Suomen valtiosihteerinvirasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen valtiosihteerinvirasto
Entinen Suomen valtiosihteerinviraston talo, Prospekt Rimskogo-Korsakova 39, Pietari.
Entinen Suomen valtiosihteerinviraston talo, Prospekt Rimskogo-Korsakova 39, Pietari.
Perustettu 1826
Lopetettu 1918
Tehtävä Suomen suuriruhtinaskunnan edustaja
Päätoimi­paikka Pietari, Venäjän keisarikunta

Suomen valtiosihteerinvirasto oli vuosina 1826–1918 autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan edustajana Pietarissa toiminut virasto. Sen päällikkönä oli ministerivaltiosihteeri (vuoteen 1834 valtiosihteeri), joka oli korkein suomalainen viranomainen Venäjän keisarin luona. Virastoa kutsuttiin myös Hänen Majesteettinsa Keisarin Suomen kansliaksi. Valtiosihteerinviraston edeltäjänä toimi vuosina 1811–1826 Suomen asiain komitea.

Valtiosihteerinviraston yhteydessä toimivat Suomen passivirasto ja Helsingin keisarillisen yliopiston kanslerinvirasto.[1] Passivirasto valvoi suomalaisten matkustamista Venäjälle ja hoiti Venäjällä pysyvästi asuneiden Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisten asioita. Se perustettiin vuonna 1819 Suomen passitoimistona, ja oli vuodesta 1848 valtiosihteerinviraston alainen erillinen virasto.

Suomen itsenäistymisen jälkeen viimeisestä ministerivaltiosihteeristä Carl Enckellistä tuli Suomen diplomaattinen edustaja Pietarissa. Valtiosihteerinvirasto ja Suomen passivirasto lakkautettiin virallisesti asetuksella 1. heinäkuuta 1918 alkaen.[1]

Valtiosihteerinviraston talo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiosihteerinvirasto toimi Pietarissa osoitteessa Jekateringofski Prospekt 39 (kadun nykyinen nimi on Prospekt Rimskogo-Korsakova). Talo oli hankittu Suomen asiain komitean käyttöön vuonna 1813.[2] Se oli rakennettu vuosina 1808–1810 N. Semjonovin kaupunkitaloksi, ja sitä laajennettiin vuonna 1845 arkkitehti Harald von Bossen suunnitelman mukaan sekä vielä uudelleen vuonna 1908.[3] Suomen itsenäistyttyä rakennuksessa toimi muun muassa Suomen Pietarin-pääkonsulaatti vuosina 1923–1938. Suomen valtio myi talon Neuvostoliitolle 1,4 miljoonalla ruplalla vuonna 1954.[4]

  1. a b Jussi Nuorteva & Tuire Raitio (toim): Ulkoasiainhallinnon Matrikkeli 1918–1993 1, s. 18–19. Ulkoasiainministeriö, Helsinki 1993.
  2. Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, kuvaliite. WSOY, Helsinki 2004.
  3. Дом Н. Семенова - Дом статс-секретариата Великого княжества Финляндского (venäjäksi) Citywalls.ru. Viitattu 4.8.2021.
  4. Pietarin pääkonsulaatin historia Suomen suurlähetystö, Moskova. Viitattu 4.8.2021.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.