Peilisolu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Peilisolut)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Peilisolut ovat hermosoluja eli neuroneita, jotka näyttävät reagoivan liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin. Niiden tehtävä on ehkä jäljitellä sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se tuntuu. Siksi jotkut ovat väittäneet niiden olevan "empatianeuroneja".

Nykyinen konsensus näyttää olevan, että "peilisolujen" tärkeyttä on pahasti liioiteltu. Esimerkiksi Greg Hickok, P. B. Pascolo ja Ilan Dinstein katsovat, että peilisolut eivät ehkä ole erillinen soluluokka (vaan ilmiö, joka joskus näkyy muita tehtäviä tekevissä soluissa),[1] ja peiliaktiviteetti ei ehkä ole erillinen responssityyppi vaan ainoastaan motoorisen järjestelmän toiminnan tuote.[2]

Aiempi käsitys peilisoluista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peilisoluja on löydetty apinoiden aivoista, mutta ihmisille ei voi suorittaa samanlaisia kokeita, joten emme ole saaneet suoria todisteita peilineuroneista ihmisaivoissa. Kuitenkin vahvasti epäillään, että peilisoluja löytyisi aivoista Brocan alueelta, otsalohkon liikealueilta sekä päälaenlohkosta.

Peilisolut jäljittelevät tuntemusta, kun olento koskettaa jotakin tai sitä kosketetaan (aktivaatio on sitä suurempaa mitä samankaltaisempi kohde on katsojan kanssa). Eräässä kokeessa otettiin kahden nuoren miehen aivoista magneettikuvat, kun tutkija kosketti toisen miehen jalkaa. Kummankin potilaan aivoissa aktivoituivat samat aivoalueet. Sama koe on toistettu sen jälkeen lukuisia kertoja erilaisilla liikkeillä.

Myös toisen tunnetilaa arvioidaan peilisolujen avulla. Peilisolut reagoivat kasvojen emotionaalisin liikkeisiin ja välittävät ne tunteista vastaaviin aivojen ydinalueisiin.

Peilisolujärjestelmät pystyvät myös ennustamaan liikeratoja: simulointi tapahtuu, vaikka liikkeen loppu olisi kätketty näkyvistä. Ajatellaan, että joku istuu tuolilla ja jokin estää näkemästä hänen jalkojaan. Tutkija aikoo napauttaa potilaan polveen kumivasaralla; näet vasaran liikkuvan kohti potilaan polvea. Vaikka et näe itse kontaktia, peilisolusi reagoisivat ja arvioisit, mitä potilas tuntee, ja tuntisit osan siitä itsekin.

Kipua ei kuitenkaan jäljitellä täysin tarkasti: toisen kivun näkeminen aktivoi aivoalueita vähemmän kuin kivun kokeminen itse. Aidossa, itse koetussa kivussa aktivoituvat pitkälti samat alueet kuin simuloidussakin kivussa. Voisi karkeasti sanoa, että kivun affektiivinen komponentti simuloidaan itse mutta varsinaista emootiota ei.

Peilisolualueet kykenevät myös tunnistamaan aikomuksia ja päämääriä. Osa soluista reagoi suoraan ärsykkeeseen, kun taas osa pystyy "päättelemään", miksi joku tekee jotakin (mikä tapahtuu erityisesti Brocan alueella). Tämä vaikuttanee psykologisen samastumisilmiön syntyyn.

Solut löydettiin ensin makakiapinoilta (Giacomo Rizzolattin ja Vittorio Gallesen toteuttamassa kokeessa).

  1. Pascolo PB, Ragogna R, Rossi R: The Mirror-Neuron System Paradigm and its consistency. Gait & Posture, 2009, 30. vsk, nro Suppl. 1, s. 65. doi:10.1016/j.gaitpost.2009.07.064
  2. Hickok G: Eight problems for the mirror neuron theory of action understanding in monkeys and humans. Journal of Cognitive Neuroscience, July 2009, 21. vsk, nro 7, s. 1229–1243. PubMed:19199415 PubMed Central:2773693 doi:10.1162/jocn.2009.21189
  • What We Know Currently about Mirror Neurons: J.M. Kilner and R.N. Lemon, Current Biology Volume 23, Issue 23, 2 December 2013, Pages R1057–R1062
  • Tiede-lehti 8/2005: "Peilisolut auttavat ymmärtämään muita"
  • Zaboura, Nadia (2008): Das empathische Gehirn. Spiegelneurone als Grundlage menschlicher Kommunikation. Wiesbaden: VS Verlag. ISBN 3-531-16390-6 (saksaksi)