Petro Porošenko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Petro Poroshenko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Petro Porošenko
Ukrainan 5. presidentti
7. kesäkuuta 2014 – 20. toukokuuta 2019
Pääministeri Arseni Jatsenjuk
Volodymyr Hroisman
Edeltäjä Viktor Janukovytš
Seuraaja Volodymyr Zelenskyi
Henkilötiedot
Syntynyt26. syyskuuta 1965 (ikä 59)
Bolhrad, Odessan alue, Ukrainan SNT
Kansalaisuus Ukraina ukrainalainen
Ammatti liikemies, poliitikko
Puoliso Maryna Porošenko
Lapset 4
Tiedot
Puolue Euroopan solidaarisuus
Uskonto ortodoksi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.poroshenko.com.ua

Petro Oleksijovytš Porošenko (ukr. Петро́ Олексі́йович Пороше́нко, s. 26. syyskuuta 1965[1] Bolhrad, Odessan alue, Ukrainan SNT) on ukrainalainen poliitikko ja liikemies. Toukokuun 2014 presidentinvaaleissa hänet valittiin Ukrainan presidentiksi,[2] ja hänen presidenttikautensa päättyi vuoden 2019 presidentinvaaleissa kärsityn tappion jälkeen toukokuussa 2019.[3] Hän on koulutukseltaan Kiovan kansallisesta yliopistosta valmistunut ekonomi.[1]

Poliitikko ja presidentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porošenko on ollut Ukrainan parlamentin kansanedustaja neljän kauden aikana. Porošenko valittiin radaan ensimmäisen kerran Ukrainan sosiaalidemokraattisesta puolueesta vuonna 1998 ja kaksi vuotta myöhemmin hän perusti Solidaarisuus-puolueen. Hän oli myös perustamassa Alueiden puolue -puoluetta ja liittyi 2002 Viktor Juštšenkon Meidän Ukrainamme -vaaliliittoon.[4]

Porošenkon tärkeimpiin poliittisiin tehtäviin kuuluvat toimiminen kansallisen puolustusneuvoston sihteerinä Juštšenkon aikana helmi-syyskuussa 2005, Ukrainan kansallispankin puheenjohtajuus helmikuusta 2007 lähtien, Ukrainan ulkoministerinä toimiminen Julija Tymošenkon hallituksessa (9. lokakuuta 2009 – 11. maaliskuuta 2010) sekä talous- ja kauppaministerin tehtävät Mykola Azarovin hallituksessa (23. maaliskuuta 2012 – 24. joulukuuta 2012).[1]

Porošenkon kannatus Ukrainan presidentinvaaleissa 2014.

Porošenko oli puolueista riippumattomana ehdokkaana Ukrainan presidentinvaaleissa 25. toukokuuta 2014.[1] Mielipidekyselyissä hän oli ollut, Ukrainan parlamentin 22. helmikuuta 2014 tekemän, aiemman presidentti Janukovitšin syrjäyttämisen ja tätä seuranneen Krimin kriisin jälkeen eli helmikuun 2014 lopusta lähtien eniten kannatusta saanut ehdokas. Esimerkiksi 23. huhtikuuta 2014 julkaistussa, aikavälillä 9.–16. huhtikuuta tehdyssä keskeisten mielipidetutkimuslaitosten yhteisessä, 6 200 vastaajaa käsittäneessä mielipidekyselyssä Porošenkon kannatukseksi ilmoitettiin 48,4 ja Julija Tymošenkon (”Isänmaa” eli Batkivštšyna-puolue) 14 prosenttia. Heidän perässään tulivat kansanedustaja, suurliikemies Serhi Tihipko (riippumaton ehdokas, aiemmin Alueiden puolue) 7,4, Myh’ailo Dopkin (Alueiden puolue) 6 ja kannatuksella Petro Symonenko (Kommunistinen puolue) 5,6 prosentin kannatuksella. Muut ehdokkaat saivat tässä vaiheessa vähäisemmän kannatuksen.[5]

Porošenko voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella.[6] Ukrainan keskusvaalikomission tulosten mukaan hän sai 54,7 prosenttia presidentinvaaleissa annetuista äänistä.[2]

Tammikuussa 2019 hän ilmoitti pyrkivänsä myös jatkokaudelle seuraavissa vaaleissa.[7] Hän eteni Ukrainan presidentinvaalien 2019 toiselle kierrokselle. Kun toisen kierroksen äänistä yli 98 prosenttia oli laskettu, Porošenkolle oli tulossa runsaan 24 prosentin osuus äänistä. Vaalivoittajaksi ja Porošenkon seuraajaksi oli nousemassa näyttelijänä tunnettu Volodymyr Zelenskyi, jonka ääniosuus oli yli 73 prosenttia.[8] Porošenkon presidenttikausi päättyi 20. toukokuuta 2019, jolloin hänen seuraajansa Volodymyr Zelenskyi astui virkaan.[3]

Varakas suurliikemies

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouslehti Forbes arvioi maaliskuussa 2014 Porošenkon omistusten arvoksi 1,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[9] Edellisvuonna toinen julkaisu oli arvioinut omaisuudeksi miljardi dollaria.[10] Porošenkon yritysvarallisuutta on hoidettu ainakin osin Ukrprominvest-konsernin välityksellä.[11] Yhtymään kuuluu kymmeniä yrityksiä, kuten Bogdan-yhtiö (muun muassa linja-autojen ja johdinautojen valmistusta),[12] Leninska kuznja -telakkayhtiö (siviili- ja sotilasalusten sekä metallirakenteiden valmistusta), makeisvalmistaja Roshen ja muutama muu makeistehdas.[13] Myös televisiokanava 5 kanal on liitetty konserniin. Uutistuotantoon panostavaa kanavaa on pidetty liberaalina mutta varsin neutraalina toimijana maan vahvasti politisoituneessa mediakentässä. Myös Ukrajinska Pravda -sanomalehti kuuluu Porošenkon hallitseman Ukrprominvestin mediaomistuksiin.[14] Porošenko myi 5 kanalin Vilni media -holdingyhtiölle vuonna 2021.[15]

Roshenin omistaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Roshen
Roshen-suklaata

Porošenko on erityisen tunnettu makeistehtailijana ja Roshen-suklaayhtiön pääomistajana (ukr. Рошен, Rošen, yhtiön käyttämä kirjoitusasu: Roshen). Yhtiön nimen sanotaan johdetun Porošenko-sukunimen keskiosasta. Roshen-yhtiön ilmoituksen mukaan Venäjän viranomaiset kielsivät makeisyhtiön tuotteiden maahantuonnin Venäjälle kesällä 2013 eivätkä antaneet tuontirajoituksille pätevää syytä. Tätä aiemmin Venäjä oli yhtiön päämarkkina-alueita. Yhtymällä on ollut omaa tuotantoa myös Venäjän Lipetskin alueella.[16] Venäläisviranomaiset ovat kuitenkin – venäläisten suklaavalmistajien rikosilmoituksiin liittyviin vaatimuksiin vedoten – pysäyttäneet Roshenin 13 vuotta toimineen Lipetskin tehtaiden toiminnan maaliskuussa 2014, pidättäneet tehtaan kirjanpitäjät ja takavarikoineet yhtiön dokumentteja, poistaneet työntekijät tehtaalta ja ryhtyneet vaatimaan oikeusteitse 2,4 miljardin Venäjän ruplan korvauksia venäläistehtaiden vaatimuksen mukaan heille ”neuvostoajalta saakka kuuluneiden tuotenimien käyttämisestä”. Lipetskin tehdas ilmoitti pysäyttäneensä viipymättä tuotenimikiistan kohteena olevien tuotteiden valmistuksen, mutta viranomaiset olivat silti ryhtyneet tehtaanjohdon mielestä ”kohtuuttomiin toimiin”.[17] Joidenkin lähteiden mukaan Venäjä perusteli tehtaan sulkemista ja myyntikieltoa muodollisesti terveyssyillä. Kiellon todelliseksi syyksi on asiantuntijamielipiteissä arveltu Venäjän poliittisen johdon huolta Ukrainan länsimyönteisen presidenttiehdokkaan poliittisesta linjasta.[18][19]

Tultuaan valituksi presidentiksi Porošenko on pyrkinyt vaalilupaustensa mukaisesti myymään Roshenin, mutta Ukrainan ja Venäjän kriisiytyneet välit ovat estäneet sen. Venäjän Roshenia vastaan kohdistamia toimia on kutsuttu "suklaasodaksi".[20] Vuoden 2015 puolivälissä Moskovassa annettu oikeuden päätös pidättää Roshenin omaisuus Venäjällä on kuitenkin estänyt myymispyrkimykset toistaiseksi.[21][22]

Presidenttikauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuun 2019 parlamenttivaaleissa Porošenko oli Euroopan solidaarisuus -puolueensa vaalilistan ensimmäisenä, ja tuli siten valituksi radaan.[23]

Samassa kuussa Ukrainan tutkintavirasto (SBI) kutsui Porošenkon kuultavaksi. Entisen presidentti Janukovytšin henkilöstöpäällikkö Andri Portnov oli avannut rikosjutun Porošenkoa vastaan mahdollisesta maanpetoksesta ja vallankaappausyrityksestä, joka olisi tapahtunut marraskuussa 2018. SBI:n mukaan tapahtuma liittyy Kertšinsalmen välikohtaukseen 25.11.2018. Lisäksi SBI sanoi tutkivansa Porošenkon mahdollisia talousrikoksia.[24]

Joulukuussa 2019 SBI ratsasi Porošenkon puolueen päämajan ja hänen ja puolueen kakkosmiehen Ihor Kononenkon omistaman kuntosalin. SBI:n mukaan kuntosalin asiakkaita kuvattiin salaa. Kaiken kaikkiaan SBI:lla oli Porošenkoa vastaan auki muun muassa veronkierrosta ja rahanpesusta 13 rikostutkintaa, jotka liittyivät vuoden 2018 Kuznja na Rybalskomu -telakan ja asetehtaan myyntiin oligarkki Serhi Tihipkolle ja salaista tietoa sisältäneiden palvelinten varastamiseen sekä valtion omaisuuden varastamiseen.[25]

Alkuvuodesta 2022 Kiovassa järjestettiin maanpetoksesta vangitsemisoikeudenkäynti, jossa Porošenko vapautettiin, mutta hänen passinsa takavarikoitiin ja hänelle määrättiin miljoonan hryvnian takuusumma. Syytteet koskivat kivihiilen kauppaa Itä-Ukrainan separatistialueilta vuosina 2014–2015. Porošenko oli aiemmin paennut maasta ja oleskellut ilmeisesti Puolassa mutta palasi oikeudenkäyntiin. Koska Porošenko oli istuva kansanedustaja, syytteiden ajaminen oli valtakunnansyyttäjän tehtävä. Porošenko piti syytteitä poliittisena ajojahtina. Porošenkon kannattajat osoittivat Kiovassa mieltä ex-presidentin puolesta.[26][27]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petro Porošenko meni vuonna 1984 naimisiin Maryna Perevedentsevan kanssa. Vaimo on ammatiltaan kardiologi ja on vältellyt julkisuutta lukuun ottamatta miehensä niemä kantavaa hyväntekeväisyysjärjestöä. Parilla on neljä lasta (2 poikaa ja 2 tytärtä), joista kahden kummisetä on Viktor Juštšenko.[28] Myös vanhin poika Oleksi Porošenko on mukana politiikassa, ja hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin vuonna 2014 Vinnytsjan alueen edustajana.[29]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Porošenko on ortodoksi. Hän on useaan otteeseen käyttänyt varallisuuttaan luostarien ja muiden kirkon omistamien rakennuksien kunnostamiseen. Lisäksi hänellä on jopa arvovieraita tavatessaan yleensä mukanaan krusifiksi.[30]

Porošenko puhuu ukrainaa, venäjää, englantia ja romaniaa.[31]

Porošenko on diabeetikko.[32][33]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Porošenko Pjotr (Korrespondent-lehden henkilökuva) Korrespondent, korrespondent.net. Arkistoitu 19.7.2006. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Poroshenko wins presidential election with 54.7% of vote - CEC 29.5.2014. Interfax-Ukraine. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b Ukrainan uusi presidentti astui virkaan ja hajotti heti parlamentin Yle Uutiset. Viitattu 3.3.2020.
  4. ↑ Luke Harding ja Oksana Grytsenko: Chocolate tycoon heads for landslide victory in Ukraine presidential election, The Guardian 23.5.2014 (englanniksi)
  5. ↑ Ukrainian president could be elected in first round (Tietotoimisto Ukrinformin uutinen presidentinvaaleja koskevasta mielipidekyselystä) 23.4.2014. Ukrinform. Viitattu 24.4.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Pekka Hakala: Vaaliviranomaiset vahvistavat: Miljardööri Porošenko on Ukrainan uusi presidentti (Tilaajille) 26.5.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 29.5.2014.
  7. ↑ Petro Poroshenko hakee jatkokautta Ukrainan presidenttinä Ilta-Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 29.1.2019.
  8. ↑ Ukraine election: Comedian Zelensky wins presidency by landslide 22.4.2019. BBC, bbc.com. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Forbes list - Billionaires: Ukraine (Forbesin miljardöörilista: Ukraina) forbes.com. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Reiting samyh bogatyh ukraintsev (Korrespondent-lehden Ukrainan varakaimpien ihmisten Top-50, klikkaamalla nimeä saa henkilöstä lisätietoa) 2013. Korrespondent, korrespondent.net. Arkistoitu 1.12.2016. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Ukrprominvest Gruppa (Liga-taloustietopalvelun sivu Ukrprominvest-yhtymästä) 2013. LigaBusinessInform, Analytical Center LIGA, liga.net. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  12. ↑ Bogdan Korporatsija (Liga-taloustietopalvelun sivu Bogdan Korporatsijasta) 2013. LigaBusinessInform, Analytical Center LIGA, liga.net. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  13. ↑ Gruppa "Ukrprominvest" (Arkistoitu – Internet Archive), ubr.ua, viitattu 23.4.2014, (venäjäksi)
  14. ↑ Ukrprominvest Korrespondent, korrespondent.net. Arkistoitu 24.4.2014. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  15. ↑ Порошенко продав акції «5 каналу» та «Прямого» Ukrinform. 8.11.2021. Arkistoitu 2.6.2022. Viitattu 8.8.2022. (ukrainaksi)
  16. ↑ ROSHEN Confectionery Corporation Statement about the situation at its enterprises in Russia (Arkistoitu – Internet Archive) 21.3.2014, roshen.com, (englanniksi)
  17. ↑ Претензии к Roshen в России не обоснованы LigaBusinessInform, Analytical Center LIGA, liga.net, viitattu 23.4.2014, (venäjäksi)
  18. ↑ Venäjä aloitti suklaasodan – ukrainalaistehdas kiinni 20.3.2014. taloussanomat.fi. Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  19. ↑ Ukrainalaisten omistaman makeistehtaan toiminta pysäytetty Venäjällä (tilaajille) 20.3.2014. Helsingin Sanomat, hs.fi. Arkistoitu Viitattu 23.4.2014. (venäjäksi)
  20. ↑ Poroshenko won’t rule out Roshen sale to management in installments due to absence of buyers Interfax Ukraine 25.3.2014 Viitattu 12.6.2017(englanniksi)
  21. ↑ No Talks On Sale Of ROSHEN Bloomberg 24.3.2017. Viitattu 12.6.2017(englanniksi)
  22. ↑ Steve Stecklow & Anjuli Davies: Ukraine’s Chocolate King president finds promise tough to keep (Arkistoitu – Internet Archive) Reuters 12.12.2017. Viitattu 12.6.2017(englanniksi)
  23. ↑ Десятка партії Порошенка: Парубій, Геращенко, Джемілєв Українська правда. Viitattu 19.2.2023. (ukraina)
  24. ↑ Ukraine's SBI summons Poroshenko for questioning unian.info. Viitattu 19.2.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Law enforcers search Poroshenko’s party headquarters and gym KyivPost. Viitattu 19.2.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Tuomari torjui vangitsemisen, Ukrainan ex-presidentti Porošenko vastaa maanpetossyytteeseen vapaalta jalalta Helsingin Sanomat. 19.1.2022. Viitattu 19.2.2023.
  27. ↑ Ukrainan ex-presidentille Petro Porošenkolle luettiin maanpetossyytteet Kiovassa Helsingin Sanomat. 17.1.2022. Viitattu 19.2.2023.
  28. ↑ Wierzbowska-Miazga, Agata & Olszański, Tadeusz A.: Poroshenko, President of Ukraine Ośrodek Studiów Wschodnich. 2014. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
  29. ↑ Відомості про підрахунок голосів виборців в межах одномандатних виборчих округів Вибори народних депутатів України. 2014. Arkistoitu 2018. Viitattu 8.3.2024. (ukraina)
  30. ↑ Who will lead Ukrainian Orthodox Church (Moscow Patriarchate) and where? day.kyiv.ua. 27.2.2018. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
  31. ↑ VIDEO Petro Poroshenko, discurs in limba romana la Cernauti Hotnews. 26.10.2014. Viitattu 8.3.2024. (romania)
  32. ↑ Medetsky, Anatoly: Who Does Putin Want as Ukrainian President? The Moscow Times. 6.3.2014. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
  33. ↑ Petro Poroshenko: Chocolate president Politico. 3.7.2014. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Про нагородження відзнакою Президента України Офіційний вебпортал парламенту України. 1999. Viitattu 19.2.2023. (ukraina)
  35. ↑ Президент Польши Бронислав Коморовски и президент Украины Петро Порошенко осуществляют совместный официальный визит в Республику Молдова Preşedinţia Republicii Moldova. 20.11.2014. Viitattu 20.2.2023. (venäjä)
  36. ↑ Prezydent Ukrainy straci Order Orła Białego? Rodziny ofiar ludobójstwa na Wołyniu zwrócą się do Dudy tvrepublika.pl. Viitattu 19.2.2023.
  37. ↑ Порошенко и президент Болгарии обменялись орденами ukranews.com. 30.6.2016. Viitattu 20.2.2023. (englanniksi)
  38. ↑ BOE-A-2010-1436 Real Decreto 72/2010, de 29 de enero, por el que se concede la Gran Cruz de la Orden del Mérito Civil al señor Petro Poroshenko, Ministro de Asuntos Exteriores de Ucrania. Boletín Oficial del Estado. 2010. Viitattu 19.2.2023. (espanja)
  39. ↑ Saudi Arabia King Salman Awards Poroshenko With King Abdulaziz's Order UkraNews. 1.11.2017. Viitattu 8.3.2024. (englanniksi)
  40. ↑ Apdovanotų asmenų duomenų bazė Lietuvos Respublikos Prezidento kanceliarija. 2024. Viitattu 8.3.2024. (lituanien)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan lippu Edeltäjä:
Viktor Janukovytš 		Ukrainan presidentti
2014–2019 		Seuraaja:
Volodymyr Zelenskyi
Presidentin tunnus
Ukrainan presidentit

Leonid Kravtšuk | Leonid Kutšma | Viktor Juštšenko | Viktor Janukovytš | Petro Porošenko | Volodymyr Zelenskyi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petro_Porošenko&oldid=22756695”