Tämä on lupaava artikkeli.

Karthago

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Puunilainen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karthago
Sijainti

Karthago
Koordinaatit 36°53′12″N, 10°18′53″E
Valtio Tunisia
Historia
Tyyppi rauniokaupunki
Huippukausi 814–146 eaa.
Valtakunta Karthago
Merkitys tärkeä kauppaimperiumi
Aiheesta muualla

Karthago Commonsissa

Karthago (lat. Carthāgō; puuniksi 𐤒𐤓𐤕•𐤇𐤃𐤔𐤕, Qart-Ḥadašt, "uusi kaupunki"[1]) oli historiallinen kaupunki Pohjois-Afrikassa nykyisessä Tunisiassa. Karthagon perustivat Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset perimätiedon mukaan 800-luvulla eaa. Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta, jolla oli laaja imperiumi siirtokuntineen. Karthago kävi kilpailevia Välimeren valtioita vastaan useita sotia. Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, ja Karthago tuhottiin 146 eaa. kolmannen puunilaissodan jälkeen. Roomalaiset perustivat vuonna 122 eaa. Karthagon paikalle roomalaisen siirtokunnan ja siitä tuli yksi valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista. Seuraavan vuosituhannen aikana kaupunkia hallitsivat vandaalit, Bysantti ja arabit, ja lopulta se jäi Tunisin kaupungin alle.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset perustivat Karthagon Tunisianlahdelle kertoman mukaan vuonna 814 tai 813 eaa.[2][3] Vuosiluku on sisilialaisen historioitsijan Timaios Tauromenionlaisen antama, mutta vanhoissa lähteissä on esitetty muitakin lukuja. Alueelta on löydetty kivitalojen perustuksia ajalta ennen vuotta 750 eaa. ja radiohiiliajoitettuja karjan ja lampaiden luita noin ajalta 835–800 eaa.[3] Kaupungin nimi tulee foinikian kielen sanoista Qart-ḥadašt, ’uusi kaupunki’.[4] Junianus Justinuksen mukaan siirtokunta perustettiin alun perin toiseen paikkaan, läheiselle Byrsa-kukkulalle, mutta siirrettiin huonojen ennusmerkkien johdosta alemmas.[5]

Perimätiedon mukaan Tyroksen petollisen kuningas Pygmalionin sisko Elissa (myöhemmin nimeltään Dido) pakeni veljeään Libyaan ja perusti seuraajiensa kanssa sinne Karthagon. Kertomus on kreikan- ja latinankielisten kirjoittajien välittämä ja totuusarvoltaan epävarma.[6]

Sijainti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karthago sijaitsi kaupankäynnin kannalta hyvin suotuisasti Tunisianlahden sopukassa Välimeren etelärannikolla.

Varhainen Karthagon kaupunki sijaitsi Tunisianlahteen työntyvällä nuolenpäänmuotoisella niemellä sijaitsevien Byrsa-kukkulan ja muiden kukkuloiden sekä meren välisellä alangolla. Etelässä oli Tunisjärvi. Sade oli epäsäännöllistä, ja makeaa vettä saatiin lähteistä ja kaivoista. Paikka soveltui hyvin asutukseen, ja foinikialaiset loivat libyalaisten kanssa hyvät kauppasuhteet. Sisiliaan oli meriteitse vain 140 kilometriä, ja Sardiniakin oli melko lyhyen laivamatkan päässä, mikä oli tärkeää kaupankäynnin kannalta. Kaksi vuosisataa perustamisensa jälkeen Karthagon kaupunki oli jo 55–60 hehtaaria laaja, yhtä suuri kuin Tyros. Kaupungin varhaishistoria on kuitenkin yhä paljolti hämärän peitossa.[7]

Nousu mahtivallaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karthagon hallitsemat alueet ennen ensimmäistä puunilaissotaa 264 eaa.

Karthagolaiset ja numidialaiset sekoittuivat ajan kuluessa seka-avioliittojen myötä. Vuoteen 500 eaa. mennessä lähelle oli perustettu myös Kerkuane-niminen foinikialaiskaupunki ja muitakin pikkukaupunkeja. Kartagolaiset hallitsivat niemeään 500-luvun lopulla jo niin, että he pystyivät kieltämään vastaperustetun Rooman kauppalaivoja purjehtimasta sen länsirantoja. Sisämaita karthagolaiset eivät asuttaneet ennen 400-luvun loppua, vaikka sen vaikutus olikin tuolloin jo merkittävä Sisiliassa ja Sardiniassa. Karthagolaiset maksoivat libyalaisille (itäisille numidialaisille) vuokraa paikasta vuoteen 480 eaa. saakka, kunnes he olivat riittävän vahvoja lopettaakseen maksunsa.[8]

Karthagon kauppa ja vaikutusvalta kasvoivat nopeasti etenkin 600-luvun eaa. aikana. Aluksi se perusti siirtokuntia Pohjois-Afrikan rannikolle ja esti samalla kreikkalaisia tekemästä samaa. Karthagon valvomat afrikkalaiskaupungit maksoivat Karthagolle suojelurahaa ja tarjosivat sille pyydettäessä sotilasapua, mutta ne säilyttivät omat lakinsa ja instituutionsa.[9] Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta.[10] Merkittävä tulonlähde sille olivat Pohjois-Afrikan ja Espanjan hopeakaivokset.[2]

Karthago teki Rooman kanssa sopimuksen vuonna 509 eaa. Sopimuksessa Libyan, Sisilian ja Sardinian rannikkoihin viitattiin karthagolaisten hallitsemina, ja roomalaisten laivojen pääsyä niille rajoitettiin.[11] Sardinian karthagolaissiirtokunnat sijaitsivat etupäässä saaren lounaisrannikolla ja Sisilian siirtokunnat länsirannikolla.[12]

Joskus 400-luvun eaa. alussa karthagolainen tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija purjehti Afrikan länsirannikkoa myöten etelään ja perusti Marokon rannikolle siirtokuntia.[13]

Sodat ja tuhoutuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthago kävi useita sotia kilpailevia Välimeren valtioita vastaan. Valtakunnan sotapäälliköistä tunnetuimpia olivat Hannibal, Hamilkar Barka ja Hasdrubal.[14]

Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, jotka alkoivat 264 eaa.[15] Karthago tuhottiin ja poltettiin lopulta 146 eaa. kolmannen puunilaissodan päätteeksi. Sotaa edelsi roomalaissenaattori Caton puheidensa lopussa väitetysti viljelemä kuuluisa lausahdus Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava (Ceterum censeo Carthaginem esse delendam).[16]

Kuuluisan tarinan mukaan roomalaiset olisivat hävittäneet Karthagon täydellisesti ja kylväneet maaperään suolaa estääkseen minkään kasvamasta siinä. Todellisuudessa kaupungin massiiviset rauniot olivat selvästi nähtävissä vielä vuosisatoja tapahtuneen jälkeen. Kertomukset täydellisestä hävityksestä ovatkin myöhäisantiikin historiankirjoituksen liioittelua. Ensimmäiset kirjalliset maininnat suolan kylvämisestä ovat vasta 1800-luvulta jaa.[17]

Rooman osana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puunilaiselta ja euralaiselta ajalta jäljelle jääneet rauniot nyky-Karthagon kartalla. Keskellä Byrsa-kukkula.

Puunilaissotien jälkeen Karthagosta tuli osa Rooman valtakuntaa. Rooman senaatti antoi määräyksen perustaa Karthagon paikalle siirtokunta 122 eaa., mutta tämä pyrkimys ei vielä ollut menestyksekäs. Myöhemmin Julius Caesar asutti paikalle maattomia Rooman kansalaisia, ja 29 eaa. Augustus perusti sinne African provinssin hallintokeskuksen. Sen jälkeen paikka vaurastui nopeasti. 200-luvun lopulla kaupunki sai piispanistuimen, ja sen merkkihenkilöihin lukeutuivat kirkkoisät Tertullianus ja Cyprianus. Kaupunki alkoi taantua 200-luvun puolivälissä.[2]

  • Roomalaisen kylpylän rauniot Karthagossa.
    Roomalaisen kylpylän rauniot Karthagossa.
  • Roomalaisen Karthagon raunioita.
    Roomalaisen Karthagon raunioita.

Myöhempää historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vandaalien kuningas Geiserik valtasi Karthagon yllätyshyökkäyksellä 19. lokakuuta 439[18] ja teki siitä perustamansa Vandaalien kuningaskunnan pääkaupungin. Arkeologisten löytöjen perusteella Karthago säilyi vauraana ja hyvinvoivana myös vandaalivallan aikana kaupankäynnin jatkuessa entiseen tapaan.[19] Bysanttilainen kenraali Belisarius valtasi kaupungin vandaaleilta vandaalisodassa vuonna 533. Kaikki kaupungissa säilyneet kristillisten rakennusten jäännökset ovat peräisin bysanttilaisajalta, eikä 200- ja 300-luvun kirkkoja ole säilynyt. Bysantti menetti Karthagon arabeille 705, minkä jälkeen Tunisin kaupunki peitti sen alleen.[2]

Nykyisin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Karthago on Tunisin läheisyydessä sijaitseva huvilaesikaupunki. Antiikinaikaisia raunioita niin foinikialaisajalta kuin roomalaisajaltakin on nähtävillä siellä täällä.[20] Asukkaita oli vuonna 2014 noin 17 000.[21]

Unesco liitti Karthagon arkeologisen kohteen maailmanperintökohteiden luetteloonsa vuonna 1979.[22]

Rakennuksia ja rakennelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karthagon sijainti Tunisianniemellä; Byrsa-kukkula, tori (agora), kaupunginmuurit (punaisella) ja portit, satamat, senaattitalo (1), Ešmunin temppeli (2) ja pyhä alue tofet (3).

Muurit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthagon rantaviivalle rakennettiin 400-luvulla eaa. korkeat ja viisi metriä paksut muurit.[23] Kaupungin länsipuolen kolmiriviset muurit suojasivat kaupunkia maalta tulevilta hyökkäyksiltä. Jokainen kolmesta muurista oli 13,5 metriä korkea, ja niissä oli tornit 30 metrin välein. Muurien heikko kohta oli etelässä meren rannalla, mitä kautta roomalaiset lopulta aloittivat lopullisen hyökkäyksensä 146 eaa.[24]

Satamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthagossa oli kaksi keinotekoista satamaa, jotka ovat säilyneet nykyaikaan asti laguuneina. Ulompi satama oli suorakaiteen muotoinen, kooltaan 300 × 150 metriä, ja sitä käyttivät kauppalaivat. Sisempi, suojaisa ja muurien piilottama satama oli ympyrän muotoinen, ja sitä käytti kaupungin sotalaivasto. Laivastosatamaan mahtui 220 alusta. Sataman vesi oli kaksi metriä syvää, ja laivastosatamaa reunusti pylväskolonnadi.[25]

Temppelit ja muut julkiset rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa oli lukuisia temppeleitä, jotka oli pyhitetty eri jumalille ja jumalattarille. Temppeleistä mahtavin sijaitsi Byrsan laella ja oli pyhitetty Ešmunille. Temppelin perustuksetkin katosivat, kun roomalaiset aikanaan tasoittivat kukkulan laen. Toinen suuri temppeli oli kullalla koristeltu Rešefin temppeli, joka sijaitsi toriaukiolla. Muiden tärkeiden jumaluuksien temppelien sijainnista ei ole enää tietoa. Karthagon temppelit olivat tyyliltään tasakattoisia foinikialaisen ja egyptiläisen perinteen mukaisesti. Niissä oli sisähuone, jossa oli alttari, jumalankuva ja uhriesineitä. Temppelien yhteydessä oli piha-alue, jolla papit järjestivät seremonioitaan.[26]

Byrsasta kilometri etelään sijaitsi tofet-nimellä nykyisin tunnettu pyhä alue, jonne sijoitettiin polttohaudattujen pikkulasten jäännöksiä.[27]

Kaupungin muista julkisista rakennuksista ei tiedetä paljoakaan niiden nimien lisäksi. Lähellä rantaa oli toriaukio, jota ympäröi korkeita rakennuksia. Senaatin kokoontumispaikkaa ei tiedetä, mutta senaattitalon arvellaan sijainneen aukion laidalla kuten Roomassakin.[28]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthago oli kauppatasavalta, jonka valtiomuoto muistutti Rooman valtiomuotoa. Sitä johti kaksi suffeettia, jotka senaatti valitsi Rooman konsulien tavoin vuodeksi kerrallaan. Suffeetti on usein käännetty tuomariksi, koska nämä seemiläisten kielten sanat palautuvat samaan kantasanaan.[15]

Karthagon senaatti (adirim) syntyi foinikialaisten kuninkaiden neuvonantajaneuvostojen pohjalta. Senaatin koosta tai toiminnasta on vain vähän tietoja. Se kokoontui luultavasti kaupungin pääaukion lähettyvillä. Se käsitteli monenlaisia asioita, niin paikallisia asioita kuin sodan ja rauhan julistamista ja muita ulkomaansuhteitakin. Livius mainitsee lisäksi pienemmän, ”pyhemmän neuvoston”, joka koostui mahdollisesti entisistä suffeeteista tai vanhemmista senaattoreista, mikäli se oli olemassa. Jos suffeetit olivat eri mieltä senaatin kanssa sen päätöksestä, asia vietiin kansankokouksen päätettäväksi – joskus muulloinkin.[29]

Karthagon sotilasjohtajat valittiin ammatillisin perustein pitkiksi kausiksi, mutta epäonnistumisista heitä voitiin rangaista jopa kuolemalla.[15]

Valtaa Karthagossa piti usein käytännössä ja joskus virallisestikin jokin aristokraattinen valtasuku, kuten Magojen suku 500- ja 400-luvuilla ja Hamilkar Barkan suku 200 vuotta myöhemmin.[30] Karthagon tasavallan poliittinen rakenne tunnetaan edelleen huonosti, mutta useat kreikkalaiset kirjoittajat, kuten Aristoteles, ylistivät sitä.[31]

Asukkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthagolaisten nimet oli yleensä johdettu jonkin jumaluuden nimestä, kuten Baalin, Astarten tai Melqartin. Yleisimmät nimet olivat hyvin yleisiä: esimerkiksi Hannibal-nimisiä miehiä kirjoituksissa mainitaan kolmisen sataa. Karthagolaisten sukuarkistoja ei ole säilynyt, joten heidän sukulaissuhteitaan ei juurikaan tunneta.[32]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karthagolainen elektrumkolikko 200-luvulta eaa.: toisella puolella jumalatar Tanit ja toisella hevonen.

Karthagolaista taidetta ei ole säilynyt kovinkaan paljon. Suurin osa on löydetty haudoista ja on siksi merkitykseltään uskonnollista. Erityisen paljon vaikutteita on saatu kreikkalaisesta taiteesta.[33] Karthagolaisten kolikkojen kuva-aiheena oli yleensä joko pääjumala Tanit, hevonen tai palmu. Kolikot ovat tyyliltään kreikkalaisia, ja arvometalleista tehdyt ovat taiteellisesti korkeatasoisia.[34]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karthagolaiset palvoivat useita jumalia ja jumalattaria, joista useimmat olivat peräisin Foinikiasta. Foinikian pääjumala Baalilla oli monta ilmentymää, joista karthagolaiset palvoivat etenkin Baal Hammonia mutta myös Baal Iddiriä, Baal Marqodia, Baal Ozia, Baal Qarnemia, Baal Saponia ja Baal Šamimia. Tyroksen suojelijajumala Melqart oli tärkeä jumala myös Karthagossa. Kaupungin pääjumala myöhempinä vuosisatoina oli jumalatar Tanit. Muita tärkeitä jumaluuksia olivat Ešmun, Rešef ja Šadrap. Ei-foinikialaisista jumalista Karthagosta tunnetaan kreikkalaiset Demeter ja Kore (kreikk. Persefone). Myös egyptiläisellä Isisillä oli Karthagossa temppelinsä.[35] Karthagossa uhrattiin lapsia jumalille 600-luvulle eaa. asti.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Carthage | History, Location, & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 11.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Patrick Hunt: Carthage Encyclopaedia Britannica. Viitattu 16.11.2015.
  3. ↑ a b Hoyos 2010, s. 3–7.
  4. ↑ Hoyos 2010, s. 6.
  5. ↑ Hoyos 2010, s. 9.
  6. ↑ Hoyos 2010, s. 7–8.
  7. ↑ Hoyos 2010, s. 12–13.
  8. ↑ Hoyos 2010, s. 16–19.
  9. ↑ Hoyos 2010, s. 39–41.
  10. ↑ Carthage: A Lost Empire: Chronology Channel 4. Arkistoitu Viitattu 6.8.2020.
  11. ↑ Hoyos 2010, s. 44–45.
  12. ↑ Hoyos 2010, s. 45–47.
  13. ↑ Hoyos 2010, s. 51–53.
  14. ↑ Hoyos 2010, s. xxvi–xxxii.
  15. ↑ a b c d Erling Bjøl ja Leo Hjortsø: Otavan suuri maailmanhistoria 4: Rooman valtakunta, s. 70–72. Otava, 1983. ISBN 951-1-07160-2
  16. ↑ “Furthermore, I am of the opinion that Carthage should be destroyed”, Bruno Van de Casteele, 10.5.2015, Skeptoid
  17. ↑ Ridley, R. T.: To be Taken with a Pinch of Salt: The Destruction of Carthage. Classical Philology, Huhtikuu 1986, 81. vsk, nro 2, s. 140-146. Chicago: The University of Chicago Press. JSTOR. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Gaiseric (englanniksi) Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.7.2022.
  19. ↑ Maijastiina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit, s. 183–189. Otava, Helsinki 2020.
  20. ↑ Jess Lee: Exploring the Ruins of Ancient Carthage: A Visitor's Guide PlanetWare. Viitattu 6.8.2020.
  21. ↑ Carthage City Population. Viitattu 6.8.2020.
  22. ↑ Archaeological Site of Carthage Unesco. Viitattu 13.8.2020.
  23. ↑ Hoyos 2010, s. 73–74.
  24. ↑ Hoyos 2010, s. 88–89.
  25. ↑ Hoyos 2010, s. 89–91.
  26. ↑ Hoyos 2010, s. 76–78.
  27. ↑ Hoyos 2010, s. 81–82.
  28. ↑ Hoyos 2010, s. 86–87.
  29. ↑ Hoyos 2010, s. 28–31.
  30. ↑ Hoyos 2010, s. 22.
  31. ↑ Hoyos 2010, s. 24–25.
  32. ↑ Hoyos 2010, s. 23–24.
  33. ↑ Hoyos 2010, s. 108, 112–113.
  34. ↑ Hoyos 2010, s. 120–121.
  35. ↑ Hoyos 2010, s. 94–97.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karthago&oldid=22785085”