Haiman pseudokysta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pseudokysta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Haiman pseudokysta on haimassa sijaitseva nestekertymä, joka muistuttaa ulkomuodoltaan kystaa. Pseudokystan neste on haimanestettä, joka sisältää tyypillisesti haiman erittämiä entsyymejä, kuten amylaasia. Pseudokysta eroaa todellisesta kystasta siten, että kystan sisäpintaa verhoaa epiteeli, jota pseudokystan sisäpinnalla ei ole. Pseudokystan pinta voi muodostua esimerkiksi granulaatiokudoksesta ja sidekudoksesta. Todellinen kysta on useimmiten neoplastinen eli kasvainmainen, mutta se voi olla myös synnynnäinen tai liittyä johonkin sairauteen.[1]

Haiman pseudokysta voi olla akuutti tai krooninen. Akuutti pseudokysta syntyy määritelmän mukaan akuutin haimatulehduksen seurauksena. Krooninen pseudokysta liittyy puolestaan krooniseen haimatulehdukseen. Tulehdus vaurioittaa haimakudosta ja haimatiehyitä, jolloin haimaneste pääsee hajottamaan kudosta ja muodostamaan nestekertymän.[1]

Pseudokystan diagnoosi ja hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haiman pseudokystan diagnoosi tehdään yleensä kuvantamistutkimuksen perusteella. Käytettyjä tutkimuksia ovat esimerkiksi vatsan ultraäänikuvaus, tietokonetomografia tai magneettikuvaus. Haiman pseudokystan ICD-10-koodi on K86.3.

Pseudokysta voi olla pitkään oireeton ja oireilla vasta kasvettuaan riittävän suureksi, jolloin se vie tilaa vatsaontelossa. Oireina voivat olla muun muassa ylävatsakivut, täyttymisen tunne, pahoinvointi ja närästys. Vaarallisempia ovat pseudokystan komplikaatiot, kuten infektoituminen, verenvuoto tai repeäminen vatsaonteloon, keuhkopussiin tai suolistoon.[1]

Haiman pseudokystan hoito on usein vain oireiden hoitoa, eikä oireetonta kystaa tarvitse välttämättä hoitaa. Jos kysta kasvaa liian suureksi, se voidaan kanavoida joko kehon ulkopuolelle tai maha-suolikanavaan, usein mahalaukkuun tai ohutsuoleen. Jos haimatiehyissä on ahtaumia, ne voidaan avata ERCP-tutkimuksen yhteydessä.[1]

  1. a b c d Isto Nordback: Haimakystat 12.1.2005. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 8.6.2007.