Polytetrafluorieteeni

Teflonia käytetään muun muassa pannujen pinnoitteena.

Polytetrafluorieteeni (IUPACin lyhenne PTFE) on polymeeri, jossa hiiliketjuun on liittynyt fluoriatomeja. Sitä kutsutaan usein kauppanimellä Teflon.

Teflon oli alun perin DuPont-yhtiön kauppanimi vuonna 1938 patentoimalleen polytetrafluorieteenille. Polytetrafluorieteenin muita kauppanimiä ovat Fluon ja Hostaflon.

PTFE

PTFE-molekyyliketju

Polytetrafluorieteeniä valmistetaan polymeroimalla tetrafluorieteeniä: Teflonin kitkakerroin itseään ja terästä vasten on 0,05–0,1, joka on kolmanneksi pienin tunnetuista materiaaleista BAMin ja timantin jälkeen.

PTFE:n sulamispiste on 327 °C, minkä vuoksi sitä käytetään paistinpannujen pinnoitteena. Sitä käytetään myös esimerkiksi kemikaalien säilytykseen ja putkistoissa, koska se ei reagoi herkästi. Pintojen pinnoittaminen teflonilla on haastavaa, koska se tarttuu vaikeasti muihin materiaaleihin. Pinnoittaminen tapahtuu yleensä sintraamalla teflonpulveri kiinni pintaan.

Historiaa

Teflon keksittiin sattumalta vuonna 1938. DuPont-yhtiön tutkija Roy J. Plunkett työskenteli etsien uusia jäähdytysaineita, ja pumppasi fluoripitoista kaasua kaasupulloon. Hämmästyksekseen hän huomasi, että venttiiliä avattaessa mitään ei tullut ulos. Hän leikkasi pullon auki ja totesi korkeapaineisen kaasun muuttuneen vaaleaksi jauhemaiseksi aineeksi. Kaasupullon rauta oli toiminut katalyyttinä. Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen jälkeen DuPont patentoi aineen 1941 ja rekisteröi Teflon-kauppanimen 1944.

Teflonia valmistettiin ensimmäisen kerran 1938 ja sen ensimmäinen merkittävä käyttökohde oli uraaniheksafluoridin säilytys Yhdysvaltain Manhattan-projektin yhteydessä. Teflonia tuli myyntiin 1946. Teflonia luullaan tästä huolimatta toisinaan NASA:n Apollo-kuuohjelman sivutuotteeksi.

Katso myös

• Perfluorioktaanihappo

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polytetrafluorieteeni Wikimedia Commonsissa