Burunviirikaija

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Prioniturus mada)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Burunviirikaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Viirikaijat Prioniturus
Laji: mada
Kaksiosainen nimi

Prioniturus mada
Hartert, 1900

Katso myös

  Burunviirikaija Wikispeciesissä
  Burunviirikaija Commonsissa

Burunviirikaija (Prioniturus mada) on indonesialainen kaijalaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burunviirikaija on noin 32 cm pitkä. Kuten kaikilla viirikaijoilla, sillä on pidentyneet, kärjestä lusikkamaiset keskimmäiset pyrstösulat. Sen höyhenpuku on vihreä, vatsapuolelta ja poskista vaaleamman vihreä. Alaperä on keltainen, siiven alapeitinhöyhenet ovat vihreät ja siipisulat alapuolelta vihertävän siniset. Pidentyneet pyrstösulat ovat vihreät ja "lusikat" ovat tummansiniset. Koiraan niska, hartiat ja pienet peitinhöyhenet ovat violetit. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä mutta naaraalta puuttuvat violetit kuviot ja sen pyrstö on lyhyempi. Nokka on vaalean siniharmaa ja kärjestä valkoinen, iiris ruskea ja jalat harmaat.

Burunviirikaija elää Indonesiassa Burun saarella. Sen populaatio on kooltaan 189 000–483 000 yksilöä ja elinympäristön pinta-ala 20 000–50 000 neliökilometriä.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää kaikenlaisissa metsissä 1 600 m:n korkeudelle merenpinnasta, runsain se on noin 600 m:n korkeudella vuoristossa.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on korkealla puun kolossa. Naaraat munivat yleensä enintään viisi munaa.

Burunviirikaija syö siemeniä, marjoja, kukkia ja hedelmiä.

  1. BirdLife International: Prioniturus mada IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.4.2014. (englanniksi)