Kuusenpihkavoide
Kuusenpihkavoide on perinteinen haavanhoitomuoto, joka on saanut uuden tulemisensa tieteellisten ja kliinisten tutkimusten perusteella 2000-luvulla. Haavojen pihkahoidolla on todella vanhat perinteet: haavoihin sitä ovat käyttäneet jo ainakin muinaiset egyptiläiset. Pohjoismaissa ja Venäjällä havupuiden pihkaa on käytetty perinteisesti tuoreisiin ja tulehtuneisiin haavoihin, ja siitä on maininta ruotsalaisen Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578.[1] Pihkavoidetta on myös kokeiltu Pohjois-Suomen terveyskeskuksissa vaikeahoitoisten haavojen hoitoon menestyksellä. Osalla pihkavoiteista on Suomessa Valviran myöntämä CE-merkki ja ne kuuluvat lääkinnälliset laitteet ja tarvikkeet -kategoriaan – ensimmäisenä suomalaisena luonnontuotteena.[2] Luonnon pihka on monimutkainen seos, jonka pääkomponentteja ovat diterpeeneihin kuuluvat hartsihapot (esimerkiksi abietiinihappo, dehydroabietiinihappo, isopimaarihappo), lignaanit ja kumarihappo. Komponenttien pitoisuus pihkassa riippuu siitä, mistä havupuusta pihka on kerätty, ja minkälaisesta pihkasta on kysymys (”fysiologinen” valutuspihka vaiko ”kypsynyt” havupuun runkopihka (”calluspihka”)).[3]
Biologiset vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimus on osoittanut, että luonnon pihka on laajakirjoisesti ja voimakkaasti antimikrobinen eri mikrobeja (bakteerit, sienet, homeet) kohtaan. Antimikrobinen ominaisuus perustuu siihen, että pihkan hartsihapot rikkovat mikrobisolun seinämän ja solukalvon monin eri tavoin. Sen seurauksena mikrobisolu ei pysty tuottamaan energiaa ja mikrobiklooni kuolee.[4] Tämän antiseptisen vaikutusmekanismin vuoksi mikrobit eivät myöskään pysty muodostamaan resistenttejä mikrobikantoja pihkaa vastaan. Mikrobiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnon pihka tehoaa myös antibiooteille resistenteiksi tulleisiin mikrobikantoihin (esimerkiksi MRSA ja VRE).[5]
Kuusenpihkavoide vaikuttaa sekä grampositiiviisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin.[4]
Kuusenpihkavoiteella on todettu in vitro laboratoriotutkimuksissa tulehdusta rauhoittavia anti-inflammatorisia ominaisuuksia. Kliinisissä potilaskokeissa voiteen on havaittu tehostavan ihohaavojen paranemista ja vähentävän kipua.[6][7][8][9][10]
Kuusenpihkavoiteen käytössä tulee huomioida henkilöt, joilla on yliherkkyys luonnon hartseja kohtaan. Kuusenpihkavoide aiheuttaa näillä henkilöillä paikallisen allergisen ihottuman (allerginen kosketusekseema) ja estää salvan käytön.[4]
Kuusenpihkavoiteen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haavojen ja ihovaurioiden hoitoon on saatavilla apteekeista teollisesti, ilman kuumentamista, kuusen pihkasta valmistettua pihkasalvaa. Kuusenpihkavoiteen myynti ja markkinointi haavanhoitotuotteena edellyttää, että tuote on rekisteröity haavanhoitotuotteeksi viranomaisten toimesta (Valvira) ja että tuotteella on EU-direktiivin edellyttämä CE-merkki. Pihkaa saa kerätä tai valuttaa puun rungosta vain puun omistajan luvalla.
Kaupallista pihkasalvaa voi laboratorio- ja kliinisten kokeiden mukaan käyttää tehokkaana luonnonmukaisena hoitovaihtoehtona ihohaavojen, nirhaumien ja halkeamien, ihotulehdusten, palovammojen, kynsivallin tulehduksen ja alkuvaiheen kynsisienen hoitoon.[4][8] Salva ei ole kosmeettinen tuote tai yleisvoide, ja se ei sovellu allergisten ihottumien hoitoon tai henkilöille, joilla on yliherkkyys luonnon hartseja kohtaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suvi Turunen: Pihkasta tuli huippulääke 7.3.2012. Yle Uutiset. Viitattu 14.11.2014.
- ↑ Lääkelaitos hyväksyi kuusenpihkavoiteen Yle Uutiset. 5.9.2008, päivitys 24.5.2012. Viitattu 14.11.2014.
- ↑ Metsälä H.: Pihka. Gummerus Kirjapaino Oy. 2001.
- ↑ a b c d A Sipponen: Coniferous resin salve, ancient and effective treatment for chronic wounds – laboratory and clinical studies. Academic Dissertation. University of Helsinki, 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ A Sipponen, K Laitinen: Antimicrobial properties of natural coniferous rosin in the European Pharmacopoeia challenge test. APMIS, 2011, nro 10, s. 720–724. PubMed:21917009 doi:10.1111/j.1600-0463.2011.02791.x ISSN 1600-0463 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ A Sipponen et al: Beneficial effect of resin salve in treatment of severe pressure ulcers: a prospective, randomized and controlled multicentre trial. The British Journal of Dermatology, 2008, nro 5, s. 1055–1062. PubMed:18284391 doi:10.1111/j.1365-2133.2008.08461.x ISSN 0007-0963 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ A Sipponen et al: Natural coniferous resin salve used to treat complicated surgical wounds: pilot clinical trial on healing and costs. International Journal of Dermatology, 2012, nro 6, s. 726–732. PubMed:22607295 doi:10.1111/j.1365-4632.2011.05397.x ISSN 1365-4632 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b T Auvinen et al: Efficacy of topical resin lacquer, amorolfine and oral terbinafine for treating toenail onychomycosis: a prospective, randomized, controlled, investigator-blinded, parallel-group clinical trial. The British Journal of Dermatology, 2015, nro 4, s. 940–948. PubMed:26036329 doi:10.1111/bjd.13934 ISSN 1365-2133 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Arno Sipponen et al: Natural coniferous resin lacquer in treatment of toenail onychomycosis: an observational study. Mycoses, 2013, nro 3, s. 289–296. PubMed:23131104 doi:10.1111/myc.12019 ISSN 0933-7407 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ AK Burakowska et al: Healing of Neuropathic Diabetic Foot Ulcers of PEDIS Grade 1-2 at Home Care with Topical Antiseptics: An Observational Follow-Up Investigation. Journal of Clinical & Experimental Dermatology Research, 2017, nro 6. doi:10.4172/2155-9554.1000434 ISSN 2155-9554 Artikkelin verkkoversio.