Hassun-Pekko

Petter Juhana Komppa eli Hassun-Pekko (1852 – talvella 1922) oli suomalainen Mäntyharjussa asunut kiertelevä viulupelimanni.

Pekon äidille oli kansa antanut nimityksen Pikku-Hassu ja sen mukaan myös Pekko sai liikanimensä Hassun-Pekko. Lapsena hän hankki elatuksensa kerjäämällä. Eräällä kerjuumatkallaan Pekko kävi Mäntyharjun pappilassa, jossa pappi lahjoitti kertoman mukaan hänelle viulun elatusavuksi kuulutuaan pojan soittohaluista. Myöhemmin Pekolla oli useita muitakin viuluja, joista yhden hän sai Mäntyharjussa asuneelta musiikkimies Emil Sivorilta. Pekko oli pelimannina Mäntyharjussa ja lähipitäjissä pidoissa, häissä, iltamissa ja muissa tilaisuuksissa. Hän oli myös aiheena Alpo Noposen runoon Vanha viulu.

Hassun-Pekko sepitteli myös runonpätkiä, teki niihen sävelen ja esitti sitten niitä kuulijoille. Useimmat Pekon runoriimit käsittelivät nuorten rakkausseikkailuita. Vanhemmiten Pekon kuulo ja näkö heikkenivät ja hän joutui muuttamaan kunnalliskotiin. Pekko ei kuitenkaan viihtynyt siellä ja talvella 1922 hän lähti sieltä lyhyelle kylämatkalle mutta tuupertui maantielle ja kuoli. Viulu hänellä oli mukanaan vielä tälläkin matkalla. Hassun-Pekko haudattiin Mäntyharjun hautausmaalle.

Monet Hassun-Pekon tekemistä viisuista kuuluvat edelleen kansanmusiikin esittäjien ohjelmistoon. Hänestä on tehty myös näytelmä ja televisio-ohjelmia. Vuonna 2018 Ilkka Matikka julkaisi Hassun Pekon viisuja-teoksen, johon on kerätty aiemmin julkaisemattomia Hassun-Pekon tekemiä viisuja Mäntyharjusta, Juvalta ja Savitaipaleelta. Hassun-Pekolle on ehdotettu myös patsasta Mäntyharjuun.