Pelargonit
| Pelargonit | |
|---|---|
 Pelargonium Zonale-ryhmään kuuluva lajike. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Geraniales |
| Heimo: | Kurjenpolvikasvit Geraniaceae |
| Suku: |
Pelargonit Pelargonium L’Hér. ex Ait. |
| Katso myös | |
Pelargonit (Pelargonium) on suku kurjenpolvikasvien (Geraniaceae) heimossa[1]. Suvussa on noin 280 lajia ja se on lajimäärältään kurjenpolvikasvien heimon toiseksi suurin suku.[2]
Suvun tieteellinen nimi tulee kreikan kielen haikaraa tarkoittavasta sanasta pelargos[3].
Pelargonien levinneisyysalue kattaa Afrikan etelä- ja itäosat, Madagaskarin, Arabian, Turkin, Australian ja Uuden-Seelannin.[4] Selvästi suurin osa lajeista kasvaa eteläisessä Afrikassa, erityisesti Etelä-Afrikan lounaisosissa sekä sen lähellä sijaitsevilla alueilla Namibiassa. Eteläisen Afrikan ulkopuolella kasvaa vain noin 30 lajia, lähinnä Itä-Afrikan hautavajoaman vuoristoalueilla sekä eteläisessä Australiassa. Muualla kasvaa vain muutamia pelargonilajeja; ne kasvavat Madagaskarilla, Arabian niemimaalla, Vähässä-Aasiassa, Sokotralla, Saint Helenalla, Tristan da Cunhalla ja Uudessa-Seelannissa.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelargonit ovat erittäin suosittuja koristekasveja ja lajeista on jalostettu runsaasti lajikkeita.
Lajeja, risteymiä ja lajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelargonium abrotanifolium – aaprottipelargoni
- Pelargonium capitatum – ruusupelargoni
- Pelargonium citronellum – sukaattipelargoni
- Pelargonium crispum – sitruunapelargoni
- Pelargonium denticulatum – hammaspelargoni
- Pelargonium endlicherianum – turkinpelargoni
- Pelargonium fulgidum – sinooperipelargoni
- Pelargonium gibbosum – kyhmypelargoni
- Pelargonium inquinans – tulipelargoni
- Pelargonium ionidiflorum – orvokkipelargoni
- Pelargonium odoratissimum – omenapelargoni
- Pelargonium peltatum – riippapelargoni
- Pelargonium quercifolium – suklaapelargoni
- Pelargonium radens – lääkepelargoni
- Pelargonium tetragonum – pillipelargoni
- Pelargonium tomentosum – piparminttupelargoni[5]
- Pelargonium cotyledonis – sainthelenanpelargoni
- Pelargonium grossularioides – kookospelargoni
- Pelargonium tabulare – pöytävuorenpelargoni
- Pelargonium vitifolium – viinipelargoni
Risteymiä ja lajikeryhmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelargonium Domesticum-ryhmä (× domesticum) – jalopelargoni
- Pelargonium × fragrans – tuoksupelargoni
- Pelargonium × graveolens – palsamipelargoni
- Pelargonium Zonale-ryhmä (× hortorum) – kotipelargoni[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Räty, Ella & Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- ↑ a b Röschenblek, J., Albers, F., Müller, K., Weinl, S. & Kudla, J.: Phylogenetics, character evolution and a subgeneric revision of the genus Pelargonium (Geraniaceae). Phytotaxa, 2014. ISSN 1179-3163 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
- ↑ Månsson, Lena: Ruukkukasvit – yli 500 kaunista kasvia. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9
- ↑ Govaerts, R. ym.: Pelargonium L'Hér. ex Aiton Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 14.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7