Port-Royal des Champs
Port-Royal des Champs on vanha, keskiaikainen sisterssiläisluostari Chevreusen laaksossa Pariisista lounaaseen Magny-les-Hameaux'n kunnassa, ja se on muutaman merkittävän hankkeen alkukoti.
Port-Royal des Champs ja jansenismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Apottiluostari perustettiin vuonna 1204 ja sen nimi vahvistettiin vuonna 1216, mutta tuli tunnetuksi opetuslaitoksena, kun abbedissa Jacqueline Arnaud oli suorittanut luostarin reformaation vuonna 1602. Arnauld’n suku otti luostarin suojelukseensa ja tämän jälkeen suvun jäsenet johtivat luostaria. Vuonna 1625 luostarisisaret perustivat Pariisiin uuden Port-Royal-luostarin, jota kutsuttiin Pariisin Port-Royal-luostariksi ja aiemmasta tuli Port-Royal des Champs -luostari.
Alkuperäiseen ympäristöön perustettiin lukuisia kouluja ja ne tulivat tunnetuksi Port-Royalen pikkukouluina. Niistä tuli kuuluisia niissä annettavan opetuksensa korkean laadun tähden. Vuonna 1634 Saint-Cyran tuli luostarin hengelliseksi johtajaksi, hän oli jensenistien ystävä ja tästä hetkestä lähtien luostarit ja pikkukoulut liittyivät kiinteästi tähän teologiseen suuntaukseen.
Jansenistien vakavahenkinen ja hurskas ilmapiiri veti puoleensa useita aikakauden kulttuurielämän merkkihenkilöitä. Jean Racine sai kasvatuksensa luostarilla, ja Blaise Pascal puolusti luostaria jesuiittoja vastaan, kun he olivat törmäyskurssilla jansenistien kanssa. Luostaria suojelleen Arnauld’n suvun jäsenet sijoittuivat yhteiskunnassa hyvin merkittäviin tehtäviin, Simon Arnauld de Pomponne toimi jopa Ludvig XIV:n ministerinä. Luostarissa toimineet Antoine Arnauld ja Pierre Nicole kirjoittivat tunnetun Port-Royalin logiikan (1662).
Kuitenkin kun jansenistien taistelu katolisen uskon sisällä jatkui, niin Port-Royalen pikkukouluja pidettiin kerettiläisyyden tahrimina. Vuonna 1679 kiellettiin luostaria vastaanottamasta enää uusia noviiseja, ja tämä päätös tuomitsi luostarin katoavaksi. Luostari instituutiona lakkautettiin paavi Klemens XI bullalla vuonna 1708. Nunnat, jotka olivat vielä jääneet luostariin, karkotettiin sieltä lopullisesti vuonna 1709 ja myös itse rakennukset purettiin maan tasalle vuonna 1710.
Vallankumouksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuodesta 1710 Ranskan vallankumoukseen luostarin alue kuului Pariisin Port-Royal-luostarille. Papiston omaisuuden takavarikoimisen myötä luostarialue myytiin kansallisena omaisuutena vuonna 1791. Maa-alue ja erakkomajat myytiin eräälle maanviljelijälle. Tämä osa luostarista tuli valtion omaisuudeksi vuonna 1951. Muu osa tiluksista, jotka muodostuivat eritoten luostarin rakennusten raunioista, myytiin eräälle naiselle, joka oli ollut lähellä jansenistien maailmaa, rouva Desprez’lle. Hänen perheensä oli omistajana aina vuoteen 1828 asti, jolloin se siirtyi jansenistien eräänlaisen hätäapukassan omistukseen. Kassan asiamies Luis Silvy perusti jälleen ilmaisia kouluja, jotka oli tarkoitettu alueen lapsille, ja ne ovat olleet toiminnassa aina vuodesta 1867 lähtien. Tämän jälkeen Port-Royal-yhdistys osti alueet ja hallitsi niitä aina vuoteen 2004 saakka, jolloin ne luovutettiin valtion suojelukseen. Tästä suojelusta vastaa valtio kulttuuriministeriön välityksellä. Näin alue kokonaisuudessaan on nykyisin yleisölle avoimena.
Kirjailija Charles Augustin Sainte-Beuve on koonnut lukuisia yksityiskohtia Port-Royalen historiasta. Näitä asioita on esitelty Lausannen akatemialla aina vuodesta 1837 lähtien eri konferenssien yhteydessä. Kirjailija saattoi kirjoittaa kolme nidettä laajan kirjan Port-Royal-luostarista. Tätä teosta pidetään nykyisin täydellisimpänä tämän apottiluostarin historiana.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]