Valkokulmapingviini
| Valkokulmapingviini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pingviinilinnut Sphenisciformes |
| Heimo: | Pingviinit Spheniscidae |
| Suku: | Pygoscelis |
| Laji: | papua |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pygoscelis papua |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Valkokulmapingviini (Pygoscelis papua) on pingviinilaji. Virallisesti hyväksyttyjä alalajeja ovat Pygoscelis papua papua ja Pygoscelis papua ellsworthii. Kolmantena mahdollisena alalajina mainitaan Pygoscelis papua taeniata.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokulmapingviinin tunnistaa helposti leveästä valkoisesta raidasta päässä. Aikuisten yksilöiden koko on 75–90 cm. Koiras painaa 5,5–8 kiloa ja naaras 5–7,5 kiloa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji pesii useilla Etelämannerta ympäröivillä alueilla. Suurimmat yhdyskunnat ovat Falklandinsaarilla, Etelä-Georgialla ja Kergueleninsaarilla. Pienempiä yhdyskuntia on Macquariensaarella, Heard-saarilla, Eteläisillä Shetlandsaarilla ja Antarktiksen niemimaalla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokulmapingviinien pesät ovat yleensä noin 20–25 cm halkaisijaltaan olevia kivirenkaita. Naaras munii kaksi noin 500 gramman painoista munaa. Sekä koiras että naaras osallistuvat haudontaan vaihtaen vuoroa päivittäin. Poikaset kuoriutuvat 34–36 päivän haudonnan jälkeen. Pesässä poikaset olevat noin 30 päivää, jonka jälkeen muodostavat poikasryhmiä. Saatuaan aikuismaisen höyhenpeitteen 80–100 päivän ikäisenä poikaset ovat valmiit lähtemään merelle.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji syö pääasiassa äyriäisiä kuten krillejä sekä kaloja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Pygoscelis papua IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2016. (englanniksi)