Park Tae-hwan
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Park Tae-hwan | |||
Maa:  Etelä-Korea
| |||
| Miesten uinti | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | 400 m vapaauinti | |
 Hopeaa |
Peking 2008 | 200 m vapaauinti | |
| Hopeaa |
Lontoo 2012 | 200 m vapaauinti | |
| Hopeaa |
Lontoo 2012 | 400 m vapaauinti | |
| MM-kilpailut (pitkä rata) | |||
| Kultaa |
Melbourne 2007 | 400 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Shanghai 2011 | 400 m vapaauinti | |
 Pronssia |
Melbourne 2007 | 200 m vapaauinti | |
| MM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
| Kultaa |
Windsor 2016 | 200 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Windsor 2016 | 400 m vapaauinti | |
| Kultaa |
Windsor 2016 | 1 500 m vapaauinti | |
| Hopeaa |
Shanghai 2006 | 400 m vapaauinti | |
| Hopeaa |
Shanghai 2006 | 1 500 m vapaauinti | |
Park Tae-hwan (kor. 박태환; s. 27. syyskuuta 1989) on eteläkorealainen uimari ja olympiavoittaja.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Park nousi kansainväliseen maineeseen vuoden 2006 Aasian kisoissa Dohassa, jossa hän voitti kolme kultamitalia, yhden hopean ja kolme pronssimitalia. Park osallistui samana vuonna Tyynenmeren-mestaruuskilpailuihin, joissa hän voitti kaksi kultamitalia ja yhden hopeamitalin sekä lyhyen radan MM-kilpailuihin, joissa sai kaksi hopeaa. Vuonna 2007 hän voitti uinnin maailmanmestaruuskilpailuissa Melbournessa kultaa 400 metrin vapaauinnissa ajalla 3.44,30 ja pronssia 200 metrin vapaauinnissa.
Pekingissä 2008 Park sai maansa ensimmäisen olympiakullan uinneissa, kun hän voitti 400 metrin vapaauinnin Aasian-ennätysajalla 3.41,86[1]. Myös 200 metrin vapaauintifinaalissa Park rikkoi Aasian-ennätyksen uituaan 1.44,85, mutta tämä riitti vain hopealle. Voiton vei kisojen kolmannella kullallaan ja maailmanennätysajalla Michael Phelps.[2]
Park sai 2010 Aasian kisoissa kolme kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia sekä Tyynenmeren-mestaruuskilpailuissa yhden kulta- ja hopeamitalin. Shanghain MM-kilpailuissa 2011 hän voitti 400 metrin vapaauinnin ajalla 3.42,04[3].
Lontoon olympialaisissa 2012 Park saavutti hopeaa 400 metrin vapaauinnissa. Hänet hylättiin matkan alkuerässä varaslähdön vuoksi, mutta protestin jälkeen hän pääsi loppukilpailuun.[4][5] Park voitti hopeaa myös 200 metrin vapaauinnista, jakaen sen 400 metrin olympiavoittaja Sun Yangin kanssa.[6]
Park voitti Tyynenmeren-mestaruuskilpailuissa 2014 kultaa 400 metrin vapaauinnissa. Saman vuoden Aasian kisoissa hän saavutti yhden hopeamitalin ja viisi pronssia.[7] Syyskuussa 2014 Park antoi dopingnäytteen, joka sisälsi kiellettyä testosteronia. Sen esitettiin olevan peräisin Parkin kiropraktikolta saamasta ruiskeesta.[8] Maaliskuussa 2015 Park sai 1,5 vuoden kilpailukiellon, joka päättyy maaliskuussa 2016. Käryn seurauksena hän menetti Aasian kisoissa 2014 saavuttamansa mitalit.[9]
Park sijoittui Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 parhaimmillaan kymmenenneksi 400 metrin vapaauinnissa. Hän voitti saman vuoden Windsorin lyhyen radan MM-kilpailuissa kultaa 200 metrin (ajalla 1.41,03), 400 metrin (3.34,59) ja 1 500 metrin (14.15,51) vapaauinneissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Profiili swimrankings.net (englanniksi)
- Uintituloksia sports123.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Park Taehwan teki Etelä-Koreasta uintimahdin MTV3.fi. 10.8.2008. Viitattu 10.8.2008.
- ↑ Results: Men's 200m Freestyle Final 12.8.2008. The Beijing Organizing Committee for the Games of the XXIX Olympiad. Viitattu 12.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Park Tae-hwan otti ensimmäisen uintikullan Yle.fi. 24.7.2011. Viitattu 25.7.2011.
- ↑ Hylätty mestarisuosikki sai olympiahopeaa - mestaruus Kiinaan olympiaennätyksellä 28.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.7.2012.
- ↑ Vilppilähdön takia hylätyn uimarin valitus hyväksyttiin 28.7.2012. Yle Urheilu. Viitattu 29.7.2012.
- ↑ Second gold for Agnel 30.7.2012. London 2012 Olympic Games. Arkistoitu 31.7.2012. Viitattu 31.7.2012.
- ↑ Swimming - Tae Hwan PARK the-sports.org. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Manner, Petra: Olympiavoittaja kiinni dopingista - käsittely siirtyy oudosta syystä Yle Urheilu. 13.3.2015. Viitattu 13.3.2015.
- ↑ Hakola, Tero: Etelä-Korean kansallissankari jäi kiinni testosteronista HS.fi. 23.3.2015. Viitattu 23.3.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Park Tae-hwan Wikimedia Commonsissa
|
1906: Otto Scheff | 1908: Henry Taylor | 1912: George Hodgson | 1920: Norman Ross | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Alberto Zorrilla | 1932: Buster Crabbe | 1936: Jack Medica | 1948: William Smith | 1952: Jean Boiteux | 1956: Murray Rose | 1960: Murray Rose | 1964: Don Schollander | 1968: Mike Burton | 1972: Bradford Cooper | 1976: Brian Goodell | 1980: Vladimir Salnikov | 1984: George DiCarlo | 1988: Uwe Daßler | 1992: Jevgeni Sadovyi | 1996: Danyon Loader | 2000: Ian Thorpe | 2004: Ian Thorpe | 2008: Park Tae-hwan | 2012: Sun Yang | 2016: Mack Horton | 2020: Ahmed Hafnaoui | 2024: Lukas Märtens |
|
1973: Rick DeMont | 1975: Tim Shaw | 1978: Vladimir Salnikov | 1982: Vladimir Salnikov | 1986: Rainer Henkel | 1991: Jörg Hoffmann | 1994: Kieren Perkins | 1998: Ian Thorpe | 2001: Ian Thorpe | 2003: Ian Thorpe | 2005: Grant Hackett | 2007: Park Tae-hwan | 2009: Paul Biedermann | 2011: Park Tae-hwan | 2013: Sun Yang | 2015: Sun Yang | 2017: Sun Yang | 2019: Sun Yang | 2022: Elijah Winnington | 2023: Samuel Short | 2024: Kim Woo-min |