Prosper Akvitanialainen

Prosper Akvitanialainen, myös Prosper Aquitanus tai Prosper Tiro Aquitanus (noin 390 –  463) oli varhaiskristillinen poleemikko, joka tuli tunnetuksi Augustinuksen puolustuksesta sekä armoa, predestinaatiota ja vapaata tahtoa koskevasta opistaan, josta tuli roomalaiskatolisen kirkon virallinen oppi. Prosperin päävastustajia olivat semipelagiolaiset, jotka uskoivat ihmisen synnynnäisen vapaan tahdon voimaan etsiä Jumalaa, mutta hyväksyivät samalla Augustinuksen näkemyksen perisynnistä universaalina turmelevana voimana, jota ei voida voittaa ilman Jumalan armoa.

Prosper muutti Marseilleen ennen vuotta 428 ja asui siellä munkkina. Vuonna 428 hän huolestui pelagiolaisuudesta ja kirjoitti Augustinukselle pyytäen apua. Augustinus vastasi kirjoituksilla De praedestinatione sanctorum ("Pyhien ennalta määrittelystä") ja De dono perseverantiae ("Sinnikkyyden lahjasta"). Vastauksena jatkuviin semiipelagiolaisten hyökkäyksiin Prosper nousi yksin puolustamaan Augustinusta. Kirjoituksissaan hän vastusti yhtä aikakauden arvostetuinta munkkia, Saint-Victorin apotti John Cassiania sekä Vincent Lérinsistä. Hän kirjoitti myös vastineen Augustinusta kohtaan osoitettuun hyökkäykseen, Ad objectes Gallorum calumniantium ("Gallialaisten kalumniaattoreiden väitteisiin").

Augustinuksen kuoltua vuonna 430 Prosper meni Roomaan vuonna 431 auttaakseen paavi Celestinus I:tä joka oli laatinut kirjeen, jossa ylistettiin Augustinusta. Prosper palasi joksikin aikaa takaisin Ranskaan, mutta vuonna 435 hänestä tuli paavi Leo I:n sihteeri.

Ennen kuolemaansa Prosper laati kokoelman Augustinuksen ehdotuksia nimeltään Liber sententiarum Sancti Augustini ("Pyhän Augustinuksen lauseiden kirja"), jota käytettiin pohjana Orangen toisen kirkolliskokouksen vuonna 529 antamassa päätöksessä, jossa semipelagiolaisuus tuomittiin harhaopiksi.