Chinchilla
| Chinchilla | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha |
| Osalahko: | Piikkisikamaiset Hystricognathi |
| Heimo: | Tsintsillat Chinchillidae |
| Suku: | Tsintsillat Chinchilla |
| Laji: | lanigera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chinchilla lanigera |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Chinchillan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikasta Perun, Bolivian ja Chilen Andeilta kotoisin oleva jyrsijälaji, jota nykyisin pidetään lemmikkinä. Sitä kasvatetaan varsinkin Yhdysvalloissa myös turkistarhoissa.[2] Chinchillaa metsästettiin aiemmin turkin takia niin paljon[2], että laji on luonnossa nykyisin erittäin uhanalainen.[1] Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä "chilentsintsilla".[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chinchillat ovat pieniä jyrsijöitä, joilla on paksu karva, suuret silmät ja korvat ja pörröinen häntä. Chinchillan turkki on pehmeä ja tuuhea. Yhdestä karvatupesta voi kasvaa noin viisikymmentä karvaa.[4]
Chinchilla painaa noin 0,4–1,0 kilogrammaa. Sen ruumiin pituus on noin 35–40 senttimetriä.[2] Naaraschinchillat ovat uroksia suurempia.
Chinchillan ääntely koostuu monista erilaisista äänistä, joilla se ilmaisee olonsa. Pehmeä kujerrus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja leikkimieltä. Toisinaan chinchillat hankaavat hampaitaan syömisen jälkeen ja aivastavat, jos vaikkapa kylpyhiekkaa on mennyt sieraimiin. Kun chinchilla tuntee olevansa vaarassa, se päästää korkean, voimakkaan kiljahduksen, kuten esimerkiksi orava. Joskus se päästää äänekkään sarjan hevosen murahduksia/hirnuntaa muistuttavaa ääntä, joka varoittaa muita chinchilloja vaarasta. Ne käyttävät lähes aina tätä äännähdystä, kun ovat hermostuneita, näkevät pahaa unta tai ovat yksinäisiä.lähde?
Elinympäristö ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cinchillat elävät Chilen vuoristossa 3000–5000 metrin korkeudessa.[4] Luonnollisessa ympäristössään chinchillat elävät kallioiden koloissa.
Chinchilla elää 10–15-vuotiaaksi. Luontaisia vihollisia ovat haukat, haisunäädät ja kissaeläimet.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chinchillat ovat sosiaalisia eläimiä, jotka elävät jopa sadan yksilön yhdyskuntina.[5]
Chinchilla on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Aamuhämäränkin aikaan chinchilla on vilkkaimmillaan.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chinchillat voivat synnyttää mihin vuodenaikaan tahansa.
Chinchilla saavuttaa sukukypsyyden noin 3–7 kuukauden ikäisenä. Kiima-aika on noin 30 vuorokauden välein. Niiden kantoaika on 111 päivää, mikä on pitkä aika jyrsijöille. Poikasia syntyy yleensä 1–3 kerralla ja ne syntyvät täysin karvaisina ja silmät avoinna. Poikasten syntymäpaino on noin 30–60 grammaa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chinchilla syö luonnossa heinää, lehtiä ja oksia. Lemmikkinä sen pääravintoa on kuivattu heinä, jonka lisäksi tarjotaan kasvispohjaisia puristenappuloita. Jyrsijänä chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan, joten niiden täytyy jyrsiä esimerkiksi puuta. Chinchillan uloste on kuivaa ja pientä. Niitä chinchilla syö samaan tapaan kuin esimerkiksi lemmikkikani, suoraan peräaukon suulta. Tämä on chinchillalle ominaista käytöstä. Yöpapanoiksi kutsutut papanat ovat tärkeitä muun muassa eläimen ruoansulatukselle sekä oikeanlaisen bakteeritasapainon säilyttämiselle suolistossa. [6]
Chinchilla lemmikkinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaliseläimenä chinchilla on luonnostaan arka, mutta oppii lemmikkinä ollessaan luottamaan ihmisiin.
Chinchillat pitävät hyppelystä ja ahtaista paikoista, joihin kaivautua. Chinchilla ei osaa uida. Chinchilla pienestä koostaan huolimatta voi hypätä todella korkealle, koska sillä on kanin tapaan vahvat takajalat, joilla ponnistaa.
Lemmikkeinä chinchillat virtsaavat yleensä häkkiinsä, elleivät tunne olevansa uhattuina. Naaraschinchilla voi olonsa uhatuksi tuntiessaan suihkauttaa virtsasuihkun "ahdistavaa" tekijää kohden. Joissain tapauksissa naaras saattaa suihkauttaa virtsaa omistajan päälle, jos tämä häiritsee sen rauhaa aikana, jolloin eläin ei siitä pidä. Toisinaan taas yli-innokas uros saa osansa suihkautuksesta, esimerkiksi kosiessaan naarasta liiallisesti.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Roach, N. & Kennerley, R.: Chinchilla lanigera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ahola, Veikko; Kuhlman, Irmeli; Luotio, Jorma (toim.): Tietojätti 2000. (tietosanakirja, hakusana "sinsilla") Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5809-X
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 7.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Photo Ark: Long-Tailed Chinchilla National Geographic. Arkistoitu 16.4.2021. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ Chinchillas RSPCA. Viitattu 27.2.2021.
- ↑ A healthy diet for chinchillas RSPCA. Viitattu 27.2.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]