Pilkkiminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pilkki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pilkkijä

Pilkkiminen on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta. Pilkkiä voi myös kesällä, esimerkiksi veneestä tai laiturilta.

Pilkkimisestä yleisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkimistä harjoitetaan pääasiassa Kanadassa, Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Yhdysvalloissa sitä harrastetaan lähinnä Suurten järvien alueella, jonne sen toivat suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset siirtolaiset.

Kesällä kalastusta voidaan harrastaa pilkkiongintavälineillä veneestä. Pilkkiminen kuten ongintakin ovat jokamiehenoikeuteen rinnastettavia yleiskalastusoikeuksia, joiden harjoittamiseen kalastuslaissa säädetyllä tavalla ei tarvitse lupaa (poiketen esimerkiksi virvelöinnistä ja verkkokalastuksesta). Suomessa kalastuslaki määrittelee pilkkimisen olevan kalastusta siimaan kiinnitetyllä pystysuunnassa liikuteltavalla pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen.[1]

Talvella voidaan harjoittaa myös näköpilkintää. Näköpilkintä tapahtuu matalassa vedessä, niin että pilkkijä asettuu vatsalleen kairareiän eteen kasvot pilkkireiän yläpuolelle. Pian katse tottuu hämärään ja kalat voidaan erottaa vedestä. Kairareiän pohjalle voidaan myös tipauttaa kourallinen riisinjyviä, jotka pohjaan painuessaan luovat vaalean taustan, jota vasten kalat erottuvat paremmin ja siten myös kalan koukuttava vastaisku on helpompi tehdä.

Pilkkimisvarusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailukäyttöön tarkoitettu haarukkavapa varustettuna tapsillisella pystypilkillä.

Pilkkivapa on sangen lyhyt, kevytrakenteinen mormuskavapa saattaa olla kymmenisen senttiä pitkä, kun taas haukipilkintään soveltuvat vavat ovat usein kolmekymmentäsenttisiä. Kilpapilkkijät käyttävät usein haarukkavapoja, joissa siima kelataan vavan molemmissa päissä oleviin ’haarukoihin’ – kalan ylösnosto tapahtuu nopeammin ja se on kanssakilpailijoille vähemmän näkyvää.

Pilkkijakkara ja -rukkaset.

Jääkaira on välttämätön reiän tekemiseksi jäähän. Kaira voi olla perinteinen käsin pyöritettävä tai moottorikaira.[2]

Muut varusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jäänaskalit ovat pilkkijän turvavaruste, jota pidetään helposti saatavilla, esimerkiksi kaulassa roikkumassa. Jään pettäessä naskalit isketään jään reunaan ja ne helpottavat hyisestä vedestä nousemista.
  • Sohjokauha on kauha, jossa on ristikkomainen rei'itys. Se helpottaa sohjon poistoa avannosta.
  • Pilkkijakkaralla tarkoitetaan usein kokoontaitettavaa reppujakkaraa, joka sisältää myös säilytystilaa pilkkivavoille ja muille tarvikkeille.
  • Pilkkipönttö on yleensä styroksinen astia jossa on pyöreä reikä josta pilkityt kalat laitetaan sisään, ilman että pöntön kantta tarvitsee avata.
  • Pilkkijä tarvitsee säähän sopivat varusteet, kuten pilkkihaalarin, turkislakin ja rukkaset sekä asianmukaiset jalkineet.
Tyypillinen pystypilkki.

Vieheet eli pilkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystypilkit ovat yleensä noin viisi senttimetriä pitkiä suipon uistimen muotoisia metallinpaloja (usein kuparista tai messingistä tehtyjä), jotka nimensä mukaisesti uivat pystyasennossa. Pystypilkin alla on usein pienen ketjun päässä oleva koukku. Hyvin yleinen tapa on kiinnittää pystypilkkiin tapsi (10-15 senttimetriä pitkä siima), jonka toisessa päässä on usein mormuska.

Värikoukulla pilkkiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystypilkinnän yksi erityislaji on värikoukulla kalastaminen. Pystypilkkiin on kiinnitetty lyhyellä ketjulla tai siimalla koukku, johon on valettu väriosa. Koukku on tavallisesti kolmi- tai yksihaarainen. Yksihaarainen muistuttaa morria ja siinä käytetään syöttiä. Kolmihaaraisessa värikoukuissa ei ole tapana käyttää syöttiä. Värikoukulla kalastamisessa on tavanomaista, että pienetkin vaihtelut värityksissä voivat vaikuttaa radikaalisti syöntihalukkuuteen. Näin myös vesistön laatu vaikuttaa koukun ottavuuteen.

Tasapainopilkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasapainopilkit uivat vaakatasossa. Ne jäljittelevät muodoltaan kalaa ja ovat ulkonäöltään kuin pieniä vaappuja. Tasapainolla on perinteisesti pyydetty isompaa kalaa, eritoten ahventa.

Painokoukku eli mormuska.

Mormuska (morri, mormu, mormyska) on eräänlainen painokoukku. Mormuskat ovat muihin pilkkeihin verrattuna hyvin pieniä: pienimmät mormuskat saattavat olla vain muutamia millimetrejä halkaisijaltaan, suurimmatkin ovat korkeintaan parisenttisiä. Pelkällä mormuskalla pilkkiminen vaatii ohuen siiman, eikä onnistu kovin syvässä vedessä, sillä kevyt mormuska vajoaa pohjaan varsin hitaasti. Pienimmät yksinään uitettaviksi tarkoitetut mormuskat painotetaan usein volframilla, mutta isommat ja pystypilkin kanssa käytettävät painotetaan kevyemmällä, mutta helpommin muovattavalla lyijyllä. Valmis mormuska pinnoitetaan halutun väriseksi. Syöttinä voi käyttää esimerkiksi kärpäsen tai surviaissääsken toukkaa.

Mateita pilkitään erityisellä pitkällä liuskalla, jonka toisessa päässä on siiman kiinnityslenkki ja toisessa päässä kaksi isoa koukkua. Viehe lasketaan pohjaan asti ja sitä nyitään välillä hieman, jolloin se nousee pystyyn ja made luulee sitä toiseksi paritteluhaluiseksi mateeksi. Mateen ollessa pilkin päällä nykäistään taas jolloin koukut lävistävät mateen mahapuolelta. Mateita pilkittäessä käytetään normaalia järeämpää pilkkivapaa, koska se soveltuu tarkoitukseen paremmin jäykkyytensä ansiosta. Mateiden yöpilkintä on myös mahdollista.

Toukkia.

Onkiliero (kastemato)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen hyvinsäilyvä syötti, samoja matoja käytetään kesäisin onginnassa.

Kärpäsentoukka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärpäsentoukka on pilkkijän yleisin syötti: se on hinnaltaan huokea ja hyvin säilyvä. Se on vaalea perusväriltään, mutta yleisimmin käytetään karamellivärillä värjättyjä toukkia. Yleisimmin käytettyjä värejä ovat punainen, vihreä, sininen ja keltainen.

Surviaissääsken toukka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Surviaissääsken toukkaa pidetään parhaana syöttinä, mutta sen säilyvyys on huono, ja rakenteellinen kestävyys pujotettaessa koukkuun melko heikko. Sitä käytetään eritoten mormuskapilkinnässä ja silloin, kun tiedetään olevan huono syönti.

Ylivoimaisesti suosituin saaliskala pilkinnässä on ahven. Usein pilkkiin tarttuu myös särkiä ja kiiskiä. Lisäksi muiden kalalajien pilkkimiseen käytetään saaliskalasta riippuen erilaisia välineitä ja kalastustekniikkoja, muun muassa mateen, hauen, siian sekä isompien lohikalojen, kuten taimenen ja kirjolohen pilkkimiseen.

Pilkkiminen kilpailumuotona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miljoonapilkin osallistujia vuonna 2005.

Suomessa järjestetään talvisin myös pilkkikilpailuja, joissa parhaat voittavat tavarapalkintoja. Kilpailutapahtumista osallistujamäärältään suurin oli Veljekset Keskisen järjestämä Miljoonapilkki Töysän Ponnenjärvellä. Myös Kilpisjärven Vain kaksi kalaa -pilkkikilpailu on huomionarvoinen osanottajamäärän ja palkintoihin nähden vaatimattomien saaliiden vuoksi. Pilkkimisen Suomen-mestaruuskilpailut järjestetään myös vuosittain, ja osallistujamäärät lasketaan tuhansissa. Suomen-mestaruuskilpailuja on järjestetty myös pilkkihiihdossa, jossa yhdistyy hiihto ja pilkkiminen. Pudasjärvellä järjestetään kesäpilkin MM-kilpailut.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]