Petri Viitala
Petri Viitala (s. 13. kesäkuuta 1963 Helsinki) on suomalainen Turussa asuva muusikko, ääniteknikko, valokuvaaja, tapahtumajärjestäjä ja kansalaisaktivisti.
Toukokuussa 2020 Viitala (Whalewiper) ja sanfransiscolainen konemuusikko Chandra Shukla (Xambuca) julkaisivat "Sisiliskopäiväkirjat"-albumin tunnetun modernin muusikon Mika Vainion muiston kunniaksi. Shukla on vaikuttanut mm. yhtyeissä "Psychic TV" ja "Nurse With A Wound" ja hän on elektronista musiikkia tuottavan [1] levy-yhtiön omistaja.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitalan soittimia ovat baritoni-, tenori-, altto- ja sopraanosaksofonit. Hän on soittanut saksofonia yhtyeissä Pepe Le Moko,[1] Suurlähettiläät,[2] Nite Time Jumpers,[3] Shitter Limited, Stone Moon Jungle, Nylon 66’ers,[4] Tears Apart, Princes of Nigeria,[5] Tulenvalaja ja Sattalite. Lisäksi hän on säestänyt runoilijoita Säkeet-orkesterin jäsenenä ja toiminut sekä studio- että teatterimuusikkona.
Viitala on toiminut äänisuunnittelijana sekä ääniteknikkona Turun kaupunginteatterissa sekä Linnateatterissa. Hän on tehnyt äänisuunnittelun muun muassa Jouko Turkan Konkurssisirkus-näytelmään.[6] Muita ovat Ray Cooneyn farssi Koukussa,[7] Paljon onnea vaan, Let´s Musical ja Risto Räppääjä ja Nuudelipää.
Petri Viitala on pitänyt kaksi valokuvanäyttelyä, joissa on soinut hänen säveltämänsä tausta-ambienssi: Hylättyjä paikkoja ja ”ALUE”.[8] Hän on ohjannut myös kaksi musiikkivideota.[9]
Viitala on Kaupunkifestivaaliyhdistyksen hallituksen jäsenenä ollut järjestämässä Down By The Laituri -festivaalia. Hän on myös järjestänyt Li Anderssonin vaalikampanjoihin tilaisuudet ”LiMepiksi-Runo & Folk” sekä ”festivaaLI”.[10]
Kansalaisaktivismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitala on ylläpitänyt sosiaalisessa mediassa vuodesta 2015 lähtien valemedian vastaista 15 000 kannattajan ”Loppu MV-lehdelle”-sivua.[11] Häntä pyydettiin mukaan Kansa raivostui -kirjaan[12]. Hän on järjestänyt hyväntekeväisyystilaisuuksia ja esiintynyt niissä.
Saavutukset ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suurlähettiläät - 5 kultalevyä, 1 platinalevy
- Suurlähettiläät - Emma-patsas
- Turun Kaupungin kulttuurilautakunnan apuraha 10 000 mk (1991)
- City-lehti valitsi Viitalan ”kaupungin parhaaksi fiilisfonistiksi” vuonna 1990[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eskola, Sinikka: Pepe Le Moko esiintyy taas Turun Sanomat. 20.2.2009. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Lindfors, Jukka: Suurlähettiläät Yle Elävä Arkisto. 27.7.2010.
- ↑ Dahlström, Erik: Nite Time Jumpers finnishrocknroll.com. 31.1.2019. Arkistoitu 17.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Nylon 66'ers Discogs. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Princes of Nigeria – Alan Pozzer b/w Mugu Chase (levyarvostelu) Nostalgia King. 26.6.2018. Arkistoitu 6.4.2019. (englanti)
- ↑ Berg, Carina: Konkurssisirkus hukkaa sanottavansa Turun Sanomat. 3.4.2005. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Berg, Carina: Koukussa-farssille myönnetty naurutakuu Turun Sanomat. 26.2.2006. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Viitala, Petri: Alue (Näyttelykuvat ja ääniambienssi) Vimeo. 28.7.2016. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Viitala, Petri (video): Tulenvalaja - Kalmansiipi (Musiikkivideo) Vimeo. 4.3.2018. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Li Andersson järjestää Suomen suurimman vaalitapahtuman Kansan Uutiset. 13.2.2015. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Loppu MV-lehdelle Facebook. Viitattu 11.4.2019.
- ↑ Sovijärvi/Pajari - Kansa raivostui 2018 s. 128
- ↑ Kaupungin paras fiilisfonisti (Kopio artikkelista Viitalan sivulla) City-lehti. 1990. Viitattu 17.4.2019.