Karhunruoho
| Karhunruoho | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Karhunruohokasvit Tofieldiaceae |
| Suku: | Karhunruohot Tofieldia |
| Laji: | pusilla |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Karhunruoho eli pohjankarhunruoho (Tofieldia pusilla) on Alismatales-lahkoon ja karhunruohojen sukuun kuuluva monivuotinen, mätästävä ruoho.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunruoho kasvaa 8–20 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja vaaleanvihreä väriltään. Kasvin juurakko on suikertava, suomuinen ja lyhyt. Karhunruohon lehdet ovat 1–8 millimetriä pitkiä, 2–3 millimetriä leveitä, 3–7-suonisia, miekkamaisia ja jäykkiä. Lehdet kasvavat litteänä tyviruusukkeena. Karhunruoholla on enintään 1–2 pientä varsilehteä.[1]
Karhunruohon kukat ovat kaksineuvoisia ja aluksi vähän nuokkuvia. Kukinnolla on pituutta 3–20 millimetriä, ja se on pieni- ja tiheäkukkainen ja tähkämäinen latvaterttu. Karhunruoholla on viidestä kymmeneen kukkaa. Kehä on kaksikiehkurainen ja kiehkurat ovat keskenään samanlaisia ja kolmilehtisiä. Kehälehtien väri on vihertävä tai kellanvalkoinen. Karhunruoho kukkii vyöhykkeillä VI–VIII keski- ja loppukesällä.[1]
Karhunruohon hedelmä on pysty, soikeahko ja väriltään harmahtava kota.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kasvi on yleinen maan pohjoisosassa. Lisäksi sitä tavataan harvinaisena Itä-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla Vaasan korkeudelle saakka.[1] Karhunruohoa tavataan lisäksi muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Alppien alueella, Islannissa, Britanniassa, Färsaarilla, Grönlannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.[2]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunruoho kasvaa purojen ja jokien varsilla, lähteiköillä, lettosoilla, ravinteikkailla tunturikankailla sekä sammaleisilla kallioilla. Kasvi suosii kalkkia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Karhunruoho Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö (Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos). Viitattu 2.11.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Norra halvklotet Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.11.2008.
