pilvivettä pinnalleen ja kasvavat lumi- ja jäärakeiksi.[2]
Rakeiden syntytapaa ei tunneta varmasti. Suurin kannatus on perinteisesti ollut teorioilla, joiden mukaan pilven lämpimässä alaosassa syntyneet nestemäiset pienet vesipisarat kulkeutuvat nousuvirtauksessa pilven yläosaan ja jäätyvät. Sen jälkeen ne putoavat alaspäin ja keräävät lisää massaa pilven alaosasta, minkä jälkeen ne nousevat uudelleen ylös. Tämän kiertoliikkeen vaikutuksesta jääpala saa ympärilleen aina uuden jääkerroksen. Joistakin rakeista on löydetty jopa 25 kerrosta.[3]
Uudempien teorioiden mukaan rakeet syntyvät tasaisista nousuvirtauksista pilven sisällä. Jos rae kerää vettä nopeasti, se ei jäädy kokonaan ja siitä tulee läpinäkyvä, kun ilma karkaa siitä ennen jäätymistä. Kun rae taas jäätyy nopeasti, siitä tulee maitomaisen värinen.[3]
Kun nousuvirtaus heikkenee tai rae on kasvanut tarpeeksi suureksi, rae putoaa pilvestä.[2]
Tyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakeita on kahta eri tyyppiä. Jäärakeet ovat halkaisijaltaan viidestä millimetristä ylöspäin. Ne ovat usein osin läpinäkyviä ja pyöreähköjä, ja ne satavat korkeista kuuro- tai ukkospilvistä. Suuriksi rakeiksi niitä kutsutaan yli 20 millimetrin kokoisina ja jättirakeiksi yli 50 millimetrin kokoisina.[2] Suomessa on mitattu suurimmillaan yhdeksän senttimetrin kokoisia rakeita, ja muualla maailmassa jopa 20 senttimetrin kokoisia rakeita. Jättirakeet liittyvät usein supersolu-ukkosiin, jotka ovat Suomessa kuitenkin harvinaisia.[2]
Lumirakeet ovat halkaisijaltaan tavallisesti 3–8 millimetriä. Ne muodostuvat lumi- ja jääkiteistä ja satavat 5–8 kilometrin korkeuteen yltävistä kuuropilvistä. Niitä esiintyy etenkin loppukeväällä ja syksyllä, mutta myös kesäisin kylmänpurkausten yhteydessä. Lumirakeet muistuttavat muodoltaan timanttia. Ne ovat hauraampia kuin jäärakeet, eivätkä aiheuta vahinkoa.[2]
Lisäksi kylminä vuodenaikoina voi matalista kerrospilvistä sataa muutaman millimetrin kokoisia lumijyväsiä.[2]
Sataminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakeet ovat suurimmillaan noin viiden kilometrin korkeudessa. Pudotessaan kohti maata pienet rakeet sulavat jonkin verran noin kolmen kilometrin korkeudesta alkaen. Suuret rakeet putoavat niin nopeasti, että ne eivät ehdi sulata ennen osumistaan maahan. Raekuuron rakeet ovat tavallisesti kooltaan, muodoltaan ja koostumukseltaan vaihtelevia.[2]
Raekuuro voi alkaa hyvin nopeasti. Sen jäljiltä lämmin kesäilma voi muuttua kymmenenkin astetta kylmemmäksi. Rakeet voivat muodostaa maahan täysin valkoisen kerroksen.[2]
Raekuurot ovat yleensä paikallisia ja osuvat vain muutaman kilometrin kaistaleelle. Kestoltaan ne ovat tavallisesti enintään viisi minuuttia. Joskus paikallaan pysyvä raesade saattaa kestää jopa 20 minuuttia. Kauempaa katsottuna raekuuro erottuu valkoisena juovana pilvestä kohti maanpintaa.[2]
Esiintymisalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raekuuroja esiintyy eniten keskileveysasteilla syvällä sisämaassa. Tropiikissa ja lähellä napoja sekä lauhkeiden merialueiden yllä raekuurot ovat harvinaisempia. Eniten raekuuroja esiintyy vuoristojen suojanpuolella. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Länsi-Argentiinan pampa, Po-joen laakso Italiassa, Etelä-Ranska, itäinen Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka ja Venäjän Kaukasus. Pohjois-Amerikan raevyöhyke sijaitsee Kalliovuorten suojanpuolella New Mexicosta Albertaan.[3]
Vahingot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raekuuron aiheuttamat vahingot riippuvat rakeiden koosta. Suurten rakeiden vaarallisuus perustuu niiden suureen massaan ja suureen putoamisnopeuteen. Koska ilmanvastus riippuu muun muassa massan ja pinta-alan suhteesta, suuri rae putoaa nopeammin, koska siinä on enemmän massaa pinta-alaan nähden. 2 cm:n läpimittainen rae putoaa vauhdilla 20 m/s. 7 cm:n rae putoaa vauhdilla 45 m/s[4].
Yli kahden senttimetrin kokoiset rakeet aiheuttavat esimerkiksi pieniä lommoja metallipinnalle, peltojen lakoontumista ja viemäreiden tukkeutumista. Suuremmat rakeet voivat rikkoa ikkunoita tai tuulilaseja, ja olla vaaraksi myös ihmisille.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ rae. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k Rakeet Ilmatieteen laitos. Viitattu 24.11.2024.
- ↑ a b c Wixon, Lewis G. (toim. Oliver, John E.): ”Hail”, Encyclopedia of World Climatology, s. 399–402. Springer, 2005. ISBN 978-1-4020-3264-6
- ↑ Hartonen, Sari: Sää ympäri vuoden. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-774-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rae Wikimedia Commonsissa
