Fabius Maximus

Fabius Maximus

Quintus Fabius Maximus Verrucosus (n. 275–203 eaa.) oli roomalainen aristokraatti ja sotilas. Hänet valittiin konsuliksi kaksi kertaa, vuosina 233 ja 228, ja kensoriksi vuonna 230. Toisessa puunilaissodassa hän toimi sotapäällikkönä. Fabiuksesta tehtiin diktaattori vuonna 217 eaa, jolloin hän oli jo 58-vuotias. Diktaattorin valtuuksilla varustetun Fabiuksen tehtävänä oli estää Hannibalin joukkoja valloittamasta Roomaa. Koska diktaattori käytti ylintä valta, hänellä ei ollut virkaveljeä, vaan varamies, jolla oli nimitys ratsuväen komentaja, magister equitum. Tehtävään valittiin Marcus Minucius Rufus, joka oli ollut konsulina vuonna 221.

Fabius, joka pysytteli armeijansa komentajana yhden tai kahden päivämarssin päässä Hannibalista, sai varovaisen sodankäyntitapansa johdosta lisänimen Cunctator ("vitkastelija"). Fabiuksen tapa varjostaa puunilaisarmeijaa oli hyvin epäsuosittu hänen omien joukkojensa ja varsinkin ylempien upseerien parissa. Fabiusta nimiteltiin paedagogus-orjaksi, joka käveli roomalaisen koulupojan perässä kantaen hänen kirjojaan ja muita tarvikkeita. Tuon ajan sotilasteoreettisen tiedon perusteella Fabius toimi kuitenkin aivan oikein. Hänen alivoimainen ja kokematon armeijansa olisi lähes varmasti kärsinyt tappion Hannibalille joukkoyhteenotossa.

Fabius yritti sulkea Hannibalin armeijan reitin Campaniassa sijainneeseen solaan, mutta vihollinen onnistui yöllä livahtamaan, mikä oli nöyryyttävää Fabiukselle. Kun Fabius oli ollut diktaattorin virassa kuusi kuukautta, hän luopui siitä ja palasi Roomaan. Hän oli onnistunut tärkeimmässä tehtävässään ja lisäksi hän oli järjestänyt roomalaisille lisäaikaa, jonka aikana he pystyivät toipumaan ja saamaan joukkonsa uudelleen kuntoon. Lisänimi Cunctator oli alun perin halventava, mutta roomalaisten kärsittyä Cannaessa vuonna 216 eaa. murskaavan tappion Hannibalia vastaan hänen taktiikkaansa palattiin uudelleen, tällä kertaa menestyksekkäästi.

Kun Hannibal oli lähtenyt Italiasta, lähes 90-vuotiasta Fabius Maximusta kunnioitettiin seppeleellä. Sitä pidettiin suurimpana kunnianosoituksena, joka koskaan oli tullut Rooman kansalaisen osaksi.