Himalajankuusi
| Himalajankuusi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Pääjakso: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Luokka: | Paljassiemeniset Pinopsida |
| Alaluokka: | Havupuut Pinidae |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Kuuset Picea |
| Laji: | smithiana |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Abies khutrow (Royle ex Turra) Loudon |
|
| Katso myös | |
Himalajankuusi (Picea smithiana) on läntisen Himalajan alueelta Koillis-Afganistanin, Pohjois-Pakistanin, Intian ja Nepalin alueilta kotoisin oleva puu.[2] Se kasvaa 2 400 – 3 600 metrin korkeudella merenpinnasta vuoristojen jyrkillä rinteillä.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Himalajankuusi kasvaa jyrkillä vuoristorinteillä Himalajan vuoriston alueella. Se suosii kasvualustana hiekka- ja savimaata. Himalajankuusi elää kosteassa monsuuni-ilmastossa, jossa se kokee keskimäärin 1 000 – 2 500 millimetrin vuotuisen sademäärän. Se on sopeutunut elämään −20°C – 30°C lämpötilassa.[2]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Himalajankuusi on suuri ainavihanta puu, joka kasvaa 30–45 m korkeaksi[2] ja jonka rungon halkaisija on noin 1–2 m. Sillä on kartiomainen latvusto, jossa on tasaiset, yleensä riippuvat oksat.
Versot ovat vaalean kellanruskeita ja karvattomia. Lehdet ovat neulamaisia, 3–5 cm pitkiä, puolivihreitä, ja niissä on huomaamattomia suuviivoja. Himalajankuusen neulaset ovat kuusien pisimmät. Kävyt ovat leveitä ja kartiomaisia, 9–16 cm pitkiä ja 3 cm leveitä, nuorena vihreitä, kypsyessään kellanruskeat ja avautuvat 5–6 cm leveiksi 5–7 kuukautta pölytyksen jälkeen. Emilehdet ovat jäykkiä ja pyöreäreunaisia.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Himalajankuusi on tärkeä talouspuu ja se on erinomaista rakennusmateriaalia. Sitä käytetään sisätilojen lattioiden ja kattojen rakennusmateriaalina. Sitä on käytetty käsiteltynä myös ratapölkkyjen materiaalina. Suhteellisen keveytensä vuoksi himalajankuusta on käytetty myös lentokoneiden rakentamiseen. Pienempiä yksilöitä käytetään selluteollisuuden tarpeisiin.[1]
Lajin pitkät neulaset ja roikkuvat oksat tekevät siitä suositun koristepuun, ja se onkin yleinen eurooppalaisissa puutarhoissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Farjon, A. & Rushforth, K.: Picea smithiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Sohial Ahmad, Adnan Ahmad & S.M. Nizami: Assessement of Biomaass Expansion Factor of Picea Smithiana (WALL) Boiss. International Journal of Scientific & Engineering Research, 2014, 5. vsk, nro 11, s. 1232. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 4.8.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
