Harmaa talous

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pimeä työ)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät

Pääsuuntaukset

Aatesuunnan mukaan
Ohjauksen mukaan
Alueittain
Sektoreittain
Omistaminen
Siirtymät
Ohjaus
Lisää aiheesta
Poliisit tutkivat mustan pörssin kauppiaan varastoa Saksassa vuonna 1947.

Käsitteelle harmaa talous ei ole yksiselitteistä määritelmää. Fiskaalisessa merkityksessä harmaa talous tarkoittaa liike- tai yritystoimintaa, josta ei suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja, esimerkiksi ennakonpidätystä tai sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Kansantaloudellisessa merkityksessä harmaa talous tarkoittaa taloudellisesti tuotannollista toimintaa, jota esimerkiksi veronvälttämiseksi ei ilmoiteta viranomaisille. Kansantalouden tilinpidossa siitä tehdään arvio ja se on siten mukana bruttokansantuotelaskelmissa. Fiktiivinen taloudellinen toiminta veroetujen saamiseksi, kuten esimerkiksi arvonlisäveron palautusten hakeminen tekaistujen laskujen perusteella ei sisälly periaatteessa harmaan talouden määritelmään, vaan kyseessä on verorikos.[1] Euroopan unioni laskee harmaaseen talouteen kuuluvaksi myös laittoman kaupan, kuten esimerkiksi huumekaupan.[2] Tällöin puhutaan usein kokonaiskäsitteestä piilotalous (non-observed economy).

Harmaata taloutta esiintyy tyypillisesti työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten rakennusalalla, majoitus- ja ravitsemisalalla ja kuljetusalalla.[3] Sen tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat muun muassa pimeiden palkkojen maksaminen, kuittikauppa, pimeät yrittäjätulot ja lyhyen elinkaaren yritysten käyttö verojen välttämiseksi. Harmaata taloutta esiintyy myös kansainvälisessä kaupassa ja sijoitustoiminnassa. Harmaan talouden yleisyyden arviointia vaikeuttaa se, että se on suurelta osin piilorikollisuutta, josta vain osa tulee viranomaisten tietoon.

Eri harmaan talouden torjuntatyötä tekevien viranomaisten toimittamalle yhteiselle ”Harmaa talous & talousrikollisuus” -sivustolle on koottu tietoa eri ilmiöistä, jotka liittyvät harmaan talouden harjoittamiseen, kuten pimeän työvoiman käyttö, identiteettipetokset, korruptio ja ammattimainen yritysten hyväksikäyttö. Harmaan talouden muodot muuttuvat jatkuvasti. Esimerkiksi kansainvälistyminen, virtuaalivaluutat, ulkomainen työvoima ja rahasiirrot ulkomaille ovat nähtävissä harmaan talouden harjoittamisessa.

Harmaan talouden määrä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiön laajuutta on arvioitu esimerkiksi 16. kesäkuuta 2010 ilmestyneessä eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa. Tutkimuksessa esitettyjen arvioiden mukaan harmaan talouden määrä olisi vuonna 2008 ollut verotarkastuksiin perustuvalla laskentamenetelmällä mitattuna 10–14 miljardia euroa, mikä vastasi 5,5–7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Fiskaalisina vahinkoina tämä tarkoittaa 4–6 miljardin euron vuosittaisia verojen ja maksujen menetyksiä.[1]

Journal of Money Laundering Control julkaisi 2015 tutkimuksen, jossa harmaan talouden määrän Suomessa arvioitiin olevan 12,9 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT).[4] Euroopan komission arvion mukaan harmaan talouden määrä Suomessa olisi vuonna 2011 ollut 13,7 prosenttia BKT:sta.[5] Komission julkaiseman raportin mukaan vuonna 2013 EU jäsenmaissa keskimäärin 11,6 prosenttia yksityisen sektorin työpanoksesta jäi ilmoittamatta, Suomessa 9,3 prosenttia.[6] Harmaan talouden selvitysyksikön analyytikot eivät ole kuitenkaan pitäneet Euroopan komission arviota Suomessa ilmoittamatta jääneestä työpanoksesta realistisena.[7]

Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopan (EU-27, Norja, Sveitsi, Kroatia ja Turkki) alueella harmaan talouden suhteellinen osuus on laskenut vuosina 2003–2013 noin 22,4 prosentista 18,5 prosenttiin maiden BKT:sta ( vuonna 2013 yhteensä 2 150 miljardia euroa). Keskiarvoa huomattavasti korkeammat arvot harmaan talouden BKT-osuudesta olivat Bulgariassa (31 %), Romaniassa, Kroatiassa, Liettuassa ja Virossa (28 %) sekä Turkissa (27 %) ja Latviassa (26 %). Tämän tutkimuksen arvio harmaan talouden osuudeksi Suomessa oli yhteensä 13,0 prosenttia vuonna 2013 (25,8 miljardia euroa). Eurostatin mukaan vuonna 2013 toimialakohtaisesti korkea harmaan talouden osuus on EU-alueella rakennustoiminnassa (31 %), tukku- ja vähittäiskaupassa (20 %), hotelli- ja ravintolatoiminnassa (19 %), tuotannollisessa toiminnassa (15 %) ja maataloudessa (15 %).[8]

Harmaan talouden mittaaminen on vaikeaa, joten siitä ei ole tehty yhtä paljon tutkimuksia kuin verovajeesta. Verovaje muodostuu myös muusta kuin harmaan talouden aiheuttamista veromenetyksistä, mutta se voi jossain määrin korreloida harmaan talouden määrän kanssa. Verovaje on teoreettisen verosaatavan ja todellisten saatujen maksujen välinen erotus. Vuonna 2015 Varsovan yliopisto julkaisi artikkelin, jossa Suomen kokonaisverovajeen arvioitiin vuonna 2014 olleen 5,2 prosenttia BKT:sta. Euroopan maiden keskiarvon arvioitiin olleen 10,7 prosenttia BKT:sta.[9]

Yksittäisistä harmaan talouden ilmiöistä on tehty tutkimuksia, joissa on arvioitu verovajeen ja harmaan talouden kehitystä. Euroopan komission tutkimuksessa selvitettiin 28 EU-maan arvonlisäverovajeen kehitystä vuosina 2012–2016. Suomen arvonlisäverovaje on kasvusuunnassa. Vuonna 2012 arvonlisäverovaje on ollut 5 prosenttia, vuosina 2013 ja 2014 vaje oli 6 prosenttia, vuonna 2015 vaje nousi 7 prosenttiin ja vuonna 2016 jo 8 prosenttiin.[10] EU:n sisäkauppapetoksista on laadittu vuonna 2018 selvitys, jossa yhteisöostajien aiheuttaman verovajeen arvioitiin olevan noin 12–15 miljoonaa euroa vuodessa. Kun arvioon lisättiin yhteisöostajiin kytkeytyvät muut vilpilliset toimijat, verovajeen arvioitiin voivan nousta jopa 35 miljoonaan euroon vuodessa.[11]

Verohallinnon toimeksiannosta tehtiin vuonna 2017 suomalaisille yrityksille ja yhteisöille kysely, jossa selvitettiin näkemyksiä ja asenteita verojen maksuista[12]. Osittain vastaavanlaiset tutkimukset on tehty myös vuosina 2015 ja 2013. Verrattuna aiempina vuosina saatuihin vastauksiin yhä harvempi vastaaja on kertonut tietävänsä tai tuntevansa yrityksen, joka on ostanut tai myynyt tavaraa tai palveluja pimeästi ilman kuitteja. Rakentamisen tiedonantovelvollisuudesta on laadittu selvitys, jonka mukaan rakennusalalla tehdyt lakimuutokset ovat lisänneet verotuottoja.[13]

Harmaan talouden vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaaseen talouteen liittyvä rikollisuus aiheuttaa taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Verotulojen menetysten lisäksi harmaa talous heikentää kilpailuneutraliteettia eli vaikeuttaa laillisesti toimivien yrittäjien toimimista kilpailun vääristyessä. Lisäksi harmaa talous tarjoaa suomalaiselle ja ulkomaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle väylän levittäytyä talouselämään ja yhteiskunnan muihin rakenteisiin.[14] Myös työntekijöiden työolosuhteet, työn saanti ja palkkaus voivat kärsiä pimeää työtä tekevien työntekijöiden halvempien työnantajakustannusten vuoksi. Pimeää työtä tekevät työntekijät työskentelevät ilman työehtoja tai vakuutuksia, eikä heille kerry lakisääteistä eläkettä. Kuluttajalla ei ole pimeästi ostettuun palveluun tai tuotteeseen lakisäänteistä kuluttajansuojaa. Lisäksi harmaan talouden lisääntyessä veronmaksumoraali ja oikeusjärjestelmän uskottavuus voivat yleisesti heiketä.

Harmaata taloutta harjoitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelun vuoksi. Myytäessä tuotetta tai palvelua siten, että veroja ja muita lakisääteisiä maksuja ei suoriteta, on mahdollista saada kilpailuetua halvemmalla myyntihinnalla, ja lisäksi myyjälle voi jäädä enemmän voittoa myynnistä. Pimeää työtä tehtäessä työntekijä voi saada työstä suuremman nettopalkan ja työnantaja säästää työnantajamaksuissa. Kuluttaja voi hyötyä saadessaan tuotteen tai palvelun halvemmalla.

Koska harmaan talouden harjoittaminen on rikollista toimintaa, se aiheuttaa riskejä siihen osallistuville. Yrittäjää ja työntekijää voi uhata rikossyyte tai erilaiset seuraamusmaksut, mikäli velvoitteet on jätetty hoitamatta ja asia tulee ilmi.

Harmaan talouden torjuntatyö Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian tavoitteena on ennalta ehkäistä ja vähentää harmaata taloutta ja talousrikollisuutta. Strategian avulla pyritään edistämään yritysten mahdollisuutta terveeseen kilpailuun ja helpottamaan julkisten velvoitteiden hoitoa. Strategiassa harmaan talouden torjunnan painopistettä on pyritty siirtämään jälkikäteisestä valvonnasta ennalta estämiseen. Vuosille 2016–2020 asetettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian toimenpideohjelma on jatkoa edelliselle vuonna 2015 päättyneelle toimenpideohjelmalle.[15]

Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaisten yhteistyöllä ylläpidettävä verkkosivusto ”Harmaa talous & talousrikollisuus” kokoaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvän julkisen materiaalin yhteen. Sivusto on tarkoitettu niin suurelle yleisölle, poliittisille päättäjille ja viranomaisille kuin myös tieteentekijöille.

Sivustolta löytyy ajankohtaista tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöistä, niiden laajuudesta ja torjunnasta. Lisäksi sivusto antaa yrityksille ja kansalaisille tietoa siitä, miten toimia oikein ja suojautua harmaan talouden ja talousrikollisuuden aiheuttamilta haitoilta. Ajankohtaisia ilmiöitä kuvataan yhdistelemällä useamman eri viranomaisen havaintoja. Tarkoituksena on osoittaa, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta kuuluu kaikille: viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille. Sivusto toimii myös viranomaisten ja poliittisten päättäjien päätöksenteon tukena. Tietoa löytyy uusista ilmiöistä, kuten alustataloudesta ja virtuaalivaluutoista, mutta myös perinteisimmistä harmaan talouden muodoista, kuten pimeästä työstä ja korruptiosta.

Verkkosivuston toteutushanke on osa vuosille 2016–2020 vahvistettua kansallisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian toimenpideohjelmaa.[15] Sisällöstä vastaa toimituskunta, joka koostuu keskeisistä harmaan talouden torjuntaan osallistuvista viranomaisista ja ministeriöistä. Sivuston ylläpitoon osallistuvat sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Verohallinto, Poliisi, Tulli, Valtakunnanvoudinvirasto, konkurssiasiamiehen toimisto, Aluehallintovirasto, Eläketurvakeskus, Työllisyysrahasto, Tapaturmavakuutuskeskus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Valvira, Ruokavirasto, ELY, Traficom, Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Stea.[16]

Harmaan talouden selvitysyksikkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verohallintoon perustettiin vuonna 2011 Harmaan talouden selvitysyksikkö (HTSY). Harmaan talouden selvitysyksikkö toimii Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain mukaan. Laissa yksikön tehtäväksi on määritelty 1) edistää harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta, sekä 2) laatia viranomaiselle velvoitteidenhoitoselvityksiä organisaatioista ja organisaatiohenkilöistä 6 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin.[17]

Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä takaa yksikölle laajat tiedonsaantioikeudet. Selvityksissä voidaan esimerkiksi kerätä ja yhdistellä salassa pidettäviä viranomaistietoja ja luokitella asiakkaita tai asiakasjoukkoja. Lisäksi selvitysyksikkö laatii julkisia ilmiöselvityksiä, joissa kuvataan harmaan talouden ilmiöitä ja harmaan talouden torjuntaa sekä näiden vaikutuksia yleisellä tasolla. Yksikkö on palveluorganisaatio, joka tiedonsaantioikeuksiensa puitteissa tuottaa palveluja muille viranomaisille toimenpiteiden tueksi. Näin harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntatoimenpiteet saadaan kohdennettua riskiperusteisesti tietyille kohdejoukoille, eikä oikein toimivia yrityksiä tai kansalaisia tarvitse häiritä turhaan. Vuonna 2018 Harmaan talouden selvitysyksikkö vastasi yli 320 000 selvityspyyntöön[18].

Verotarkastuksilla torjutaan harmaata taloutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verohallinnolla on merkittävä osuus harmaan talouden torjunnassa. Yhteistyöllä eri viranomaisten kanssa harmaan talouden torjuntaa pyritään tekemään kokonaisvaltaisesti. Verotarkastus on verovalvonnan eniten resursseja vievä toimenpidemuoto. Harmaan talouden torjuntatyötä tehdään myös keveämmillä keinoilla, kuten rekistereistä poistoilla ja normaalin verovalvonnan keinoin. Suomessa liiketoiminta keskittyy eteläiseen osaan maata, ja siten myös veroriskit keskittyvät Etelä-Suomeen. Harmaata taloutta esiintyy kuitenkin koko maassa.lähde?

Vuonna 2017 noin 15 prosenttia kaikista suoritetuista verotarkastuksista kohdistettiin harmaan talouden toimijoihin. Kaikista suoritetuista verotarkastuksista meni vuonna 2017 noin 13 prosenttia rikosilmoitusharkintaan. Verohallinto on vuosina 2016 ja 2017 tehnyt keskimääräistä huomattavasti enemmän rikosilmoituksia. Rikosilmoitusten määrään vaikuttavat kuitenkin yksittäiset ilmiöt.[18]

Harmaa talous rakennusalalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusalalla tyypillisiä harmaan talouden esiintymismuotoja ovat esimerkiksi kuittikauppa, arvonlisäveropetokset ja tilaajavastuulain laiminlyönti. Korkea aliurakointiaste lisää riskiä harmaan talouden harjoittamiseen. Harmaa talous on rakennusalalla viime vuosina kansainvälistynyt, ja sen vakavuusaste on kasvanut.[18]

Tilaajavastuulaki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilaajavastuulaki vuodelta 2007 velvoittaa tilaajaa hankkimaan ennen vuokratyö- tai alihankintasopimuksen solmimista selvitykset sopimuskumppanin lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta. Tilaajan tulee hankkia laissa luetellut selvitykset ja todistukset, tutustua niiden sisältöön ja säilyttää ne vähintään kaksi vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt.[19]

Tilaajavastuulain noudattamisen helpottamiseksi on kehitetty verkkopalvelu ”Tilaajavastuu.fi”. Suomen Tilaajavastuu Oy:n LK-palvelun kautta haettiin vuonna 2017 noin kahdeksan miljoonaa tilaajavastuuraporttia.[20]

Veronumero

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisella rakennustyömaalla työskentelevällä henkilöllä on oltava henkilötunnisteessa veronumero. Veronumero auttaa harmaan talouden torjuntaa, ja helpottaa työmaan omaa sisäisen turvallisuuden valvontaa. Veronumeron oikeellisuuden voi tarkastaa veronumerorekisteristä.lähde?

Rakentamisen tiedonantovelvollisuus urakka- ja työntekijätiedoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 rakennusalalla tuli voimaan tiedonantovelvollisuus urakka- ja työntekijätiedoista. Lainsäädäntömuutoksen tavoitteena oli harmaan talouden vähentäminen rakennusalalla. Yrityksille säädetyn ilmoittamisvelvollisuuden on havaittu lisänneen erityisesti ulkomaalaisille työntekijöille ilmoitettuja palkkoja. Vuonna 2015 rakentamisen toimialan lainsäädäntömuutoksista johtuva palkkasumman kasvu on ollut arviolta 286–313 miljoonaa euroa. Palkanmaksuun liittyvien verotulojen arvioidaan kasvaneen noin 93–102 miljoonaa euroa. Rakentamisen laajennetun tiedonantovelvollisuuden osuus palkkaan kohdistuvien verotulojen kasvusta on ollut noin 14–15 miljoonaa euroa, lisäksi urakkatiedot ovat kasvattaneet arvonlisäveron tuottoa varovaisen arvion mukaan noin 20 miljoonaa euroa. Siten rakentamisen laajennettu tiedonantovelvollisuus on kasvattanut verotuottoa arviolta vähintään 34–35 miljoonaa euroa vuodessa.[13]

Käännetty arvonlisäverovelvollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännetyssä arvonlisäverojärjestelmässä arvonlisäveron (alv) tilittää valtiolle myyjän sijaan ostaja. Pitkissäkin palveluketjuissa arvonlisävero maksetaan vain kerran, ja sen maksaa ensimmäinen ostaja. Järjestelmä on käytössä Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa.[28] Suomessa järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 2011 lähtien rakennusalalla ja vuodesta 2015 romualalla.lähde?

Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan rakentamispalvelun käännetty arvonlisäverovelvollisuus lisäsi verotuottoa lakimuutoksen jälkeen vuoden aikajaksolla noin 75 miljoonaa euroa sellaisessa tilanteessa, jossa aliurakoitsija on aiemmin ilmoittanut, mutta ei ole maksanut arvonlisäveroa. Sen sijaan käännetty arvonlisäverovelvollisuus ei lisännyt verotuottoa sellaisissa tapauksissa, joissa aliurakoitsija ei ole aiemmin ilmoittanut eikä maksanut arvonlisäveroa.[21]

Harmaa talous majoitus- ja ravintola-alalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majoitus- ja ravitsemisalalla harmaa talous ilmenee muun muassa myyntinä kirjanpidon ohi, kuittikaupan avulla maksettuina pimeinä palkkoina, pimeinä tuloina yrittäjälle sekä sosiaaliturva- ja sosiaalivakuutusmaksujen laiminlyönteinä. Harmaa talous vaikeuttaa rehellisesti toimivien yrittäjien yritystoimintaa. Harmaata taloutta harjoittavat yritykset painavat palvelujen hintatasoa alas, mikä vääristää kilpailua ja pakottaa koko toimialan lähemmäksi epäterveitä toimintatapoja. Suomen harmaasta taloudesta vuodelta 2008 on majoitus- ja ravitsemisalan harmaan talouden määrän arvioitu olevan noin 10 prosenttia eli noin 670 miljoonaa euroa, verovahingon noin 260 miljoonaa euroa ja lakisääteisten vakuutusmaksujen laiminlyöntien noin 60 miljoonaa euroa.[1]

Verohallinto tarkasti ravintola-alaa tehostetusti vuonna 2015 alkaneessa projektissa. Veron välttämistä tai puutteita kirjanpidossa havaittiin noin 66 prosentissa tarkastetuista yrityksistä. Näistä noin kolmasosaa epäiltiin törkeästä kirjanpitorikoksesta tai veropetoksesta.[22]

Helsingin Sanomat testasi vuonna 2011 helsinkiläisten pitseriaravintoloiden asiakaspalvelua. Pienissä ruokaravintoloissa näkyi paljon viitteitä veronkierrosta. Noin joka kolmannessa testatuista viidestätoista ravintolasta kuittia pyydettäessä sen saamisessa tuli ongelmia: kassakoneen luukku saattoi olla ostotapahtuman ajan auki, kuitin saaminen vaati pitkää näppäilyä tai ostotapahtuman loppuunsaattaminen kuitin saamiseksi vaati kassakoneen virran katkaisemista. Kassakonetta oli voitu mahdollisesti jopa manipuloida, joten kuitin saaminen ei taannutkaan paikan nuhteettomuutta. Ruuan arvonlisävero on Suomessa 13 prosenttia, mutta ravintoloiden antamissa kuiteissa esiintyi jopa neljää eri arvonlisäverokantaa: 12, 13, 18 ja 22 prosenttia.[23]

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n mukaan, jos asiakas ei saa kuittia, voi kyse olla harmaata taloutta harjoittavasta yrityksestä. Vaatimalla kuittia asiakas pystyy varmistamaan, että ostos menee yrityksen kassaan. Mikäli ravintola myy jatkuvasti tuotteitaan huomattavan edullisesti, on mahdollista, että se ei hoida kaikkia velvoitteitaan. Hinnasta ei jää riittävästi yritystoiminnasta aiheutuvien kulujen kuten verojen, lainakorkojen, lyhennysten, raaka-aineiden, palkkojen ja työnantajamaksujen maksamiseen.[24]

Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 asetettiin laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa. Lain tavoitteena on torjua harmaata taloutta vähentämällä elinkeinonharjoittajan mahdollisuutta jättää käteismaksuna saatuja tuloja merkitsemättä kirjanpitoon ja edistämällä ostajan mahdollisuutta havaita tällaista myyntiä. Elinkeinonharjoittajan on tarjottava tavaran tai palvelun ostajalle maksusuorituksesta laadittu kuitti, jos maksu suoritetaan käteisellä rahalla tai siihen rinnastettavalla maksutavalla.[25]

Fiskaaliset kassajärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiskaalisten on-line-kassajärjestelmien soveltuvuudesta Suomeen valmistui selvitys vuonna 2018. Kassajärjestelmien käyttöönotto koskisi noin 170 000 yritystä, joilla on kuluttajamyyntiä. Vuotuiset verotuotot kasvaisivat fiskaalisten kassajärjestelmien myötä arviolta 120–140 miljoonaa euroa. Fiskaaliset kassajärjestelmät ovat jossain muodossa käytössä ainakin 22 eri OECD- ja IOTA-maassa, joista 15 on EU-maita.[26]

Harmaa talous muualla maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysmaissa harmaa talous muodostaa usein suuren osan taloudellisesta toiminnasta. Liiketoimintaa koskeva lainsäädäntö lähde? ja sen valvonta ovat näissä maissa heikompia kuin teollisuusmaissa. Tämän vuoksi kehitysmaiden kohdalla puhutaan epävirallisesta taloudesta (engl. informal economy), jolla tarkoitetaan hallinnon säätelyn ulkopuolella olevaa taloudellista toimintaa.lähde?

On arvioitu, että Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa yli puolet maatalouden ulkopuolisesta työllisyydestä olisi epävirallista. lähde? Koska toiminta on hallinnon säätelyn ulkopuolella, on sen yleisyydestä vaikea saada luotettavaa tietoa.

Kehitysmaissa harmaan talouden keskimääräinen osuus kansantaloudesta on teollistuneita maita suurempi. Somaliassa, jossa suurimmassa osaa maata valtionhallinnon ote on olematonta ja valta on paikallistason klaanihallitsijoilla, käytännössä koko kansantalous toimii harmaan talouden varassa. Merirosvoudesta on tullut tärkeä osa alueen taloutta.[27].

Talousrikollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä harmaaseen talouteen liittyviä talousrikoksia ovat verorikokset, sosiaalivakuutusmaksupetokset sekä tulliselvitysrikokset. Usein harmaaseen talouteen yhdistyvät myös kirjanpitorikokset, velallisen rikokset, rahanpesurikokset sekä rekisterimerkintärikokset. Suomessa talousrikosten esitutkintaa suorittavat poliisi ja tulli. Harmaan talouden torjuntatyötä tekevät myös useat muut viranomaiset. Poliisin tietoon tulleista rikoksista yleisimpiä ovat verorikokset, joiden osuus edellä mainituista talousrikoksista oli 48 prosenttia vuonna 2016.[14]

Poliisin tietoon tulleet talousrikosasiat ovat kasvaneet vuosien 2013–2017 aikana. Suuri osa poliisin tietoon tulleista talousrikoksista on muiden valvontaviranomaisten, kuten Verohallinnon ilmoittamia. Siten muiden viranomaisten valvonnan tehostuminen vaikuttaa poliisille tulevien talousrikosasioiden määrään. Käräjäoikeuksien ratkaisemien talousrikosasioiden lukumäärä on pysynyt vuosina 2014–2017 samalla tasolla.[28] Viranomaisten tietoon tulevien talousrikosten määrä kertoo pitkälti viranomaistyön tehokkuudesta, mutta samalla se antaa jonkinlaisen viitteen harmaan talouden määrän kehityksestä.[29] Verohallinnon tekemistä rikosilmoitusta on tullut 251 tuomiota vuonna 2017 ja 184 tuomiota vuonna 2018.[18]

Muut harmaaseen talouteen ja talousrikollisuuteen liittyvät ilmiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prostituutioon usein olennaisena osana liittyvä paritus on Suomen lain mukaan rikollista toimintaa ja kuuluu talousrikostutkinnan kohteisiin.[30] Mutta myöskään itsenäisillä prostituoiduilla ei ole Suomessa laillisen elinkeinonharjoittajan asemaa, vaikka vero- ja kirjanpitovelvollisuus koskeekin prostituutiosta saatuja tuloja samalla tavoin kuin muita ansiotuloja.[31][32] Käytännössä suurin osa prostituutiosta kuuluukin harmaan talouden piiriin, sillä esimerkiksi tutkija Anna Kontulan selvityksen mukaan vain osa ammattimaisimmista prostituoiduista ilmoittaa tulonsa veroviranomaisille[31], ja suurin osa jättää sekä ansiotuloverot ja arvonlisäverot että lakisääteiset eläke- ja sosiaaliturvamaksut maksamatta. Myös Tilastokeskus on todennut seksipalvelujen kulutuksen kasvun olevan harmaan talouden piirissä, ja eduskunnassa asiasta on esitetty kirjallinen kysymys, johon vastatessaan hallitus myönsi ongelman laajuuden.[33][34] Jos tulot on saatu pimeänä, prostituoidut voisivat tällöin myös saada yhteiskunnalta työmarkkina- tai toimeentulotukea ja muita sosiaalietuisuuksia. Harmaata taloutta torjutaan Suomessa juuri talousrikostutkinnan avulla, ja siten myös prostituution harjoittamiseen liittyvät vero- ja kirjanpitorikokset kuuluvat sen piiriin.[35]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hirvonen, Markku & Lith, Pekka & Walden, Risto: Suomen kansainvälistyvä harmaa talous. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2010, Kesäkuu 2010. Suomen Eduskunta.
  2. ↑ Harmaan talouden projektiryhmän loppuraportti, s. 3. (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 1/99) Helsinki: Valtiovarainministeriö Uudenmaan veroviraston projektiyksikkö, 30.6.1999. ISBN 951-804-069-9 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 14.12.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Harmaan talouden esiintyminen ja yleisyys Verohallinto. Viitattu 14.12.2014.
  4. ↑ Schneider, Friedrich & Raczkowski, Konrad & Mróz, Bogdan: Shadow economy and tax evasion in the EU. Journal of Money Laundering Control, 2015. Emerald Group Publishing Limited. (englanniksi)
  5. ↑ Schneider, Friedrich: The Shadow Economy in Europe, 2013 (pdf) 2013. AT Kearney. Arkistoitu 1.8.2017. Viitattu 24.2.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Williams, Colin C. et al.: An evaluation of the scale of undeclared work in the European Union and its structural determinants: estimates using the Labour Input Method 26.1.2018. EU. Viitattu 20.2.2019.
  7. ↑ Menetelmäarvio 21.5.2018. Verohallinto, harmaan talouden selvitysyksikkö. Viitattu 24.2.2019.
  8. ↑ Friedrich Schneider (Univ. of Linz, Austria): The Shadow Economy in Europe, 2013 7/2013. AT Kearney, atkearney.com. Viitattu 15.11.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Raczkowski, Konrad: Measuring the tax gap in the European economy Journal of Economics & Management. 2015. The Central European Journal Of Social Sciences And Humanities (CEJSH). Viitattu 24.2.2019.
  10. ↑ [https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/study_and_reports_on_the_vat_gap_2017.pdf Study and Reports on the VAT Gap in the EU-28 Member States: 2017 Final Report] (pdf) 2017. IHS, Institute for Advanced Studies. Viitattu 24.2.2019.
  11. ↑ Ristola, Kirsi & Mäki, Jarkko Mäki: Sisäkauppapetokset; Selvitys 1/2018 (PDF) 16.1.2018. Verohallinto. Viitattu 24.2.2019.
  12. ↑ Harmaan talouden mittaaminen 22.2.2019. Verohallinto. Viitattu 24.2.2019.
  13. ↑ a b Rakentamisen tiedonantovelvollisuus urakka- ja työntekijätiedoista – lainsäädännön vaikuttavuus; Selvitys 7/2017 (pdf) 14.3.2017. Verohallinto. Viitattu 24.2.2019.
  14. ↑ a b Talousrikollisuus ja harmaa talous Sisäministeriö. Viitattu 24.2.2019.
  15. ↑ a b Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma vuosille 2016–2020 7.6.2016. Sisäministeriö. Viitattu 24.2.2019.
  16. ↑ Kokonaiskuva harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta löytyy nyt yhdeltä verkkosivulta 22.5.2018. Verohallinto. Arkistoitu 11.9.2018. Viitattu 11.9.2018.
  17. ↑ Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä 21.12.2010/1207 Finlex. 21.12.2010. Edita. Viitattu 11.9.2018.
  18. ↑ a b c d Verohallinto panostaa harmaan talouden torjuntaan 23.1.2019. Verohallinto. Arkistoitu 21.2.2019. Viitattu 24.2.2019.
  19. ↑ Tilaajavastuu 4.7.2018. Työsuojeluhallinto. Viitattu 24.2.2019.
  20. ↑ Harmaan talouden torjunnasta aiheutuvassa sääntelytaakassa huomattavia eroja 21.5.2018. Verohallinto. Arkistoitu 21.2.2019. Viitattu 24.2.2018.
  21. ↑ Ristola, Kirsi & Tiira, Eeva: Rakentamispalvelujen käännetty arvonlisäverovelvollisuus, lain vaikuttavuus, loppuraportti (pdf) 31.10.2012. Verohallinto. Viitattu 24.2.2019.
  22. ↑ Ravintola-alan tehovalvonta tuloksekasta 29.3.2016. Verohallinto. Arkistoitu 21.2.2019. Viitattu 24.2.2019.
  23. ↑ HS: Harmaan talouden huomaa kassalla Ilta-Sanomat. 17.7.2011. Viitattu 24.2.2019.
  24. ↑ Harmaa talous ravintola-alalla 8.2.2017. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa. Arkistoitu 21.2.2019. Viitattu 24.2.2019.
  25. ↑ Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteikaupassa Finlex. 30.8.2013. Edita. Viitattu 24.2.2019.
  26. ↑ Kärkkäinen, Olavi: Fiskaaliset kassajärjestelmät – osa V – yhteenveto; Selvitys 15/2018 (pdf) 12.6.2018. Verohallinto. Viitattu 24.2.2019.
  27. ↑ Yksi kuollut Somaliassa kaapatussa laivassa
  28. ↑ Tiivis viranomaisyhteistyö ja yksittäiset laajat juttukokonaisuudet näkyvät poliisin talousrikostilastoissa 17.9.2018. verohallinto. Arkistoitu 24.2.2019. Viitattu 24.2.2019.
  29. ↑ Valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016–2020 (pdf) 28.4.2016. Sisäministeriö. Viitattu 24.2.2019.
  30. ↑ Vanhan ammatin uudet harjoittajat. Rajamme vartijat -lehti, 2004, nro 2. Rajavartiolaitos.
  31. ↑ a b Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa (PDF) 2005. Sexpo Säätiö. Arkistoitu 20.11.2018. Viitattu 24.2.2019.
  32. ↑ Rikollista vai laillista toimintaa (kannanotto) 15.12.2002. Seksialan Liitto SALLI. Arkistoitu 2.12.2003. Viitattu 24.2.2019.
  33. ↑ Alanen, Aku: Elämyskulutus kiehtoo yhä useampia 12.9.2007. Tilastokeskus. Viitattu 24.2.2019.
  34. ↑ Aittoniemi, Sulo: Kirjallinen kysymys eduskunnassa, 1998
  35. ↑ Hallituksen vastaus välikysymykseen harmaan talouden torjunnasta (2002) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harmaa_talous&oldid=22455021”