Pitaija

Pitaija-hedelmä viipaloituna ja kokonaisena.

Lohikäärmeen näköinen puu.

Pitaija (pitahaya tai pitaya) on Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kaktushedelmä, jossa ei kuitenkaan ole piikkejä. Pitaija-lajikkeita on sekä keltaisia että sinipunaisia. Hedelmäliha on yleensä valkoista, mutta se voi olla myös punaista. Kasvia on kasvatettu menestyksekkäästi myös Aasiassa Vietnamissa, Malesiassa, Kiinassa ja Thaimaassa, jossa se tunnetaan paremmin nimellä lohikäärmehedelmä, mikä viittaa puun muotoon.

Hedelmä

Pitaijana tunnetaan kolmen eri kaktuslajin hedelmiä:

• tarhametsäkaktus (Hylocereus undatus), sinipunainen kuori ja valkoinen hedelmäliha.
• Hylocereus polyrhizus, sinipunainen kuori ja punainen hedelmäliha.
• ananasmetsäkaktus (Selenicereus megalanthus), keltainen kuori ja valkoinen hedelmäliha.

Halkaistun tai lohkotun hedelmän voi syödä lusikalla, tai sen voi kuoria ja pilkkoa pieninä kuutioina naposteltavaksi. Siitä voi myös tehdä mehua. Hedelmälihassa on paljon pieniä, mustia ja syötäviä siemeniä, mutta paksua kuorta ei käytetä. Pitaija soveltuu jälkiruoaksi esimerkiksi juustolautaselle, ja se suositellaan tarjottavaksi jäähdytettynä. Sopii myös salaatteihin.

Pitaijan maku on hyvin mieto muistuttaen hieman kiivi-hedelmää. Pitaija kuuluu hedelmäosaston arvokkaimpiin hedelmiin, ja sen kilohinta vaihtelee Suomessa 10 ja jopa 25 euron välillä.

Hylocereus undatus on kypsä, kun kuori on koko hedelmän ulkopinnalta punainen.

Raaka pitaija kypsyy nopeasti parissa kolmessa päivässä pöydällä.

Ravintoarvo

Kaloreita 100 grammassa hedelmälihaa on 50 kcal tai 210 kJ. Lisäksi hedelmässä on B-, C- ja E-vitamiinia sekä myös runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Vesipitoisuus on 90 %.