Aleksanteri V (vastapaavi)

Vastapaavi Aleksanteri V. Piirros 1400-luvulta.

Aleksanteri V, syntymänimeltään Petros Philargos (noin 1339 Neapoli – 3. toukokuuta 1410 Bologna), oli vastapaavi kymmenen kuukauden ajan vuosina 1409–1410. Hänet tunnetaan myös lisänimellä Pietro Di Candia.

Philargos liittyi nuorena fransiskaanien veljeskuntaan ja opiskeli teologiaa. Vuonna 1402 hänet vihittiin Milanon arkkipiispaksi. Paavi Innocentius VII nimitti Philargoksen kardinaaliksi sekä paavin legaatiksi Lombardiaan vuonna 1405.

Roomalaiskatolista kirkkoa vaivasi 1400-luvun alussa vakava hajaannus, joka tunnetaan nimellä suuri skisma. Kirkossa oli tuolloin kaksi kilpailevaa paavia, toinen Roomassa ja toinen Avignonissa. Kiistan ratkaisemiseksi kutsuttiin Pisaan vuonna 1409 koolle kirkolliskokous, joka yritti tehdä skismasta lopun. Pisan kirkolliskokous erotti Rooman paavi Gregorius XII:n ja Avignonin vastapaavi Benedictus XIII:n sekä valitsi yksimielisesti tuolloin 70-vuotiaan Philargoksen uudeksi paavi Aleksanteri V:ksi.

Pisan kirkolliskokous ei kuitenkaan saanut suostuteltua paavi Gregorius XII:ta ja vastapaavi Benedictus XIII:ta eroamaan. Kumpikaan paaveista ei pitänyt kirkolliskokousta laillisena eikä sen päätöksiä pätevinä. Lopputuloksena kirkossa oli kahden sijasta kolme toistensa kanssa kilpailevaa paavia.

Vuonna 1410 paavi Aleksanteri V lähetti Prahan arkkipiispa Zbynekille bullan, jossa käsketään polttaa Wycliffen harhaoppiset teokset. Paavi Aleksanteri kuoli pian tämän jälkeen hämärissä olosuhteissa. On väitetty, että Aleksanteri V:n myrkytti hänen seuraajansa, vastapaavi Johannes XXIII, mutta tästä ei ole todisteita.