Saola
| Saola | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: |
Pseudoryx Dung et al., 1993 |
| Laji: | nghetinhensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudoryx nghetinhensis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Saola (Pseudoryx nghetinhensis) on kaakkoisaasialainen nautaeläinlaji, joka on tunnettu vasta vuodesta 1992. Se on sukunsa ainoa laji. Saoloja arvellaan olevan jäljellä alle 250 yksilöä, ja laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[1]
Lajin löytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suuresta koostaan huolimatta saola oli tieteelle tuntematon laji toukokuuhun 1992 asti. Vietnamissa työskennelleet WWF:n ja Vietnamin metsäministeriön tutkijat löysivät tuolloin Vu Quangin luonnonsuojelualueelta tuntemattoman nautalajin kuolleita yksilöitä. Se poikkesi rakenteeltaan huomattavasti muista nautalajeista, joten se luokiteltiin omaan sukuunsa. Myöhemmin metsästä saatiin elävänä kiinni nuori naarasyksilö.[2]
Alueen asukkaat ovat kertoneet metsästäneensä saoloita ravinnokseen.[2] Niitä on jäänyt myös muille saaliseläimille, kuten villisioille ja piikkisioille, asetettuihin ansoihin.[3]
Samalta alueelta kuin saola löydettiin vuonna 1994 toinenkin tieteelle uusi nisäkäslaji, jättimuntjakki (Muntiacus vuquangensis).[2]
Saola onnistuttiin kuvaamaan jälleen syyskuussa 2013, kun se oli nähty edellisen kerran 1998, ja WWF:n mukaan on toiveita, että laji voisi elpyä. Lajin koosta ei edelleenkään ole tietoa, vaan arviot vaihtelevat muutamista kymmenistä satoihin.[4]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saola muistuttaa ulkonäöltään hieman arabiankeihäsantilooppia, vaikka ei olekaan sille läheistä sukua.[2] Saola kasvaa säkäkorkeudeltaan noin 80 cm korkeaksi, 150 cm pitkäksi ja voi painaa sata kiloa. Sen turkki on tummanruskea, päässä ja nilkoissa on selvärajaisia valkeita kuvioita.[5] Kummallakin sukupuolella on suorat, teräväkärkiset ja jopa puoli metriä pitkät sarvet.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saoloita elää vain Laosin ja Vietnamin rajamailla Annamiittivuorilla eli Phou Luangin vuoriketjun rinteillä 400–1 000 metrin korkeudessa. Se viihtyy pienten vuoristopurojen varsilla, joilla kasvaa ainavihantaa kasvillisuutta.lähde?
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saola on yleensä yksineläjä. Tosin naaraat liikkuvat yhdessä poikastensa kanssa.[6] Poikasia syntyy huhti–kesäkuussa yleensä yksi kerrallaan, noin kahdeksan kuukautta kestävän tiineyden päätteeksi.[6]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saolat syövät lehtiä ikivihreistä kasveista, lähinnä pensaista ja pienistä lehtipuista, kuten viikunoista. Saolojen on huomattu pitävän erityisesti sellaisista kasveista, joissa on runsaasti valkoista mahlaa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Timmins, R.J., Robichaud, W.G., Long, B., Hedges, S., Steinmetz, R., Abramov, A., Do Tuoc & Mallon, D.P.: Pseudoryx nghetinhensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-190-9
- ↑ Vietnam koettaa suitsia laitonta eläinkauppaa Maailma.net 29.3.2004
- ↑ Katriina Töyrylä: Vietnamissa kuvattiin harvinainen saola. Yle, uutiset 13.11.2013
- ↑ Saola factsheet Ultimate ungulate (englanniksi)
- ↑ a b c d Saola WWF Suomi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ARKive: kuvia ja videoita saolasta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)