Pori Sinfonietta
Pori Sinfonietta (engl. Pori City Orchestra) on Porin kaupunginorkesteri.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orkesteritoiminta alkoi Porissa vuonna 1877, jolloin Porin Soitannollinen Seura (Musikaliska sällskapet i Björneborg) perusti orkesterin kaupunkiin. Orkesteri soitti tuolloin pääasiassa viihde- ja tanssimusiikkia noin 15 enimmäkseen saksalaisen ammattimuusikon voimin. Ensimmäisenä kapellimestarina toimi urkuri Theodor Sörensen. Ensimmäinen konsertti järjestettiin Hotelli Otavan teatterissa 14. joulukuuta 1877 ja ensimmäinen sinfoniakonsertti vuonna 1902. Jean Sibelius johti orkesteria 2. joulukuuta 1904 Porissa ja Selim Palmgren esiintyi orkesterin pianosolistina vuosina 1900, 1905 ja 1910. Orkesterin toiminta jatkui vuoteen 1915 saakka.[1]
Porin kaupunginorkesteri syntyi 25. huhtikuuta 1938, kun kaupungissa tuolloin toimineiden Porin amatööriorkesterin eli Porin työväenorkesterin (p. 1926) ja Porin orkesteriyhdistyksen Porin Orkesterin (p. 1933) soittajistot yhdistettiin. Ensimmäisenä kapellimestarina toimi Ole Edgren. Aluksi kaupunki rahoitti toiminnan ja yhdistykset hoitivat hallinnon. Porin kaupunginorkesterista tuli musiikkilautakunnan alainen kunnallinen orkesteri 24. toukokuuta 1955. 1970-luvun lopulla kaikki soittajat olivat päätoimisia ammattimuusikoita.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1993 orkesterin nimeksi tuli Pori Sinfonietta. Orkesteri toimii monipuolisesti kotikaupungissaan ja tekee vierailukonsertteja ympäröivään maakuntaan sekä eri puolille Suomea. Sinfoniettan ohjelmistoon kuuluvat niin sinfonia-, kamari- kirkkokonsertit, tilauskonsertit kuin laitos- viihde- ja lastenkonsertitkin. Pori Sinfonietta soittaa vuosittaisissa Porin Oopperan produktioissa. Orkesteri tekee myös säännöllisesti yhteistyötä Porin Filharmonisen kuoron kanssa.[1]
Orkesterin tukemiseksi on perustettu kannatusyhdistys Pro Pori Sinfonietta, jonka tehtävänä on luoda ja ylläpitää yhteyksiä Pori Sinfoniettan ja konserttiyleisön välillä. Konserttimatkat ja erilaiset tempaukset Sinfoniettan hyväksi ovat myös keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Yhdistys ylläpitää infopistettä Promenadikeskuksen aulassa Sinfoniettan konserttien yhteydessä.
Konserttipaikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pori Sinfoniettan pääsääntöinen konserttipaikka on vuonna 1999 valmistunut Promenadikeskus kaupungin ydinkeskustassa[2]. Rakennuksessa sijaitsee viiden elokuvateatterin lisäksi 688-paikkainen Promenadisali, jota pidetään kokoistensa konserttisalien joukossa akustiikaltaan Suomen parhaana[2].
Kapellimestarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ole Edgren (1937–1941)
- Jussi Huuhtanen (1942 vt.)
- Kalervo Tuukkanen (1942–1944)
- Arvo Airaksinen (1945–1973)
- Juhani Numminen (1973–1990)
- Hannu Koivula (1990–1993)
- Juhani Lamminmäki (1993–1999)
- Ari Rasilainen (1999–2005)
- Petri Sakari (2005–2006)
- Jukka Iisakkila (2006–2012)
- Jan Söderblom (2012–2016)[1]
- Janne Nisonen (2016–2018)[3]
- Tibor Bogányi (2018–)[4]
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valse Lente -levy Pori Sinfoniettan omana tuotantona Juhani Lamminmäen johdolla. (1994)
- Kaarle kuninkaan metsästys -oopperan suomenkielisen version maailman ensilevytys (NAXOS) yhteistyössä Porin Oopperan, Pori Sinfoniettan ja Palmgren-konservatorion kanssa kapellimestarina Ari Rasilainen. (2004)
- Kai Niemisen Il Viaggio (Pilfink Records) kapellimestarina Jukka Iisakkila ja solistina Erkki Palola. (2010)
- Porin kaupungin 450-vuotisjuhlavuoden tilaussävellyksen (2008), Jukka Linkolan Deus Protector Noster -kantaesityksen CD ja DVD. (2015)
- The River : Selim Palmgren - suomalainen pianokonserttojen mestari (Alba Records). Konsertot 1-3 solistina Henri Sigfridsson. (2016)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Pori Sinfonietta Porin kaupunki. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ a b Pori Sinfonietta: Konserttipaikat Porin kaupunki. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ Pori Sinfoniettan ylikapellimestariksi Janne Nisonen Turun Sanomat. 18.1.2016. Viitattu 18.1.2016.
- ↑ Laakso, Antti: Pori Sinfoniettan ylikapellimestariksi Tibor Bogányi Yle Uutiset. 9.3.2018. Viitattu 29.8.2018.