Purje

Kahvelikutteri noin 1930-luvulta hyvässä purjetuulessa. Venetyypin määrittää kahvelikutteriksi kahveli-isopurje ja vähintään kaksi haruspurjetta maston etupuolella

Purje on etenkin purjealuksissa käytettävä suurikokoinen, yleensä kankaasta valmistettu tuulipinta. Purjeet levitetään aluksen takilaan maston, puomien, raakapuiden ja harusköysien varaan. Kiertäessään purjeen ympäri tuulen aiheuttama virtaus saa aikaan eteenpäin kuljettavan voiman.

Purjeiden ja tuulen avulla tapahtuva liikkuminen on purjehtimista.

Sana purje on vanha germaaninen laina: burja, jonka nykyruotsin murteellinen vastine on bör 'myötätuuli, suotuisa tuuli'. Sanalla on vastineita myös kaikissa Suomen lähisukukielissä, karjalan purjeh, vepsän pureh, vatjan purjõ, viron puri ja liivin puraz, liettu burė.

Purjeen toimintaperiaate

Karkeasti yleistäen veneen liikkuminen tuulen voimalla perustuu purjeiden siipimuotoon, joka muistuttaa lentokoneen siipeä.

Kun ilmavirta (tuuli) kulkee pitkin purjeen pintaa se aiheuttaa erilaisen paineen purjeen eri puolille. Ilmavirta kulkee nopeammin purjeen suojanpuolella ja Bernoullin lain mukaisesti ilmavirran paine purjetta vasten on pienempi kuin tuulenpuolella, jossa virtaus on hitaampi. Näin syntyvä paine-ero vetää purjetta suojan puolelle saaden aikaan voiman, joka voidaan hyödyntää aluksen liikuttamiseen.

Historia

Purje on tunnettu jo muinaisessa Egyptissä, n. 4000-3400 eaa. Aluksi laivoissa oli korkeintaan yksi tai kaksi purjetta ja mastoja oli purjeiden kanssa yhtäläinen määrä. Vasta 1200-luvulla useampia purjeita kiinnitettiin samaan mastoon, ja Euroopassa yleistyivät erityyppiset purjeet. Purjeiden määrä aluksissa pysyi pienenä aina 1600-1800-luvulle, jolloin suurissa raakapurjelaivoissa yleistyivät jopa useat kymmenet purjeet mahdollisimman suuren purjepinta-alan ja helpon purjeiden käsiteltävyyden saavuttamiseksi.

Purjetyypit

Erilaisia purjetyyppejä on historian aikana ollut lukuisia erilaisia venetyypin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Nykyään purjeita on mittava kirjo, erityisesti kilpapurjehduksessa, jossa saattaa olla kymmeniä leikkaukseltaan ja materiaaliltaan erilaisia purjeita.

Purjeet voidaan lajitella usealla eri tavalla, mutta ehkä tarkoituksenmukaisin tapa on tehdä se niiden ensisijaisen käyttötarkoituksen perusteella.

Nykyaikaisen purjeveneen purjeita

Perus- eli yleispurjeet

• Isopurje
• Fokka
• Genua

Myötätuulipurjeet

• Spinaakkeri
• Genaakkeri

Erikoispurjeet

• Myrskypurje

Muita purjetyyppejä

• Haruspurje
• Raakapurje
• Latinalaispurje
• Kahvelipurje eli haarukkapurje on yläsyrjästään haarukkaan kiinnitettävä isopurje.
• Sprii- eli varpapurje on nelikulmainen purje, joka on etureunastaan kiinni mastossa ja joka nostetaan kulmastaan ylös spriitangon avulla.
• Aapapurje on eräs kolmimastoisen aluksen purje.
• Myötäpurje eli pakopurje kiinnitetään keulamastoon kiinnitettyihin puomeihin lisäämään aluksen nopeutta.

Purjeenosat

Purjeen osia ovat mm. ahvenselkä, latat, etuliikki, takaliikki, puomiliikki, huippukulma, reivireiät.

Ahvenselkä on katamaraneissa ja muissa takavantittomissa purjeveneissä käytetty isopurjeen takaliikin (takareuna) muoto. Purjeen takayläosa on tällöin pyöreähkö lisäpinta-alan aikaansaamiseksi. Haittapuolena on purjeen tuulipinta-alan painopisteen nousu ylöspäin joka lisää venen kallistumispyrkimystä. Ahvenselkäpurjeessa joudutaan yleensä myös käyttämään kokolatoitusta purjeen oikean muodon säilyttämiseksi.

Liikit ovat purjeen reunoja ja reivireiät ovat purjeen pientämistä (reivausta) varten takaliikkiin tehtyjä reikiä joiden kautta reivausköydellä kiristetään takaliikki puomiin kiinni.

Materiaali

Aikaisemmin purjekankaan materiaalina oli nahka, juutti, kookoksen kuitu, hamppu, niini, pellava, pumpuli tai puuvilla. Nykyään purjealuksissa käytetään synteettisiä materiaaleja mutta perinnepurjealuksissa voidaan vielä käyttää luonnonmateriaaleja. Purjekankaan tärkeimmät ominaisuudet ovat hinta, UV-kestävyys, kestävyys (venyvyys ja murtolujuus), paino ja tuulenläpäisevyys. Materiaalivalinta tehdäänkin aina näiden arvojen kompromissina, käyttötarkoituksen mukaan. Synteettisistä materiaaleista kudotuista kankaista ensimmäisenä tuli käyttöön 1950-luvun alussa polyesterikuidusta (Dacron) kudottu kangas, ja se on edelleen yleisin kestävyytensä ja edullisuutensa takia. Muita materiaaleja ovat mm. PEN (Pentex), nailon (Nylon) spinaakkereissa ja genaakkereissa, aramidi-kuidut (Kevlar, Technora, Twaron), Dyneema/Spectra (Hydra-Net), hiilikuitu, Mylar.

Purjeleikkaukset

Purjeet ommellaan paloista yhteen. Erilaisilla leikkauksilla voidaan vaikuttaa pussin muotoon. Näitä ovat vaakaleikkaus, Bi-radial-leikkaus, Tri-radial-leikkaus ja Full-radial-leikkaus.

Katso myös

• Roottoripurje

Lähteet

• Landström, Björn: Laiva. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990.
• Birger Sjöberg: Purjeiden anatomia. Venemestari, 2006, nro 6, s. 52-56.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta purjehdus Wikimedia Commonsissa

Purjeet, masto ja takila

Purjeet	Genua Genaakkeri Kahvelipurje Latinalaispurje Raakapurje Spinaakkeri Course Driver Extra Fokka Haruspurje Isopurje Moonsail Spanker Studding Tallboy Prammipurje Topsail Trysail
Purjeen osat ja materiaalit	Jalus/skuutti Halssi Dacron Foot Head Kevlar Spectra Liesma eli liikki liiktouvi Reiviseisinki Roach Tack
Mastot ja puomit	Fokkapuomi Puomi Kahveli Kokkapuu Jiggermasto Masto Isomasto Mesaanimasto Märssy Puntarihaarukka Raakapuu Masthead Truck Saalinki Spinaakkeripuomi
Takilan muut osat	Ahdin eli prässi Harus eli staaki Talja Boom vang Buntlines Cleat Clewlines Cunningham Downhaul Etuharus Seistinki Gooseneck Guy Jury Rig Nostin Outhaul Peak Preventer Ratlines Juokseva riki Sakkeli Kiinteä riki Vantti Stay mouse Stays Throat Trapetsi